Moi kaikki petetyt ja pettäjät
Kirjoitin tälle palstalle noin kolme kuukautta sitten. Täysin murtuneena ja ahdistuneena. Olin sílloin saanut vaimoni tunnustamaan uskottomuutensa minulle, sillä olin asiaa epäillyt pitkin viime syksyä. Tivasin ja tivasin ja yhtenä yönä hän tunnusti.
Suhdetta oli jatkunut 4-5 kuukautta ja hän ilmoitti olevansa täysin rakastunut tähän mieheen ja haluavanasa jatkaa tapaamista. Minua hän ei kuulemma ollut rakastanut enää pitkään aikaan. Kävimme yhden yön alkutaistelun, joka ei kylläkään ole vielä loppu. Talossamme on edelleen perhehelvetti valloillaan, eikä siitä loppua näy tulevan.
Minusta tuli tuon yön jälkeen vainoharhainen, mustasukkainen kyttääjä, kännykän räplääjä, taskujen tonkija ja kaikkea muuta alhaista. Miehen henkilöllisyyden selvittäminen oli ykkösasia ja mielessä päivin ja valvotuin öin. Aiemmin en ole ollut mustasukkainen yhtään. Ostin viime kesänä vaimolleni lahjaksi jopa viikon ulkomaan matkan ilman mitään mustasukkaisuusajatuksia.
Kolme kuukautta olen syönyt unilääkkeitä, mielialapillereitä ja välillä on niin saatanan mustaa ja tässä vaan roikutaan. Mikä on? Lasten takia ehkä.
Hän lupasi heti, että ulkopuolinen suhde on loppu ja tätä liittoa katsotaan päivä kerrallaan.
Aloin päästä jo vähän asian yli, mutta viikko sitten kuitenkin löysin hänen käsilaukustaan työpaikkansa kännykän, josta löysin tämä miehen numeron juuri soitettuna.
Ja eikun soittamaan eli sain jopa henkilöllisyyden selville. Hienoa.
Tämä mies ei asu kaukana meiltä, tosin en tunne aiemmin. Tapaamiset suhteen aikana on pääasiassa ollut päiväsaikaan joitain autonaimisia ja minuuttihotelleja. Niin hän on myöntänyt ja vaikea tavata ei kait ole nytkään. Sehän minut sekoittaa ja tekee hulluksi.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä tehdä? Olen sentään hyvin toimeentuleva, koulutttu fiksu ihminen ja tämä on sekoittanut minut totaalisesti. Inhoan välillä itseäni sen takia, etten saa elämääni kasaan ja pysty tekemään ratkaisuja. Mikä pitää kiinni hänessä?
Olen avioliittomme aikana käyttäytynyt kyllä ajoittain paskamaisesti häntä kohtaan, mutta omat vikamme on kaikilla. Se ei mielestäni riitä näin rajun kuurin syyksi. Kapinaan olisi voinut nousta muutoinkin, sillä tämä kyllä on sekoittanut koko perheemme elämän.
Ja vielä yksi juttu. Yksi hyvä ystävämme (mun entinen ystävä) on toiminut kaksi kertaa vaimoni esiliinana, eli ollut esim: laivareissulla motiivina. En ole antanut tätä anteeksi, enkä koskaan anna. Mitä mieltä tästä? Sattuu muuten olemaan vielä yhden lapsemme kummitäti.
Meillä on kolme alaikäistä lasta ja maailma olis ollut taloudellisesti ja muutenkin mallillaan.
Vaimoni mukaan tällainen ihminen käveli vastaan, oli kiltti ja hellä, eikä hän tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Eli voitte arvata miksi istun yökaudet täällä tietokoneen vieressä. Uni ei oikein tule silmään.
Terveisin
Kirjoitin tälle palstalle noin kolme kuukautta sitten. Täysin murtuneena ja ahdistuneena. Olin sílloin saanut vaimoni tunnustamaan uskottomuutensa minulle, sillä olin asiaa epäillyt pitkin viime syksyä. Tivasin ja tivasin ja yhtenä yönä hän tunnusti.
