Monet (ilmeisesti varsinkin miehet) valittelevat täällä kelpaamattomuuttaan parisuhteeseen. Valtaosa heistä luonnehtii itseään mm. adjektiiveilla kiltti, kunnollinen, jne. Osaatteko luonnehtia itseänne yhtään tarkemmin? Mitä juuri sinulla olisi annattavana kumppanille ja parisuhteeseen? Mikä/mitkä ovat niitä sinun kaikkein parhaimpia ominaisuuksiasi/avujasi?
Molemmat sukupuolet saavat toki vastata.
Molemmat sukupuolet saavat toki vastata.
Vastaukset 113
Vanhimmat
Kiltti ja kunnollinen on hyviä ominaisuuksia. Niillä on ennenkin päästy pitkälle. En suostu häpeämään niitä vaikka naiset koittavatkin keksiä jotain ihme konstailuja niiden mitätöimiseksi.
Ärsyttääkö sinuakin se, ettei naisille kelpaa kiltti ja kunnollinen mies? 😂
Miksi niitä tarvitsisi hävetä? Voisitko vähän selventää miten nämä kiltteys ja kunnollisuus sinussa ilmenevät?
Ei niiden tarvitse ilmentää mitään. Ne ovat hyviä ominaisuuksia ihan sellaisenaan.
Eivät ne tietenkään mitäön ilmennä, mutta jotenkin ne ilmenevät. Kyllä kiltti ihmunen nyt jotain kulttiä on tehnyt. Tai sitten ei ole kiltti. Kunnollisuus täytyy myös käydä ilmi jostakin. Kunnollinen ihmunen tekee jotain kunnollista jajättää tekemättä jotain vähemmän kunnollista. Muuten hän ei ole kunnollinen.
Tässäkö nyt pitäisi luetella kaikki tekemiset? Kyllä se lista olisi niin pitkä ja tylsä että taitaa teikäläisiltä jäädä lukematta.
No jos nyt edes jotain kykenisit kertomaan miten tuo kiltteys ja kunnollisuus ilmenee. Ihmisillä kun voi hyvinkin erilaisia käsityksiä kiltteydestä ja varsinkin kunnollisuudesta.
Mikä on pahin mahdollinen ilmenemismuoto kiltteydelle ja kunnollisuudelle? On vaikea kuvitella että niistä olisi kovin kamalia käsityksiä mutta ehkä sekin on nykyaikana mahdollista...
Älä mene ansaan. Kerrot mitä hyvänsä, niin niistä kaivetaan väkisin epäkiltteys ja ei kunnollisuus.
Eli et kykene kertomaan edes yhtä asiaa?
Miksi niiden asioiden pitäisi olka kamalia? Käsitykset voivat olla erilaisia, olematta kamalia. Yhdelle noita voivat ilmentää vaikkapa hyväntekeväisyys ja osattomien auttaminen ja toiselle riittää, ettei riistä ketään. Yhden mielestä kiltti ja kunnollinen pitää huolta iäkkäistä sukulaisistaan tai auttelee naapurin mummoja ja toisen mielestä riittää, että pitää huolen itsestään. Yhdelle riittää, että ei tee rötöksiä ja toisen mielestä veronsakin olisi syytä maksaa rutisematta. Yhden mielestä kunnollinen ei juo juuri lainkaan ja toiselle riittää, ettei ole rapajuoppo. Yksi ajattelee, että kunnollinen käy töissä ja elättää itsensä ja toisen mielestä riittää, että saa laskunsa maksettua ilman varkauksia. Skaala on hyvin laaja siinä mikä voi olla kunnollista ja kilttiä.
Kyllä niitä riittäisi mutta kun naisten kriteereistä ei koskaan tiedä niin ne voivat olla pelkkiä sivuosumia.
Eli ei löydy edes yhtä? Se siitä kiltteydestä ja kunnollisuudesta sitten.
Itse en muuten muuten määrittelisi itseäni noilla termeillä. Minusta kun noiden täyttämiseen ei riitä se, että en tee pahojani ja hoidan asiani (ainakin pääosin) kunnialla ja muita vahingoittamatta. Minusta noiden ominaisuuksien eteen pitää jo oikeasti tehdäkin jotain kilttiä ja kunnollista. Kiltti ja kunnollinen ihminen ei minusta ole ihan ihan peruspirkko tai -pertti. Hän on jo astetta parempi tyyppi.
Kyllä minustakin kiltti ja kunnollinen on astetta keskimääräistä parempi tyyppi. Ei välttämättä paljon koska ollaan Suomessa ja täällä on hienoa kansaa. Ehkä keskimääräinen suomalainenkin olisi jo kiltti ja kunnollinen mutta vielä jos on tunnollinen töissään ja ruokkii linnut niin sitten ainakin pääsee siihen kategoriaan.
