tällä palstallahan ei juuri uskalla myöntää olleensa toinen nainen, koska vastaukset tulevat olemaan tyyliin "sitä saa mitä tilaa". Tosiasia on, että näin ajattelen itsekin. Olisinpa ollut viisaampi 6 v sitten, niin ei olisi taas kerran paha olla... Toivottavasti tänään sain, kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen, itseäni niskasta kiinni ja pysyn minäkin vihdoin päätöksessäni etten koskaan enää ole samassa tilanteessa!
sairaan kauan
kesti
171965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuntu niin pahalle?
aina uudestaan, että siitä jonain päivänä tuleekin jotain. Tai halusin kai uskoa...
onkin kun sitä haluaa uskoa,vaikka toinen ei lupaa mitään.Mutta varmaan tuskallista on ero tässäkin.Joskus voi olla tai useinkin parempi lopulta että ei tarvitse seurata sitä eroprosessia ja siksi helpompaa laskea ns.irti!
nyt sitten uskoa siihen! Usko on vähän hakusessa, koska moneen kertaan on tämänkin jo koettu, mutta onhan siinä hyvä elää, sanoi joku matonenkin..
Eipä varmaan uskallakkaan =) saa ainakin lauman naisia silmilleen. Hassua, että usein kuitenkin siitä toisesta naisesta tehdään se perheenrikkoja ja pahis. Aika parantaa, sanotaan, ja toivottavasti nyt keväällä nautit itsestäsi ja siitä kaikesta minkä voit vielä saada, jotain sellaista mistä voit aidosti nauttia, ilman salailuja ja tunnontuskia. Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä=)
Ai niin, ja vaikka näin "positiivisesti" kirjoitan en itse ole toinen nainen, enkä koskaan ollutkaan, yritän vaan suhtautua suvaitsevaisesti kaikkiin ihmisiin
Luulisin, että jokainen parisuhteessa elävä ymmärtää, että vain kumppani valinnoillaan rikkoo suhteen ja on se väärin tekijä.
Ongelmaksi on muodostunut siis vaimojen ja toisten naisten keskinäinen kommunikointi, ja siinäkin on se pettävä osapuoli syynä. Toiselle naiselle kerrotaan parisuhteen huonosta tilasta, vaimon kamalasta luonteesta, jopa repsahtaneesta ulkonäöstä. Vaimolle pettäjä mies käryn jälkeen kertoo taas niin, että ei koskaan ole eroa ajatellutkaan ja että se toinen nainen vain jatkoi vikittelemistä.
Totta on kuitenkin se, että tuskin kukaan lähettää kiitoskorttia ihmiselle, joka tietoisesti aloittaa suhteen varattuun. Parisuhde on ilmeisesti ainoa asia, jossa ei ole oikeutta vaatia rehellisyyttä ja kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Työympyröissä emme hyväksy kieroilevaa ja vain itseään ajattelevaa työtoveria. Parisuhde on ikään kuin lainsuojaton. Heitellään kommentteja siitä, että ei aviorikos ole oikea rikos; siitä ei ole asetettu mitään rangaistusta. Ohjaako meitä oikeassa ja väärässä vain olemassa olevat sanktiot? Ihmisyys onkin vain kaunis sana ilman ajatusta?
Päivittäin jokainen ihminen joutuu tekemään valintoja oikean ja väärän välillä: kiire -> voin ajaa ylinopeutta ja saada sakot tai myöhästyn reilusti. taloudelliset tilanteet -> ostan halvan tuotteen, joka kenties on valmistettu lapsityövoimaa käyttävässä maassa ja säästän rahaa tai tuen lapsienoikeuksien toteutumista ja valitsen tuotteen, joka on valmistettu eettisiä arvoja suosivassa maassa.
Petetyt varmaankin - ja ehkä jotkut muutkin - ovat ihmeissään juuri tästä, että toinen nainen ryhtyessään suhteeseen varatun kanssa tekee tietoisen valinnan toimia vastoin vallitsevia parisuhdearvoja. Yllättävää on myös se, että suurin osa toisista naisista pitää toimintaansa vääränä ja uskottomuutta yleensäkin (kommentit: "kuka nyt pettävää miestä haluaisi" jne.). Monessa kirjoituksessa on tullut myös ilmi se, kuinka suhteesta luopuminen varattuun tekee kipeää ja tunteiden takia mahdottomalta tuntuvaa. Miksi toinen nainen ei ajattele, että varmaan siitä petetystä vaimosta täytyy tuntua aika lailla samalta?
Kirjoitit kyllä positiivisesti ja sanoit, ettet ole toinen nainen. Oletko parisuhteessa? Jos sinun suhteessa kumppanisi pettäisi ja toinen nainen sanoisi sinulle jotain aloittajan kirjoituksen tapaista, niin olisitko yhtä suvaitsevainen? Varmaan joku petetty olisi toivonut tasapuolisuuden nimissä suvaitsevaisuutta itselleenkin..
toinen nainen roikkuu miehessä niin kauan että vaimo ei enää jaksa ja ottaa eron?Kenen vastuu on sitten.
ajateltuna se mies. Oletetaan, että mies on pyytänyt toista naista lopettamaan yhteydenotot ja samalla suhteen lopettamisen. Jos toinen nainen ei puhetta usko, voi mies tehdä ilmoituksen kotirauhan häirinnästä tai ahdistelusta.
Eli, salliko mies tämän toisen naisen "roikkumisen"?
En ihan ymmärtänyt, miten kommenttisi liittyi minun vastaukseen, mutta vastasin sen, mitä lainopillisesti tiedän.
sittenkin on syypää jos sellasta etsitään.Tuskin nainen roikkuu jos selvästi mies suhteen haluaa lopettaa.Se siitä,selitellähän mies voi mitä vaan ja tajuaa vasta kun vaimo lähtee,mitä menetti,vai menettikö sittenkään kun itse halusi pitää toista!