Suhdetta oli jatkunut 4-5 kuukautta ja hän ilmoitti olevansa täysin rakastunut tähän mieheen ja haluavanasa jatkaa tapaamista. Minua hän ei kuulemma ollut rakastanut enää pitkään aikaan. Kävimme yhden yön alkutaistelun, joka ei kylläkään ole vielä loppu. Talossamme on edelleen perhehelvetti valloillaan, eikä siitä loppua näy tulevan.
Minusta tuli tuon yön jälkeen vainoharhainen, mustasukkainen kyttääjä, kännykän räplääjä, taskujen tonkija ja kaikkea muuta alhaista. Miehen henkilöllisyyden selvittäminen oli ykkösasia ja mielessä päivin ja valvotuin öin. Aiemmin en ole ollut mustasukkainen yhtään. Ostin viime kesänä vaimolleni lahjaksi jopa viikon ulkomaan matkan ilman mitään mustasukkaisuusajatuksia.
Kolme kuukautta olen syönyt unilääkkeitä, mielialapillereitä ja välillä on niin saatanan mustaa ja tässä vaan roikutaan. Mikä on? Lasten takia ehkä.
Hän lupasi heti, että ulkopuolinen suhde on loppu ja tätä liittoa katsotaan päivä kerrallaan.
Aloin päästä jo vähän asian yli, mutta viikko sitten kuitenkin löysin hänen käsilaukustaan työpaikkansa kännykän, josta löysin tämä miehen numeron juuri soitettuna.
Ja eikun soittamaan eli sain jopa henkilöllisyyden selville. Hienoa.
Tämä mies ei asu kaukana meiltä, tosin en tunne aiemmin. Tapaamiset suhteen aikana on pääasiassa ollut päiväsaikaan joitain autonaimisia ja minuuttihotelleja. Niin hän on myöntänyt ja vaikea tavata ei kait ole nytkään. Sehän minut sekoittaa ja tekee hulluksi.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä tehdä? Olen sentään hyvin toimeentuleva, koulutttu fiksu ihminen ja tämä on sekoittanut minut totaalisesti. Inhoan välillä itseäni sen takia, etten saa elämääni kasaan ja pysty tekemään ratkaisuja. Mikä pitää kiinni hänessä?
Olen avioliittomme aikana käyttäytynyt kyllä ajoittain paskamaisesti häntä kohtaan, mutta omat vikamme on kaikilla. Se ei mielestäni riitä näin rajun kuurin syyksi. Kapinaan olisi voinut nousta muutoinkin, sillä tämä kyllä on sekoittanut koko perheemme elämän.
Ja vielä yksi juttu. Yksi hyvä ystävämme (mun entinen ystävä) on toiminut kaksi kertaa vaimoni esiliinana, eli ollut esim: laivareissulla motiivina. En ole antanut tätä anteeksi, enkä koskaan anna. Mitä mieltä tästä? Sattuu muuten olemaan vielä yhden lapsemme kummitäti.
Meillä on kolme alaikäistä lasta ja maailma olis ollut taloudellisesti ja muutenkin mallillaan.
Vaimoni mukaan tällainen ihminen käveli vastaan, oli kiltti ja hellä, eikä hän tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Eli voitte arvata miksi istun yökaudet täällä tietokoneen vieressä. Uni ei oikein tule silmään.
Terveisin
Vastaukset 33
Vanhimmat
MIetin vain kauan jaksat..ja tarjoatteko nyt lapsillenne hyvän kodin missä isi ja äiti rakastavat toisiaan??
Sinä saatatkin rakastaa kun et kykene irrottautumaan mutta vaimosi ei välitä sinusta pätkääkään vaan tekee kyllä mitä itse haluaa.
Ja mikään ei ole ällöttävämpää kuin takertuva mustasukkainen mies,sillä et naistasi saa jäämään..
Parempi kuin hankit itsellesi kämpän ja pakkaat tavarat niin loppuu autopanot ym.ja rakastavaiset pääsevät entiseen kotiisi naimaan..