Tunnollinen voi olla muistakin syistä kuin kiltteydestä tai kunnollisuudesta. Työ saattaa vaikka alta, jos sitä hoida kunnolla. Eli kyllä vähintään täytyy olla työnantajan mielestä jotenkin erityisen tunnollinen ja maininnan arvoinen ja vielä niin, että mikään rahallinen tmv. etuus ei voi olla se motiivi.
No en kyllä koe pääseväni tuohon kategoriaan vaikka teen työni tunnollisesti ja hyvin ja ruokin lintuja.
Kyllä suomalainen on kiltti ja kunnollinen - luota siihen. Mölyapinat ja eteenpäin pyrkivät pukumiehet ovat asia erikseen. Jos tunnet iloa keväällä kun telkät ovat saapuneet ojansuuhun niin hyvin todennäköisesti olet kiltti & kunnollinen.
Jaa ... silti suomalaiset, ne ihan tavalliset suomalaiset esim. varastavat paljon työnantajiltaan. Minusta se ei ole erityisen kilttiä ja kunnollista. Jos nyt mietin tuttavapiiriäni, niin he ovat hyvin tavallisia talleroita eivät mitenkään erityisen kilttejä ja kunnollisia.
Samaa mietin minäkin. Enpä tunne montaa ihmistä, joita luonnehtisin juuri kilteiksi ja kunnollisiksi. Tavallisia ihmisiä minä tunnen, ihan vikoineen ja virheineen. Kyllä kiltin ja kunnollisen pitää todella tehdä jotain kilttiä ja olla jollain tavalla kunnollinen.
Teen työni hyvin ja kunnolla ihan muista syistä kuin kiltteydestä tai kunnollisuudesta. Lintuja ruokin kun se nyt on ollut tapana lapsuudesta saakka. En mä sen takia mikään hyväntekijä ole.
Ei kiltin ja kunnollisen tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Riittää jos on kiltti ja kunnollinen. Yritä nyt vaan hyväksyä se.
Toisaalta olen elämäni aikana virittänyt myös jokusen hiirenloukun. Se siitä lintujen ruokkimisesta. Taitaa kiltteys olla plus miinus nolla.
Ok. Kiltteys ja kunnollisuus on siis täysin tavallinen ominaisuus. Valtaosa tämän koko pallon ihmisistä on siis kilttejä ja kunnollisia. Valtaosa ei tee mitäön pahojaan, hoitaa työnsä ja "ruokkii lintuja". Kiltteydessä ja kunnollisuudessa ei ole mitään spesiaalia.
No, itse ajattelen, että kyllä kiltin pitää jotain kilttiä tehdäkin. Muuten hän voi yhtä hyvin olla väliinpitämätön tai vaikka ihan vaan laiska.
Valtaosasta en menisi vannomaan sillä monenlaista murjaania mahtuu tämän pallon pinnalle. Voit toki nimittää mielestäsi kiltin ihmisen ihan haluamallasi tavalla - olisiko hän kenties sankari? Miten sitten käy sankarille? Hänen pitää yrittää ilmeisesti entistäkin enemmän...
Valtaosa ihmisistä ei tee mitään isompia pahojaan. He elävät ihan vaan sitä omaa elämäänsä. Tekevät työnsä ja "ruokkivat lintuja". Niin se vaan on. Niitä ilkimyksiä on vähän suhteessa koko ihmismäärään.
Kun kerran asiat tiedät niin määrittele sitten nämä ihan uusiksi. Ei kai kenellekään ole mitään järkeviä määrityksiä vastaan.
Mikä ihmeen sankari? Minusta kiltti ja kunnollinen voi vaikka auttaa sitä naapurin mummoa. Tai käydä talkoilemassa paikallisella kylätalolla. Tämä tietysti yhdistettynä siihen, että hän ei tee pahojaan ja hoitaa työnsä ja ruokkii niitä lintuja. Ei siihen mitään sankaruutta tarvita, mutta jotain selkeää epäitsekkyyttä kyllä. Oman aikansa tai vaivansa tai vaikka rahankin "uhraamista", ilman mitään muuta hyötyä kuin hyvä mieli. Ei kaikkien toki tarvitse olla "hursteja" vaikka heidän toimintansa onkin erittäin kunnioitettavaa.
Minusta voi olla ihan vain itsekseen ja elellä kiltisti ja kunnollisesti. Ei siihen mitään mummoja välttämättä tarvita vaikka ne toki huomiota tuovatkin jos niitä oikein osaa markkinoida.
