Olen normaali työssä käyvä mies 20 ja 30 kympin väliltä. En ollut seurustellut paljoakaan ennen kuin löysin entisen tyttöystäväni, jonka kans olin yhdessä yli viisi vuotta. Se ihastuminen oli jotenki outo, koska rakastuin häneen heti ensisilmäyksellä, enkä voinut unohtaa häntä vaan otin yhteyttä ja niin alkoi tiivis seurustelu.
Olimme toisille parhaat ystävät ja rakastimme toisia palavasti ja suunnittelimmme joka päivä yhdessä tulevaisuutta. lupasimme ettei ikinä erota toisista... en pettänyt häntä ikinä, eikä hän minua.
meillä oli tosi ihanaa yhdessä, elämä oli kuin satua, teimme yhdessä kaiken. välillä oli kuitenki kunnon riitoja ja hetken "eroja". olimme kumpikin niin samanlaisia ja äkkipikaisia.
Sitten se tapahtui, noin vuosi sitten. rakkaani sanoi mulle yllättäen, että hän ei ehkä halua enää olla mun kaa ja voi vaikka pettää mua. ei rakasta enää ja jotain puuttuu. Tein typerästi ja suutuin semmoisista puheista ja asia jäi. seuraavalla kerralla olikin sitten eron aika, hän jätti minut. Olin saanut jo tietää, että hänellä oli yhteen työkaveriinsa eräänlainen suhde jota entiseni ei pitänyt minään aina kun kyselin. pettikö hän minua koko ajan ja oli löytäny jotain parempaa, kuten sanoi mulle kun erottiin "lähden etsimään jotain parempaa" ? siitä alkoi minun elämäni masennus ja kurjuus. ikävöin häntä joka ikinen päivä ja lähes hetki. olen käynyt psykologilla ja itkenyt itseni siellä tyhjiin. koko ajan olen pitänyt yhteyttä entiseeni, vaikka siitä on aikaa jo 8 kk. hän on aina välillä tarvinnu apuani ja minä olen rientänyt auttamaan, koska en voi tuntea vihaa, kuin hetkittäin valtavan rakkauden takia.
Hän siis seurusteli sen uuden miehen kaa, mutta se suhde jäi sit lyhyeen, koska ei voinut seurustella, mutta kuitenki mua sattuu aivan kamalasti, kun tiedän et kaikkea yököttävää on sattunu heidän välillä. etsin koko ajan vikaa itsestäni ja ajattelen että oliko se uus parempi, kuin minä. Minulla itsellä ei ole ollu ketään, koska en voi ajatella, kuin häntä :(
Mitä minun pitäisi tehdä? yrittää jatkaa yksin ja unohtaa, vai elää toivossa, koska tiedän että hän välittää musta vielä, vaikka on sanonu ettei ikinä palata enää yhteen. en vaan pysty enkä osaa jatkaa. help pliis!! rakastan sua pallo ikuisesti!
Olimme toisille parhaat ystävät ja rakastimme toisia palavasti ja suunnittelimmme joka päivä yhdessä tulevaisuutta. lupasimme ettei ikinä erota toisista... en pettänyt häntä ikinä, eikä hän minua.
meillä oli tosi ihanaa yhdessä, elämä oli kuin satua, teimme yhdessä kaiken. välillä oli kuitenki kunnon riitoja ja hetken "eroja". olimme kumpikin niin samanlaisia ja äkkipikaisia.
Sitten se tapahtui, noin vuosi sitten. rakkaani sanoi mulle yllättäen, että hän ei ehkä halua enää olla mun kaa ja voi vaikka pettää mua. ei rakasta enää ja jotain puuttuu. Tein typerästi ja suutuin semmoisista puheista ja asia jäi. seuraavalla kerralla olikin sitten eron aika, hän jätti minut. Olin saanut jo tietää, että hänellä oli yhteen työkaveriinsa eräänlainen suhde jota entiseni ei pitänyt minään aina kun kyselin. pettikö hän minua koko ajan ja oli löytäny jotain parempaa, kuten sanoi mulle kun erottiin "lähden etsimään jotain parempaa" ? siitä alkoi minun elämäni masennus ja kurjuus. ikävöin häntä joka ikinen päivä ja lähes hetki. olen käynyt psykologilla ja itkenyt itseni siellä tyhjiin. koko ajan olen pitänyt yhteyttä entiseeni, vaikka siitä on aikaa jo 8 kk. hän on aina välillä tarvinnu apuani ja minä olen rientänyt auttamaan, koska en voi tuntea vihaa, kuin hetkittäin valtavan rakkauden takia.