Minulla ei vielä yhtä pitkä piina, vain kk, mutta
tiedän miltä tuntuu. Tuntuu tutulta taskujen tarkistus, kännykän räpläys yms. Mikään ei tunnu auttavan siihen tuskaan, kaikki energia kuluu siihen päivittäin ja loput vielä itsesääliin. Olen yrittänyt jakaa vihan molempiin osapuoliin, mutta mielestäni se joka oli vapaa ja lähti varattua pokaamaan on mielestäni alle arvostelun.
Minun vain pitäisi unohtaa ja olla kuin en olisikaan. Pillereitä on kulunut aika tavalla. Sen olen huomannut että välillä menee nyt jo jopa yksi päivä että on poissa mielestä. Kaikkein törkeintä on se että meillä kotona ei ole tarvinnut kärsiä seksin puutteesta. Olen välillä harkinnut maksaa potut pottuina, ei olisi kovin vaikeaa, olen huomannut. Tarjoajia kyllä löytyy.
Olen myöskin sanonut että minun kanssa ei ole pakko olla, ilmoitus riittää että lähtee jos on kyllästynyt. Mutta ei kelpaa. Nainen jonka kanssa petti minua oli ennestään ex-miehensä pahoinpitelemä, oli varmaan ollut aihetta, ehkä jo silloin käynyt antamassa vieraille. Sitä oli niin mukavaa hakea myötätuntoa vieraalta, kun oli silmät "eriparia" ex-miehensä jäljiltä. Olen jopa pyytänyt jättämään minut, ei käy kun sitten minä kuulemma voisin olla jonkun muun kanssa. Eikö ole mielenkiintoinen miesten logiikka? Meillä ei edes taloudellinen puoli ole ollut kunnossa, ja se ei todellakaan ole johtunut minusta vaan hänen 80-90 luvun entisestä firmasta. Mutta kyllä pokakaverille tarjottiin shampanjat yms kaikilla herkuilla. Mieheni sanoo inhoavansa tupakoivia naisia, mutta yllätys yllätys, yhtäkkia oli ihanaa suudella "tuhkakuppia". Itse olen päättänyt että ajan kanssa katson mutta pienintäkään säröä en enää hyväksy. Mielestäni minulla on oikeus parempaan suhteeseen. Olen alkanut ajatella itseäni enemmän, kiitos ystäväni.
En voi muuta sanoa kun että voimia, niitä tarvitaan.
Tuohan on vähän kun vain 3 kuukautta, kun elät samaa helvettiä puolitoista vuotta, etkä ole vielä sittenkään yli päässyt niin tiedät mitä se on.Ei siihen pidemmän päälle pilleritkään auta, uni ei tule edes niillä ajattelet sitä joka hetki päivin ja öin, jos haluat henkistä helpotusta voimme kirjoitella, puhun kokemuksesta. Tunnen henkilön joka oli katkera tapahtuneesta vielä 8 vuoden jälkeenkin, en tiedä kauanko minulla tähän pohdiskeluun menee mutta helvetillistä se on kuitenkin.Mahdollisesti luin viestisi aiemminkin ei ole helppoa.
heräsin jälleen jo neljältä ja ajatukset kiersi sairasta saatanan kehää koko aamuyön. Neljän tunnin kemiallinen yöuni ei pidemmän päälle varmasti riitä. Niistä ajatuksista ei vain pääse eroon, ei sitten millään. Nuo vaimon puheet toiseen kohdistuvasta rakkaudesta yms. jäivät sisääni, eikä niitä sieltä saa pois rautakangellakaan.
Kuulostaa hirveältä, että 1,5 vuottakaan ei ole auttanut. Oletko muuten mies vai nainen, viestistä ei käy selville.
Oletteko prosessoineet asiaa millään tavalla, oletteko käyneet terapiassa yms. Minä olen rampannut missä vaan, mutta vaimo ei halua mihinkään, koska ongelma on hänen mielestään minulla, ei hänellä.
Sairas kyttääminen rassaa kyllä meitä molempia ja se on asia, joka saattaa lopettaa tämän liiton.
Kun en luota, niin en luota.
Jos lapsia ei olisi, saattaisin noina helvetillisinä aamuyön tunteina kyllä roikkua narun jatkona tai löytää itteni vessasta unilääkkeitä maha täynnä. Tuntuu niin saatanana turhalta.