No sen ei sitten tarvitse olla kiltteyttä. Se voi olla ihan vain passiivisuutta, välinpitämättömyyttä tai tosiaan puhdasta laiskuuttakin. Ei se liity mitenkään erityisesti kiltteyteen.
Ihan sama...eipä tuo kyllä paljoa hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta kiitos kuitenkin että yritit.
Btw ... jos sä autat niitä mummoja motiivinasi "markkinoida" sitä ja hyötyä vaikka mainemielessä. Se ei ole kilteyttä. Ei se ilkeääkään ole ja autettavat hyötyvät, mutta sinä et tee sitä kiltteyttäsi tai kunnollisuuttasi. Sinä teet sitä hyötyäksesi siitä.
En mä kyllä yrittänyt muuta kun ymmärtää "kiltin ja kunnollisen" ajatuksenjuoksua ja ymmärsinkin siitä aika paljon. En voi sanoa erityisesti yllättyneeni.
Mä tunnen kyllä jokusen ihan aidosti kiltin ja kunnollisen, sanoisinko jopa hyvän ihmisen. Oikeasti ihania tyyppejä 💕.
Oliko tämän kirjoittaja nyt se kiltti vai se kunnollinen?
Kyllä...olen niin kiltti että ymmärrän myös teitä vähempilahjaisia jotka kuolaatte fleece-puseronne rintaan suklaata ja nakkeja syödessänne.
No sehän on oikein kunnioitettavaa 👍
Skottilaiset munat lienevät sitten kiltille tuttuja.
Et ymmärrä vähääkään kuinka paljon olen uhrannut aikaa ja rahaa lintujen ja muiden eläinten ruokintaan joten kehottaisin pikku runkkarin olemaan hiljaa jos ei ole asiaa.
Jos ruokit lintuja, olet kiltti❤🐦
Fleece on ihana materiaali!
Lämpöisempää ei löydy, ostin juuri hienon kasmirviitan joka maksoi satasen ja jouduin vilusta värjöttelemään sohvallani ja hakemaan halvan h&m tekokuitu villatakin kaapista, joka ei tosin ole fleeceä, mutta vastaavaa, pehmoista tekokuitua.
Suklaakin on hyvää, sitä tulee syötyä, varsinkin valkosuklasta pähkinöillä, joka on suosikkini.
T.vammanen
"vielä jos on tunnollinen töissään ja ruokkii linnut niin sitten ainakin pääsee siihen kategoriaan."
Olen siis kiltti ja kunnollinen.
Kiltti ihminen ei ainakaan voi olla rasisti, sovinisti tai homofoobikko. Se on selvä. Kiltti ihminen tekee kiltteyttään asioita muiden hyväksi pyyteettömästi, enkä tarkoita nyt mitään peruskohteliaisuuksia, kuten oven auki pitämistä. Kunnollisuudella en tiedä mitä se meinaa? Että ei tee rikoksia ja maksaa ilolla veronsa? Ei roskaa, eikä puhu ilkeyksiä netissäkään?
Noin ei sano ainakaan kiltti ihminen☝️
Eli ihan vain vittumainen luonne olet.
Miksi teillä naisilla on tässäkin asiassa määrittelyoikeus? Ilmeisesti saatte sanella ihan vapaasti asiat eikä esim. minun näkemyksellä ole mitään merkitystä. Mistä sellainen kaikkivoipaisuus tulee?
Mikset itse määritellyt? Sitähän sulta kysyttiin, että mitä siihen kiltteyteen ja kunnollisuuteen kuuluu.
Älä sinä lässytä kun et mistään mitään ymmärrä.
Palaako kiltillä pinna noin herkästi? Alkaa itkupotku ja hampaidenkiristely, kun kaikki ei mene oman tahdon mukaan. Lottovoittoakaan ei tullut.. Byäääh..😭
Sinulle todellakin annettiin asiaan etumäärittekyoikeus. Sinulta kysyttiin asia ja jätit kiltin ja kunnollisen määrittelemättä. Turha enää pidätellä, kun kakki on jo housuissa.
Annoin paljonkin vastauksia mutta valitettavasti ne eivät olleet riittävän selkeitä teille.
Et kertonut kysyttäessä yhtään ainutta miten se k&k sinussa ilmenee.
"Mä tunnen kyllä jokusen ihan aidosti kiltin ja kunnollisen, sanoisinko jopa hyvän ihmisen. Oikeasti ihania tyyppejä 💕."
Tunnet sen perusteella mitä näet. Entä kulissien takana?
Kiltti ja kunnollinen nainen ei käytä miehen kuvaa profiilissaan.