Ikävä kyllä toiset naiset niin kuin toiset miehetkin toisinaan roikkuvat "saaliissaan" paremmin kuin tiukasti. Kiusaavat perhettä myös eivätkä ymmärrä puhetta. Keksivät tapoja kiertää lähestymiskieltoa.
Kummallista ja omituista. Täällä pohditaan paljon miltä "toisesta naisesta" ja petetystä vaimosta tuntuu. Onko kukaan tosissaan miettinyt sitä miltä "pettäjästä" tuntuu? Jos hänestä tuntuu erityisen hyvältä niin miksi sen pitäisi olla paha asia? Jos "pettäjästä" tuntuukin pahalta niin eikö ketään kiinnosta miksi hän silti on pettänyt? Ihan hullua olettaa, että joku nimenomaan haluaa tehdä väärin.
"Vain kumppani valinnoillaan rikkoo suhteen ja on se väärintekijä"
Ei muuten pidä paikkaansa, koska parisuhteessa on kaksi. Mikäli ei odota parisuhteen toiselta osapuolelta mitään muuta kuin uskollisuutta niin on parempi ottaa koira eikä aloittaa parisuhdetta ollenkaan. Parisuhteessa ei ole tärkeää olla oikeassa vaan se, että suhde toimii. Se ei toimi jos kumppani tuomittaisiin teoistaan rangaistukseen. Tai miksei sitäkin voisi kokeilla... piiskaa pyllylle niin johan molempien olo helpottuisi?
Missään ihmissuhteessa ei voi vaatia kunnioitusta. Se on itse ansaittava. Rehellisyys ei aina ole oikein eikä --- uskottomuus väärin. Luuletteko todella että on olemassa absoluuttinen totuus? Absoluuttinen oikea ja väärä?
viestiäsi..
Sinä itse esität asiat kovin "se on näin jämpti" tyyliin ja olet sitä mieltä, että ihmiset ei vois uhteissa odottaa uskollisuutta?
Noudatetaan toki sinun ajatusta; ei ole oikeaa tai väärää, on vain jokaisen yksilön oma valinta..
Heitetään sitten samantien kaikki muutkin moraaliset ja eettiset elämän perusperiaatteet menemään ja eletään ihan vain vaistoilla ja tunteilla. Saatas yhteiskuntaan vipinää oikein kunnolla.
Mielenkiintoinen oli myös pettäjän tuntemusten pohdintasi; jos siis tuntuu pettäjästä hyvältä, niin puolison tunteista viis. Mutta sanoit aiemmin, että kaksi on parisuhteessa ja kahdella vastuu suhteesta. Mikä siis on sinun logiikkasi tässä? Menee aika ristiin kirjoituksesi.
Parisuhteessa - liitettynä nyt uskottomuuten esim. - ei ole kyse siitä, ollaanko jossain asiassa oikeassa, vaan siitä, että ITSE SUHDETTA JA SITÄ KUMPPANIA KOHTAAN TOIMITAAN OIKEIN.
Minulla on koira ja mies; koirani on leikkaamaton uros ja aina menossa narttujen perään. Miehenikin on leikkaamaton uros, mutta ei joka nartun perään juokse. Että se siitä vertauksesta =))).
Kyllä se siitä, koko elämä edessä, ja kaikki se paska takana! Jos ei siitä muuta opi, niin sen, että toista kertaa ei ehdoin tahdoin samaa virhettä tee! Mut kesä tulee ja sitä huomaa olevansa onnellinen niin monesta muusta asiasta :)
Tsemppiä, ja pysy ihmeessä päätöksessä (ittes takia), vaikka tiedän, et hemmetin vaikeeta se välillä on..
:D
tullut mieleen että onko se toisen kanssa lopettaminen helppoa miehelle,vai pääseekö hän kun koira veräjästä!
minut on yritetty muuttaa ns. toiseksi naiseksi, mutta en suostu siihen. mies ei vain tunnu lopettavan yrittämistä.
minäkin pysyn päätöksessä, pidetään yhtä köyttä naiset!
ilomielin tähän ideaan =).
Ikää 33v, mutta kokemuksista - ONNEKSI! - puuttuu tuo toisen naisen virka.
Minä ainakin - vaikka en kaikkia kanssasisriani tunne ;) - omalta osaltani vaikuttaa siihen, että en toiselle aiheuta turhia murheita.
Toivottavasti meitä löytyy muitakin =)
Ensinnäkin kiitän siitä, että ette lyöneet. Olen toki miettinyt tilannettani ennen tätäkin päivää, mutta jostain syystä olen tänään ollut vahvoilla itseni kanssa ja todennut, että tässä suhteessa, itse asiassa sen lopettamisessa, minulla ei ole ollut mitään menetettävää. Kun toinen osapuoli ei sitten kuitenkaan oikeasti rakasta, niin minkä sille sitten voi? Myönnän kyllä, että joskus teki mieli kertoa vaimolle, mutta toisaalta... mikä oikeus minulla olisi ollut tuhota hänen käsitystään ja kuvitelmaansa miehestään? Ei minkäänlaista! Mikäli hän on onnellinen ja tyytyväinen mieheensä, niin saa minun puolestani olla. Ei ole minun tehtäväni loukata häntä enempää kuin olen omalta osaltani teoillani tehnyt. Ei-ei, en kadu, enkä tekisi mitään toisin, mutta nyt olen löytänyt jostain voimia kohdata ennen niin mahdottoman...