Aamuisin ja päivisin sen sijaan on vähän parempi fiilis. Yöt on perseestä.
Luotatko muuten puolisoosi vieläkään 1,5 vuoden jälkeen. Kyttäätkö vielä? Katuiko partnerisi asiaa? Luuletko, että hän on jatkanut suhdetta jotenkin vielä?
Saatana että tää on yhtä vatvomista, olisi sellainen laite, joka nollaisi aivot ja heittäisi nää paskajutut ulos.
Pitäisikö hakea uusi ja parempi sittenkin? Kerro vähän kokemuksistasi tään 1,5 vuoden ajalta.
Ei se helpota, seksistä puhumattakaan, eikä se auta että itsesi vedät mihin vain kyllä se taistelu on käytävä tai lähdettävä. Itse olen päättänyt että en lähde "kotoani" minnekään,tiedän ettei se ole helppoa toisellekaan kun joutuu naamaani katselemaan hän siitä kärsii varmasti yhtä paljon kuin minäkin ja jaksan jopa lähes päivittäin muistuttaa kuka teki mitä teki, niin siinä vain eletään päivä kerrallaan ilman sen kummempaa hän kyllä yrittää hakea vaikka kuun taivaalta mutta se on aika turhaa. Edellisen viestini lopussa näkyi osoitteeni jos tahdot kirjoittaa suoraan, olisi helpompi kommentoida asiaa.
puuttui kyllä ekasta viestistä. En huomannut. Laita se niin kirjoitan suoraan ja haluaisin sinultakin tosiaan kokemuksia.
sesam53@suomi24
Vanhempien välien selvittely ei ole mitään kivaa katsottaa. Itselläni on ikää jo jonkin verran ja silti tuntui pahalta. Sitten kun sisko soittaa yöllä että isä meinaa tappaa itseen. Ei siinä mitään jos nuo kerrat olisivat jääne 1 mutta kun ei.ELi haen takaa sitä että lasten takia nuo kannattaa selvittä mahd nopeasti.
Sinun pitäisi saada ajatukset kokoon ja yrittää ajatella asiaa sekä sinun itsesi ja lasten kannalta. Vaimosi kannalta sinun tilannetta ei kannata ajatellakaan, peli on hänen puoleltaan menetetty. Hän on nyt toiminut perheenne särkijänä.
Tuskin sinä koskaan pystyt luottamaan vaimoosi enää, vakuuttelipa sitten kuut tai auringot taivaalta. Parhaimmassakin tapauksessa luottamukseen jää särö, jonka kanssa toiset voi elää, toiset ei. Jotta teidän välinne voisi korjautua, vaimosi pitäisi katua. Sitä hän ei tee koska vakuuttaa syyttömyyttään. Hänen suhteensa jatkuu siis, valehteleepa sulle mitä tahansa.
Riippuen siitä mikä on suhteesi lapsiin, voit pyytää heitä muuttamaan kanssasi. Sinun tapauksessa lapset usein jäävät isälle, vaimokin niin monesti haluaa että on vapaampi peuhata muiden sängyssä. Pidän vaimoasi varsin halpana, kannattaako niin halvan naisen kanssa elää?
Kriisi valvotuttaa aikansa mutta hae apua. Tunnet nyt vihaa kuten kuuluukin, mutta kun kriisisi olet käynyt läpi, voit katsoa tulevaisuuteesi erilaisin silmin. Teetpä minkä päätöksen tahansa, sinulla itselläsi pitää olla varmuus että päätös on oikea. Joskus sen tekemiseen menee aika monta yötä.
Säälittäviä ihmisiä ne jotka hakevat toisen suhteen päälle uuden! Ne raukat ei uskalla olla hetkeäkään yksin.
ei asia tietenkään ole, mutta uskon myös, että ´hönen ulkopuolinen suhteensa jatkuu jollain tasolla ja voi olla ehkä piilossa hetken mutta ...