Sinullahan ei ole mitään käsitystä siitä kuinka hyvin kuka kenetkin tuntee. Sinussakin voi olla kulissien takana vaikka kuinka paljon. Jos olet noita ylempiä tuossa kirjoittanut, niin osa asioista on ihan niiden kulissien etupuolellakin.
Minä itse taisin jo kauan sitten mainita, että en määrittele itseäni kiltiksi enkä kunnolliseksi.
Ja jos olen käyttänyt hiirenloukkuja, niin en ole kovinkaan kiltti.
Mitä muuten sankaruuteen tulee, niin tunnen minä pari ihan sankariakin. Ihan ovat hengenkin pelastaneet. Siitä en silti ole kovin varma, että mahtaisivatko edes itse määritellä itseään kovin kunnollisiksi ... kilteiksi nyt eivät ainakaan.
En tiedä mitä tarkoitat..
En muutenkaan ikinä määrittelisi itseäni noin lapsellisesti..
Ilmeisesti ”kiltit ja kunnolliset” nimittelevät muita rumasti...
Ainakin tällä palstalla ihan vakio.
En ole ehdokas; minut on hyväksytty.
Hän sanoo, että minulla on kultainen sydän. 💛
Kuulostaa hyvältä 👍
Hän sanoo myös, että välillä vänkään aika voimakkaasti. 🧐
Eikö meistä kaikki? ☺
Eivät kaikki. Se on meidän virkamiesten jalo tehtävä maailmankaikkeudessa. 👌🏻
Pitäisi kysyä tuolta kumppanilta niistä hyvistä puolista. Ite olen vähän jäävi vastaamaan, kun ne mitä itse saatan pitää hyvinä puolinani, joku muu ei edes näe minussa niitä puolia. Jätän ne aina vastapuolen arvioitavaksi, silleen reilumpaa. Kukin tietää mitä arvostaa kussakin.
Mutta kai mussa jotain on, kun on jaksanut vuosia katsella.
Jos on kumppani, niin silloin toki voi kysyä häneltä. Jos kumppania ei ole, niin toki silloinkin nyt joku käsitys pitää olla. Kyllä jokaisella pitää olla joku käsitys miksi jonkun kannattaisi minusta kiinnostua. Jos ei ole, niin miksi kukaan kiinnostuisi. Ehkä se joku arvostaakin sitten sinussa jotain ihan muuta mitä et ehkä tajunnut sinussa olevankaan, mutta ensiksi pitää itse löytää itsestään jotain arvostamisen arvoista.
Kyllä mä itseäni arvostan, sen puutteesta ei ole kyse. Osaan halutessani nimetä asioita, joita pidän itsessäni positiivisina asioina myös parisuhdetta ajatellen.
Minusta on vaan mukavempi, kun joku huomaa ne ilman mainostusta. Normaalissa keskustelussa havaintoja ja päätelmiä tekemällä. Mä uskon, että jos ja kun joku minusta on kiinnostunut tai joskus kiinnostuisi, niin kyseinen ihminen osaa lukea ja osaa kuunnella mitä kirjoitan ja puhun. Ja huomaa niistä ne seikat joiden vuoksi kiinnostuu tutustumaan lisää.
Kyllä mä voin itseäni mainostaa ja kehuakin, mutta vasta, jos tunnen siihen tarvetta.
Jos nyt jotakin seikkaa itsessäni arvostan, niin olen rakastava ja huomioonottava. Mulle on kunnia asia pitää rakkaistani huolta, olkoon mitä tahansa vastassa. En ole luovuttaja, enkä hylkääjä.
Oishan se toki kivaa, jos huomataan sanomatta ja niinhän ne yleensä huomataankin☺. Täällä nyt kuitenkin on paljon näitä kilttejä ja kunnollisia, jotka eivät tunnu oikeen kykenevän sanomaan yhtään mitään konkreettista. Jos vaikka nyt mietin mitä kiltteys mulle tarkottaa, niin kyllä kiltin pitää tehdä jotain kilttiä ollakseen kiltti. Ei kiltin määritelmäksi riitä se, ettei tee mitään ilkeää. Sen määritelmän täyttää myös välinpitämätön.
Toki toki.
Yleensä huomataan joo. Mä tutustun ihmisiin kaikessa rauhassa. Pitää käydä monet keskustelut ennen kun tulee tutuksi.
Hätäsimmät kyllästyy ja etsii jonkun toisen. Ja ihan rehellisesti, niitä munlaisesta ihmisestä kiinnostuneita on aika harvassa. Mä oon liian omituinen otus monien mielestä. 😄
Juu ymmärrän pointtisi. Samaa mieltä.
Toki toki.
Rehellisesti sanottuna ei oikein mistään syystä.