En tiedä kaikkialla tuntuu olevan mielenterveyspalveluissa ruuhkaa, jotain apua tarvitsisin kyllä pikaisesti, että pääsisin masennuksestani eroon. On kamalaa.
itsekkin,tuo vaikka joku hyvä huora kotiisi kerran viikossa ja ikäänkuin vahingossa jää kiinni.Muista joka kerta eri eukko,niin jo alkaa vaimoasikin sapettaa ja ratkaisu ongelmiin löytyy taatusti
Tosi inhottava toi tarinasi. Otan osaa. Mutta muista, että sun ei ole pakko sietää keneltäkään tollasta kohtelua. Ja se myös, että joka on kerran pettänyt, vieläpä noin "suunnitelmallisesti" ja pitkään , tuskin on tekemättä sitä toistekin. Jokin suhteessanne on mennyt pahasti pieleen. Niin, toiset (kuten ehkä vaimosi?) vain eivät osaa sitoutua yhteen ihmiseen. Kun oma kumppani jostain syystä kyllästyttää, hypätään vieraaseen sänkyyn. Ensin mun mielestäni pitäisi todella PUHUA asioista, rehellisesti kertoa, mikä suhteessa mättää, mitä toivoisi jne. Koska puhumattomuus on pahin ongelma monen parisuhteessa. Tiedän sen kokemuksesta. ...Joskus vain välit pääsevät niin pitkälle huonoina, että helppoa se ei ole.
Yritä koota itsesi, sulla on sentään lapset, jotka suakin tarvitsevat. Voit satsata nyt kaiken ajatuksesi heihin. Jos olisin asemassasi, en pystyisi samassa sängyssä puolisosi kanssa enää olemaan. Yhtä tuskaahan se on, kun tietää,mitä toinen puuhailee selän takana. Eli jos ajattelet itseäsi, erillään asuminen auttaisi varmasti pääsemään piinaavista ajatuksista eroon.
En tietysti tiedä, miten lastenne kanssa sen erillään asumisen hoitaisitte.
Ajattele itseäsi ja lapsiasi, unohda vaimosi menojen vatvominen. Sillä et mitään saa aikaan.
Toivon kaikkea hyvää sulle! Kyllä se siitä, kun vain jaksat uskoa! Ei elämä yhden ihmisen varassa ole meillä kenelläkään!
Olen sitä mieltä että sinun pitäisi jättää vaimosi ja muuttaa pois yhteisestä asunnostanne. Ota lapset mukaasi uuteen kotiin ja aloita elämäsi uudelleen. Ei ihminen kestä moista kohtelua pitkään. Parempi hoitaa asiat kerralla kuntoon, kuin jatkuvasti kärsiä.
sillä minä jään tähän taloon asumaan. Mulla vain on siihen taloudelliset edellytykset.
Ei me saada vaan toisistamme eroa aikaan. Mun pitäisi kyllä repäistä, eikä ajatella niitä hyviä aikoja, mitä meillä on ollut. Ne ei luultavasti enää palaa takaisin. Jonkun uuden kanssa ehkä asiat alkaisi vielä rullaamaan.
Jos tiedät kaverin nimen, osoitteen ja puhelinnumeron, niin minkä ihmeen vuoksi sillä kaverilla on vielä nimi, osoite ja puhelinnumero?
Ei vaan, mutta kyllä jotain on pielessä, jos lasten vuoksi roikkuu munankipeän naimakoneen kanssa yhdessä. Silloin ollaan pahasti hakoteillä. Se nainen ei paranna tapojaan, ellet ota ja tee asiaa selväksi saman tien. Ja viimeisen päälle.
Menet sen toisen miehen luokse, vedät nyrkillä päähän tai vaikka peukalon silmään, kysyt että "MITÄ VITTUA!!!", menet pois sen vikistyä jotakin paskaa ja sama uudestaan noin viikon päästä. Yöllä voit aikasi kuluksi vaikka tutustua baareissa kivoihin kavereihin, jotka kyllä keksivät tekemistä tälle miehelle.
Siinä ei paljon lällyttelyt auta, jos muija juoksee vieraissa ja kehtaa sen vielä tunnustaakin. Raaka peli vaan, näytät mistä kohtaa on kaksi hirttä poikki.
Tai hyvä konsti on yöllä, kun uni ei tule silmään, ottaa taskulamppu, veitsi ja osoittaa nukkuvaa vaimoketta silmiin lampulla siten, että veitsikin näkyy. Sitten kun se pelästyy sanot vaan, että: "Ai hitto, luulin että tuossa oli leipää". Ja takaisin nukkumaan.
mieleen kirveen kanssa kyläilykin, mutta "camon" meillä on kolme lasta. Niitten etua pitäisi vaalia ensisijaisesti. Eikö?
En ole muuten ilmoittanut sen miehen vaimolle asiaa. Pitäisikö?
Lapset kannattaa pitää etusijalla aina. Vankilasta käsin et voi huolehtia heistä. Miksi et ole ilmoittanut tämän miehen vaimolle? Tiedätkö onko heillä lapsia. Ilmoittamalla vaimolle, saisi hänkin tietää asioiden todellisen laidan.
niillä vissiin on. En tiedä syytä miksi en ole ilmoittanut vaimolle. Pitäisi varmaan kirjoittaa kirje.
Onko tuo asia nyt sitten sillä parannettu. Mitäs jos vikittelisit sen miehen vaimoa?
Tuskinpa asian kertomisesta on apua, mitäpä se hyödyttää. Ei ainakaan lopeta naimista.
Ja muuten, lapset ovat etusijalla, mutta joskus on myös ajateltava itseään, eikä vaan koko ajan uhrauduttava. Ei kenenkään ihmisen elämää ole tehty miksikään uhrausten alttariksi, jota kuka tahansa voi käyttää hyväksi.
Sillä loppupelissä sinä et ole syyllinen, vaan vaimokkeesi. Siinä on asian ydin ja pohja koko tilanteelle. Eli sinä et ilmeisesti ole (ainakaan vielä??) tehnyt yhtään mitään ja silti sinun pitäisi kantaa vastuu teoista, joita et ole tehnyt. Jokin tässä asiassa mättää, tiedät varmaan itsekin mikä.
Olen kuullut sellaisenkin sanonnan, että älä ajattele, että sinun pitää voittaa, ajattele mieluummin ettei sinun tarvitse hävitä. Tämä pätee varmasti tilanteeseesi. Älä siis jatka häviämistä, vaan etsi ratkaisu tuohon asiaan.
Ja se ratkaisu ei välttämättä ole asiasta kertominen, ei ainakaan kirjeitse. Mielestäni raaka mutta hyväksi havaittu keino olisi etsiä sopiva hetki ja mennä vaikka kahville tämän miehen vaimon kanssa.
Yksi ratkaisu asiaan voisi olla kiihkoton keskustelu vaimojen ja tämän miehen kanssa. Että miten tästä eteenpäin, onko nyt tullut toimittua tosi fiksusti. Että tuntuuko mukavalta antaa lapsille ja koko perheelle (perheille) tosilaadukasta perhehelvettiä.
Jos kerran tiedät kuka se äijä on niin järjestä oikein kunnon jäynä sille.Vie vaimoltasi jotakin arvokasta ja kiikuta se sitten sen toisen äijän pihalle,autoon tai sellaiseen paikkaan,että vaimosi luulee tän toisen äijän varastaneen sen häneltä.Lainaa vaimosi kännykkä ja lähetä sillä tekstiviestejä sille äijälle tyyliin"Heikillä onkin isompi kuin sulla".Jonkun taudin tietysti voisit vaimosi mukana vielä lähettää
Olen avoliitossa oleva nainen. Avomieheni on käyttäytynyt juuri samalla tavalla kuin kerrot vaimosi käyttäytyvän. Olen toiminut juuri samoin kuin sinäkin eli kärsinyt. Tätä on nyt kestänyt kaksi vuotta eikä loppua näy. Olen odottanut että suhde etenee omalla painollaan.
Hei, tuli mieleeni, että sillä välin kun odotat pääsyä asiantuntijan juttusille... Kai sulla on ystäviä, joku, jonka kanssa keskustella. Olisi aika tärkeää päästä luottamuksellisesti puhumaan jollekin, joka kuuntelee, jolla ehkä vielä samantapaisia kokemuksia?!