Kaikki "parhaat" kulkevat rinta rottingilla miettimättä ap:n outoja kyssäreitä.
Hymiö-
Jos toisella takanaan samantyyppisiä kokemuksia, vastoinkäymisiäkin, se voi luoda tuttuuden tunteen ja ymmärrystäkin sille, miksi toinen ei paras mahdollinen versio itsestään, ainakaan vielä.
Olen aivan helkatin hyvä havainnoimaan mistä nainen nauttii sekä palvelualtis sen jälkeen. Ehkäpä olenkin juuri siksi varattu.
Viinamies on hyvä kumppaniehdokas, koska viinamieheen on helppo tutustua yökerhossa ja bileissä.
Viinamies on myös mukana porukassa ja nainen näkee että viinamies ei ole mikään yksinäinen surkimus. Porukan mukana oleva mies on hyvä kumppaniehdokas.
Viinamies - tuttu ja turvallinen valinta. Mukana porukoissa.
t. viinamies
Miten sitä kelpaisi naiselle kun on oma itsensä.. ei käy baareis käy töissä ei polta ja on normaali mies vähän lihonut?
Jos naisiin haluaa tutustua ei voi olla oma itsensä. Pitää olla viinaa juova viinamies joka bilettää yökerhossa. Yökerhomies hurmaa naiset bailaustaidoillaan.
t. viinamies
Onpas pirteä aloitus, johon täytyy ihan vastailla (olen Mies), vaikka en etsikään juuri nyt kumppania.
15 vuotta nyt samassa suhteessa oltua voisi todeta että katsoa joitakin asioita "läpi sormien" puolin ja toisin, on ensimmäinen edellytys että voi toimia.
Olen itse ADHD tyyppinen henkilö, ja arvaan että toisella voi olla ongelmia omien jatkuvan nopeasti muuttuvien tilanteideni maailmassa. Saatan myydä asunnon tai merkittävän osan omaisuudestani minuutin harkinnan tuloksena, ja aivan yllättäen. Samoin hankkia autoja moottoripyöriä, veneitä ym, enkä neuvottele "vaimon kanssa" kuten miehet yleensä.
Itse en katso kieroon lasiin sylkemistä tai kohtuutonta juomistakaan. Juomisessa liityn aina seuraan.
Jos minulle niuhotetaan tulee loppu. En niuhota itsekään.
Tuen kumppania kaikessa mitä kumppani haluaa tehdä tai aloittaa tekemään. Kaikki tekeminen on mielestäni hyvästä, ja parempi tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.
Monesti en itse saa mitään aikaiseksi pitkään aikaan, kun iskee mieli maassa tuntemukset. Silloin moni saattaa hiiltyä saamattomuuteeni. Joku sanoisi että on masennus päällä, mutta masennus taitaa olla ennemminkin diagnosoitu sairaus, eikä ohimenevä olotila, kuten minulla.
Tavoitteet ovat aina hirveän korkealla, ja yksi tavoite on muuttaa pois Suomesta maksamasta järkyttäviä summia veroja, joista veroista ei hyödy edes toiset suomalaiset. Alkoi mietityttää että en lähetäkään tätä ollenkaan, koska tämä ei vastaa aloituksen varsinaiseen kysymykseen.
Vastasin oikeastaan miksi en ole missään tapauksessa sopiva kenellekään.
Bipolaarinen?
"Vastasin oikeastaan miksi en ole missään tapauksessa sopiva kenellekään."
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Jokainen kun päättää ihan omista lähtökohdistaan, että mikä itselle sopii ja mikä ei. Jos haitän tästä nyt yhden tekstisyäsi mieleen tulevan erittäin positiivisen puolen, niin kerrot rehellisesti vioistasi (tai ominaisuuksistasi). Se on ihan itsessään jo aidosti positiivinen asia. Jos sä ihan tosissasi suhtaudut siihen noin avoimesti ja sun kanssas voi aiheesta asiallisesti jutella ja ehkä jopa yhdessä miettiä miten estää pahimmat ylilyönnit, niin sehän on tosi iso juttu. Moni vähemmän impulsiivinenkaan ei tuohon kykene. Rehellisyys ja suoraselkäsyys omien hankalien ominaisuuksien kohdalla on harvinaista.
"Osaatteko luonnehtia itseänne yhtään tarkemmin? Mitä juuri sinulla olisi annattavana kumppanille ja parisuhteeseen? Mikä/mitkä ovat niitä sinun kaikkein parhaimpia ominaisuuksiasi/avujasi?"
Löysittekö yhtään järkevää perusteltua vastausta? Minä en.
Mielenkiintoista tämä että kun mieheltä kysyy luonnehdintaa itsestään esim. juuri tässä asiassa ei pystytä sanomaan yhtään mitään.