Koska yksin pyörittelemällä tällaset asiat saa tuskalliset mittasuhteet. Meinaa menettää toivonsa tulevaisuuden suhteen. Yritä etsiä joku, jolle puhua ja avautua tässä asiassa.
Niin, sen toisen miehen vaimo voisi olla sulle loppuikänsä kiitollinenkin, jos saisi sulta kuulla mitä miehensä tekee... Itse ainakin haluaisin ehdottomasti tietää tollaisen asian. Tee palvelus hänelle, sun ei tarvitse miettiä, mitähän vaimosi/seksikumppaninsa asiasta sanoo...
Tsemppiä sulle!!!
ja on näitä asioita puitu. Ei tätä tuskaa vaan kukaan muu kuin minä pysty täältä sisältäni kaivamaan. Ystävät, ammattiauttajat ym. voivat toki olla asiassa avuksi.
odottelet siellä kotona.Lähde vetää heti tai heitä eukkos ulos.Lapsetkin ymmärtää paremmin kun ei koko ajan tarvitse elää jännittyneessä ilmapiirissä.Ja teille muillekin,jotka parutte täällä asemaanne,laittakaa tietsikkanne kiinni ja laittakaa asianne kuntoon,jos toinen on pettänyt niinn sitten on,ei sitä tekemättömäksi saa.Jos ette uskalla lähteä,niin hyväksykää sitten tilanne.Parisuhteessa kannattaa aina pettää minkä kerkiää,niin sitten tällaisessa tilanteessa voi hykerrellä,että ehtisinpäs ensin.
muunkinlaisia mielipiteitä.
Olet ilmeisesti hyvin rationaalinen ihminen, tuttu tunne. Itsekkin olen käynyt läpi lähes samanlaisen helvetin, mutta selvisin voittajana.
Koska en halunnut loukata entistä puolisoani, niin tein erosta mahdollisimman helpon. Hankin hänelle asunnon (en tietysti maksa hänen vuokraansa jne.). Eleeni osoitti hänelle sen, että haluan todellakin laittaa asiamme kuntoon. Autoin jopa muutossa.
Tuosta on nyt 3 vuotta aikaa ja olemme jopa ystävystyneet uudelleen. Lapsemme ovat mielestäni paljon tasapainoisempia ja onnellisempi kuin silloin, kun asuimme saman katon alla ja ilmapiiri oli kireä. Lapset kyllä aistivat, milloin vanhemmilla ei mene hyvin.
Vain sinä pystyt tekemään jotain tilanteellesi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ajattele järkevästi. Älä anna mielikuvituksesi viedä sinua mukanasi. Tilanteesi ei ole helppo, mutta siihen löytyy ratkaisu ja yllättävän helposti.
Kaikki uusi on alussa hämmentävää, mutta ihminen on luotu sopeutumaan.
Rakastatko vaimoasi vielä, siitä huolimatta mitä hän on tehnyt? Jos rakastat, niin sitten sinun kannattaisi vielä kerran puhumalla ja ammattiauttajien kanssa (vaimo mukaan) yrittää pelastaa avioliitto. Jos et rakasta häntä, niin sitten teet vaimollesi selväksi sen että hänen pitää lähteä. Sinun pitää pystyä tekemään joku ratkaisu.
se HUORA mäkeen ja pidä lapset itselläsi. Siinä on sopiva rangaistus moiselle lutkalle.
nimitys. En lähtisi käyttämään.Täytyy kyllä myöntää, että on minussa ollut paljon vikoja avioliittomme aikana ja ne ovat vaimon mukaan saaneet hänet pettämään. On vain niin, että kapinaan olisi pitänyt nousta ilman ulkopuolisia suhteita ja ero olisi pitänyt ottaa puheeksi ilman tätä. Tämä tulee repimään meidän perheemme ja sitten pidän huolta, että myös sen miehen perheen.
Elämme "nykytiedon" mukaan vain kerran, joten kannattaako Sinun tuhlata omasi, lastesi, vaimosi ja muiden tilanteessa olevien elämää moiseen katkeruuteen? Kohdistamalla energiasi johonkin muuhun saisiit aikaan vaikka mitä!