Tuntuu sille että ei tunneta omaa itseään.
Joku täällä väitti, että suomalaiset ovat suurimmalta osaltaam kilttejä ja kunnollisia.
Kuitenkin Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille.
Lähes puolet yli 15-vuotiaista suomalaisista naisista ja tytöistä on joutunut kokemaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Tekijänä on uhrin nykyinen tai entinen kumppani joka kolmannessa tapauksessa.
Se siitä kiltteydestä ja kunnollisuudesta.
Suomen väkiluku on noin 5.6 miljoonaa. Aika hyvä ennätys näin pienelle maalle!
Ja kun tähän nyt vedetään kuitenkin maahanmuuttajat joita on Suomessa noin kahdeksan prosenttia väestöstä, pitää heidän sitten pistää todella hihat heilumaan ollakseen syyllisiä Suomen korkeaan väkivaltalukuun!
Itse en olisi hyvä kumppani enkä puoliso. Olen yksi näistä naisista jotka eivät halua vakituista parisuhdetta, sitoutumista eikä missään tapauksessa lapsia.
Ja kun sen tiedän ja tiedostan ja itseni tunnen, elän tyytyväisenä sinkkuelämää ja omistaudun työlleni ja vapaalle elämälleni.
On tässä nyt jo sentään joitain ihan yrityksiä vastamiseen. Mietin alotusta kirjottaessani, että mahdanko saada tähän yhtään hyvää yritystäkään. Olen siis ihan posiitivisella mielellä jo näistäkin. Siinä olet tosin ihan oikeassa, että monesti tulee tunne, että miehet eivät oikeen tunne itseään. Tai vaihtoehtoisesi moni heistä ei halua rehellisesti ilmaista mitä ja millaisia he ovat. Voi olla, että naisissa on samaa ongelmaa. En tiedä kun en tietenkään ole koskaan keskustellun miehenä naisten kanssa näistä jutuista. Naisena naisten kanssa analyysia tulee välillä turhankin paljon.
En ihan aidosti tiedä yhtään kuinka paljon suomalainen mies itseään analysoi. En siis osaa edes arvella kuinka moni ei aidosti tuntisi itseään. Puhumattomuus ainakin on aito suomalainen ongelma. Ongelmista ei sanota, vaikka jokin asia hiertäisi ihan todella. Enkä tarkota pelkästään parisuhdetta, vaan kaikkea mahdollista. Valtaosa suomalaisista avaa sanaisen arkkunsa asiasta kun asiasta vasta sitten. kun keittää yli. Sitä sappea ja pahaa oloa pitää ensiksi kerätä kuukausi kaupalla ja vasta sitten syljeä pyrskäyttää kaikki toisten naamalle. Riitoihinhan se johtaa ja myös väkivallantekoihin. Varsinkin kun alkoholi on monesti mukana siinä purkauksessa. En nyt sano, että tollanen eteläisemmän Euroopan (hieman liioitellen) jatkuva pieni napina ja äänen korottaminen olis aina parempi, mutta patoutunutta tunnetta siellä ainakin on paljon vähemmän. Sitäkin on tullut katseltua ja kyllä siinä omat hyvät puolensa on. Omaan temperamenttiini se jopa sopii paremmin. Mä itse hyvin helposti töksäytän samantien kun joku risoo ja sitten unohdan sen. Suomessa tuossa muodostuu välillä ongelmaksi se, että ihmiset tulkitsevat helposti ongelman olevan minulle suurempi kuin se todellisuudessa onkaan. He itse kun sanoisivat siitä vasta märehdittyään asiaa puoli vuotta (tai jotain).
Minä en ole kiltti enkä useinkaan kunnollinen , silti voisin vierellekulkijaksi hyväksyä naisen joka hallitssee ja hillitsee oman elämänsä .
Kysynntähän nyt saman käänteisenä, kun kysyin tuolla ylempänä. Millä tavalla se ei-kiltteys ja ei-kunnollisuus sussa ilmenee? Mitä sä teet tai jätät tekemättä ollaksesi juuri noita?
Sanoit, että huolisit sellaisen, joka hillitsee ja hallitsee oman elämänsä. Hänen ei siis tarvitsisi hillitä ja hallita sinua? Vai pikemmin niin, että hän ei saisi edes yrittää hillitä ja hallita sinua?
Tavallinen pitäisi riittää. Ei parisuhde ole mikään suoritus jossa pärjätäkseen pitäisi olla keskimääräistä parempi.
Kyllä se riittää, jos kumppaniksi kelpaa tavallinen henkilö.
Muussa tapauksessa se ei riitä.
Itse en lähesty tätä kysymystä lainkaan siitä kulmasta, että tavallinen vai parempi vai käykö ehkä huonompi. Jokainen kun kuitenkin määrittelee niitä toisen ominaisuuksia omista lähtökohdistaan. Se mikä toisesta on huonoa, voi aidosti olla toisen mielestä hyvää. Ne mahdolliset kumpoamiehdokkaat ovat kaikki keskenään erilaisia ja jokaisella on sellasia ominaisuuksia, joita pitää tasapainottaa tai tukea tai kyetä sietämään tai jotakin. Tarkoitus ei niinkään ole löytää jotain yleisesti "keskimääräistä parempaa" vaan itselle sopiva.
Mitä järkeä on sitten edes luetella hyviä ominaisuuksia kun ne on kuitenkin toisen osapuolen määriteltävissä?
Koska kysyttiin sinun mielipidettäsi. Kai sinä itse nyt edes jotain ominaisuuksia itsessäsi arvostat?
Jos nyt heitä itseni esimerkiksi. Mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka minä itse arvosta itsessäni korkeimmalle?
- Peruspositiivisuus ja usko siihen, että kyllä elämä kantaa. Paljon on tullut nähtyä pahaakin, mutta aina on selvitty. Välillä ulkopuolisen korviin rajukin huumori autaa. Paljon olen menettänytkin, mutta kaikesta on aina seurannut myös jotain hyvää.
- Lojaalisuus, pidän aina huolen omistani. Läheiset tietävät ja yllättävää kyllä myös aika moni suht tuntematonkin on siitä tunnustusta antanut.
- Nopea äly auttaa usein vaikeissa tilanteissa ja siitä saa myös paljon iloa hyvissä tilanteissa.
Siinä siis ne, joita arvostan itse eniten ja joista kuvittelen olevan eniten hyötyä muillekin lähellä oleville. Joku toki voi arvostaa ihan muita asioita minussa ja olla arvostamatta noita lainkaan. Muiden arvostukset eivät kuitenkaan muuta minun omia arvostuaksiani mihinkään. Vaikkapa minun ulkonäköäni saa arvostaa miten korkealle vaan, mutta siihen kohdistuvat kehut eivät minua lämmitä.
Olen kiltti ja kunnollinen, myös kännissä. Ja tunnollinen ja aika jämpti.
Edelleen palataan niiden k&k:n määritelmiin. Nuo tunnollinen ja jämpti menevät varmaan sen kunnollisen alle. Tai sinne minä ainakin ne laittaisin. Ne ovat kunnollisen tyypin ominaisuuksia. Entäs se kiltteys? Miten se näkyy sinussa ja toiminnassasi?
Kiltteys näkyy esimerkiksi siinä että annan kissan olla sylissä mahdollisimman pitkään jos se niin haluaa.
Ihana :) eläinrakkaus on kyllä yks kiltin ihmisen merkki. Mun mielestä.
Tuo taitaa toimia toisin päinkin: kissa ei tule sellaisen ihmisen syliin, johon se ei luota.
Pidän itse kissoista mutta minulla ei ole omaa. Kun menen kyläilemään kissatalouteen, kissat taitavat aavistaa, että nyt on rapsutuksia tiedossa, ja hyppäävät syliini.
Itsellä taas kokemus, että kissa menee aina sen ihmisen syliin, joka sitä kissaa vähiten syliinsä haluaa. Se ei taatusti mene sellaiseen syliin, joka sen eniten syliinsä haluaa.
Komppaan tätä. Mä en pidä kissoista, en sitten yhtään. Joka samperin katti on aina änkemässä syliin. Eikä niitä aina kehtaa poiskaan häätää, vaikka mieli tekis.
"Se ei taatusti mene sellaiseen syliin, joka sen eniten syliinsä haluaa."
En voi tietää, olenko noissa tilanteissa halunnut kyseistä kissaa syliini enemmän kuin joku muu huoneessa oleva. :D
Kissaa ei saa tuijotella suoraan silmiin, jos on sille vieras ihminen. Ne kokevat sen vihamielisenä eleenä. En tiedä päteekö sama tuttujen ihmisten kanssa, todennäköisesti ei. Kissoista vain vähän (tai ei ollenkaan) pitävä ihminen välttelee katsekontaktia kissan kanssa yleensä luonnostaan. Kissa kokee sen ystävällisenä eleenä.
Kerran nainen kysyi samaa ja kerroin ettö olen rauhallinen mukava en juo alkoholia useinkaan, olen hyvä keskustelija. Nainen siihen että et siis juhli eikä ole sosiaalista elämää eli sain pakit koska en juo viinaa enkä käy baareissa.