Naisena juttujasi lukiessani on minulle tullut mielikuva ettet tosissasi vaimoasi rakasta - tuo otus on vain mennyt ja kenties rakastunutkin toiseen mieheen! Jos rakastaisit todella, etkä haluaisi vain "omaisuuttasi" takaisin ruotuun, et käyttäytyisi noin.
Itse erosin lopulta, vuosien "taistelun" jälkeen, mies sekä petti, että löi. Sinnittelin; toivoin että kyllä tämä tästä. Lopulta annoin periksi ja erottiin, ja se oli todella helpottava kokemus. Nelivuotiaani on nyt onnellinen ja meillä aikuisillakin on hyvä olla. Entinen mieheni ja minä olemme nyt ystäviä keskenämme.
Parasta kaikessa on se, että olen saanut uuden elämän- toisen tilaisuuden- löytämällä rinnalleni ihmisen, jollaisesta vain haaveilin.
Tee ratkaisu. Purkamalla vihaasi vaimosi partneriin et ainakaan auta ketään (sitäpaitsi hän tuskin on yksin syyllinenkään, sillä tangoon tarvitaan aina kaksi).
Yhden aikakauden loppu on aina jonkin uuden alku.
Keskity lapsiin näin aluksi, se helpottaa. He vaistoavat kyllä, että jokin on pielessä.
Voimia teille kaikille; muillakin asianosaisilla on varmasti vaikeaa....
sinulla. Tosi fiksu ihminen olet. Terveisiä ja kiitoksia.
... samanlailla ajetteleva vaimo. Siis, tarkoitan miestä jonka kanssa monta vuotta seurustelin vaikka hän on naimisissa ja pienet lapset kotona.
Sinisilmäisesti uskoin häneen ja niihin lukemattomiin turhiin lupauksiin. Aina hänet kotiin reissuiltaan otettiin, vaimon kanssa keskusteltiin asiasta, riideltiin sukulaisten kanssa... mutta, vika oli minussa olin vietellyt hänen miehensä. Vaikka rakastin (teen niin vieläkin), luovutin, annoin vaimon pitää miehensä ja lähdin pois... sattui niin saatanasti. Nyt on jo vuosi mennyt, vieläkin se mies soittelee, kirjoittelee, tulee oven taakse itkemään. Taas se tuli pari viikkoa sitten, hermot jo meni, päästin sisään ja halasin oikein lujaa, tuli ruma jälkeä kaulaan... sitten vaan mies takaisin vaimon luokse ja ilmoitus, ei enään. Ja eipä ole näkynyt, ilmeisesti siellä on vaimo joka ajattelee samoin kuin sinäkin. Käskin miehen olla uskollinen vaimolleen koska ei pysty jättämään ja jättää minut rauhaan. Tuskin jättää, mitähän se seuraavaksi keksii.... No, minä en uudelleen aloita enään. Vähän katkera, mutta kuitenkin...
Puhuminen jollekkin on nyt kaikki kaikessa, älä häpeä itseäsi, tai kieriskele kivussa jota tunnet itseksesi, vaan avaudu jollekkin läheisellesi ja hukuta huoliasi, naisesi on täysi idiootti ja heikko ihminen joka ei ole edes itsenäistynyt vaan
on todella raukkamainen kun ei kestänyt yhtään heikkoa hetkeä vaan heti kaatui toisen syliin.
Sinulla on omia lapsia, se vaikeuttaa tilannetta niin ettet voi vaan lähtä läpsimään niiden kaikkien elämästä, mutta sä tarvitset nyt etäisyyttä asioihin, kunnon kaverin tai kaveriporukan, ja lähdette esim etelän aurinkoon ja bailaatte niin ettet ikinä ole bailannut, sä olet ansainnut sen, etkä tippaakaan välitä muista silloin kun menet, nakkaat paskat koko asialle hetkeksi, elät!.
Muista aina että sä oot hyvä jätkä, sä tiedät miten on asiat.
Nimimerkki, on kokemusta samanlaisesta tilanteesta
mutta nykyään olemme taas yhtä pataa ja hyvin menee, sekä kunnioitusta löytyy naiseltakin minua ja tunteitani kohtaan!
Hauskaa elämää ja kesää :)!