Oliko kysellinen nainen itse tosi sosiaalinen ja paljon baareissa viihtyvä tyyppi? Se olisi luonnollinen syy miksi nuo ominaisuudet olivat hänestä negatiivisia. Moni muu nainen (itseni mukaan lukien) pitäisi noita hyvinä ominaisuuksina. Itse en tosi ole erityisen rauhallinen ihminen. Olen tyyppiä hetkessä nollasta sataan ja sitten rauhoitun yhtä nopeasti. Kovin rauhallisten ihmisten kanssa on vähän huonoja kokemuksia, joten tuo osa olisi hieman arvailujen varassa. Muilta osin nuo kertomasi kuulostavat vai positiivisilta.
Olen läsnä, kun siihen on mahdollisuus. Huomioin aika hyvin toisen ja pidän keskusteluista.
Pidän romantiikasta ja myös pidän kosketuksesta.
Seksistä pidän ja voin olla täysin avoin senkin suhteen.
Lisäksi minulla ei ole peukalo keskellä kämmentä. Enkä kaihda uusia kokemuksia. Olen utelias elämälle, toisaalta tiedän mitä en halua, mutta osaan perustella senkin.
Ainoa ja painavin syy, miksi en ole kumppaniehdokkaana nyt paras mahdollinen nyt, etten halua mitään suhdetta tähän vaiheeseen elämää.
Joku tänne kirjoitti jotain eturauhasen stimuloimisesta anaalin kautta ja vissiin poisti kommenttinsa heti?
Kuten sanoin, olen avoin seksin suhteen. Se on ihan kiva laji hyvän kumppanin kanssa. Ei mitään yksityiskohtaista tarvitse sanoa. 😄
Eihän mussa mitään hyvää olekaan, kun kerran sinkkuna olen edelleenkin.
Jos et edes itse löydä itsestäsi mitään hyvää, niin kuinka kukaan muukaan voisi löytää? Ihan jokaisessa on positiivisia(kin) puolia.
Ei mussa oo mitään hyvää. Oon ruma häviäjä, epärehellinen ja vmäinen luonne. Kiusaan muita, auon päätäni ja oon vihainen koko ajan. Elämä on pelkkää pahuutta.
Sekin on jo ihan hyvä, että itse tiedostat nuo.
Minä arastelen kissoja.
Kerran menin kissakylään, ja se hyppäsi heti syliini
Jus roi kokemus itelläni kissoista on. Jos joku on allerginen, pelkää kissoja tai jopa ei pidä kissoista, niin siihen syliin kissa taatusti menee. Sinä se ihminen sitten istuu ja kärsii, kun ei kehtaa seurassa tyrkätä sitä kissaa pois.
Mut jos se kissa ei istu, nii ei se istu. Sillä siisti
Voi kun eivät istuisikaan. Mä en todellakaan kaipaa yhtään kattia syliini. Vaan aina ne siihen tunkevat.
Näitä pohtiessa tulee eräänlainen eksistentiaalinen kriisi, kun juoppo varaskin sanoo olevansa raitis ja rehellinen, ja tämä tietäen pitäisi myös itseään kehua. Pariutuminen on siten jo lähtökohtaisesti epärehellistä ja pettämistä, eikä se tee siitä puhumista mielekästä. Se on kuin vanha kompa, jossa toinen ovenvartija valehtelee aina, kun toinen puhuu vain totta. Ratkaisu oli kysyä, mitä tuo toinen sanoisi. Jos siis nainen ei itse näe minussa mitään hyvää, miksi minun pitäisi ominaisuuksiani hänelle luetella. Joko hän näkee hyvän minussa tai hän on minulle väärä.
Yksi ongelmistani onkin aina ollut, että ihmiset eivät pääse suojamuurieni lävitse ja ovat aina olleet minulle kuin lasiseinän takana. He jäävät etäisiksi ja sieluttomiksi eipelihahmoiksi. Tämä tekee nettideittailun mahdottomaksi. Jos sielunkumppanuutta ei ole, olen mieluummin yksin kuin eipelihahmon kanssa. Jos taas sielunkumppanuutta on, hän kyllä pääsisi muurini lävitse mikäli vain kohtaisimme.
Miten kukaan näkee niitä sun hyviä puolias, jos et sinä niitä itse näytä?
Olen kuin Tapio Rautavaaran musiikki. Jämerää mutta melankolista, välillä jopa hirrrrmuisen surullista. En tiedä mikä siinä on hyvää mutta ehkä siinä on jotain rehellisyyttä joka saattaa puhutella. Rehellisyyttäkin voi toki liioitella kuten itsekin teen, eikä se siitä kauheasti kärsi.