Hän siis seurusteli sen uuden miehen kaa, mutta se suhde jäi sit lyhyeen, koska ei voinut seurustella, mutta kuitenki mua sattuu aivan kamalasti, kun tiedän et kaikkea yököttävää on sattunu heidän välillä. etsin koko ajan vikaa itsestäni ja ajattelen että oliko se uus parempi, kuin minä. Minulla itsellä ei ole ollu ketään, koska en voi ajatella, kuin häntä :(
Mitä minun pitäisi tehdä? yrittää jatkaa yksin ja unohtaa, vai elää toivossa, koska tiedän että hän välittää musta vielä, vaikka on sanonu ettei ikinä palata enää yhteen. en vaan pysty enkä osaa jatkaa. help pliis!! rakastan sua pallo ikuisesti!
Vastaukset 4
Vanhimmat
SAma tilanne mullakin..
Ehkä voisi lohduttaa ajatella ettei hän inhoa tai vihaa sinua.
Suhteene on hyvä niin kauan kun sitä kesti. Voit muistella häntä ja teitä lämmöllä, muttei ehkä kannata liiaksi tarrautua menneisyyteen...
Elämä ei valitettavasti aina ole kiini omista valinnoista tai toiveista ja nyt kävi näin surkeasti.
Ei tämä lohduta, mutta se on vaan se totuus. Sen kun joku päivä pystyy todella sydämessään hyväksymään, silloin on aika katsoa tulevaisuuteen. Turhaa nyt miettiä niin pitkälle, sillä ethän nyt voikkaan käsittää eloa ilman häntä...
Toisaalta jos hän kerran sinut jätti, ilman suurempaa riitaa, on se toki luonnollista että voi suhtautua sinuun ystävänä. Älä kuitenkaan hämää itseäsi ja kuvittele, että se toverillisuus olisi muuta kuin sitä mitä se ilmeiseti on. Ystävyyttä. Ei enää sitä rakkautta...
Rankaa, mutta taas niin kiduttavan totta.
Ehkä olisi parempi lopettaa kanssakäyminen kunnes TODELLA olet valmis tapaamaa. Jälleen, ÄLÄ HUIJAA ITSEÄSI. Et ehkä ole valmis pitkään aikaan...
t: rakkauden potilas 5:ttä kuukautta. Suru mieli ja ikävä, enkä koskaan enää en saa häntä rakastaa...
Joo itsellä sama tilanne hiukan,erosta tosin jo 1,5 v mut joteska ei vaa unohdu..
Kännit ja yhdenillanjutut hiukka helpottaa,mut sit aina iskee takas,varsinki ku just viimeviikol näin exän uuden miehen kans ostoksil,no hän seurustelee jo toisen kerran meijän eron jälkeen.
Olen kans siel 25 puolel et ei niit vakavii juttui nii vaa kehitellä.
Mut perjantai tänään,kännit pääl ja baanal jos vaiks natsais naisten kans,ni unohtuis exät..
Olen eronnut yli kaksi vuotta kestäneestä suhteesta..mä en tiiä millo lakkais laskemast niit kuukausia...Mieheni kerto että se ei oo rakastanu mua varmaa yli 4kk...silti se sano silläkin ajalla kui ikävä sillä on,kuin se rakastaa mua...tunnen itteni petetyks,on toi aika kuitenki tosi pitkä siihe miettimisee voiko hän viel välittää musta..mä en siltikään voi unohtaa häntä,hän oli parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu
suunnittelin jo yhteen muuttoa,kerroi kuin ihanaa olisi perustaa perhe,saada vauvoja..
joskus itken itseni uneen,joskus olen onnellinen...mut silti tuntuu että hän vei palan pois mun elämästä...olo tuntuu yksinäiseltä,tuntuu etten osaa elää ilman häntä..
jos vain saisin hänet takaisin.mut kai se on katottava totuutta silmiin!
kuule, totta kai hän sinusta vielä välittää, ei sellainen katoa luultavasti koskaan. Mutta se on AIVAN eri asia kuin se että hän haluaisi enää koskaan olla kanssasi parisuhteessa.
Kuulostaa siltä että jokainen tapaamisenne tekee sinuun suuren vaikutuksen ja avaa haavat uudelleen. Hän ilmeisestikin on päässyt suhteestanne yli, ja hänelle on helppo sinua tavata kaverina.
Jos haluat korjata sydämesi, niin ehdotan että et tapaa exääsi enää, vaikka hän kuinka pyytäisi. Jos hän kyselee, kerro syyksi että sinulle tulee aina paha mieli, ja et pääse suhteestanne yli jos jatkuvasti tapaatte. Tiedän itse sen tunteen, jos tulee jätetyksi niin usein kestää kauan että oikeasti pystyy sydämessään hyväksymään sen tilanteen eikä enää haikaile toisen perään.
Sitten joskus kun todella tunnet että et enää kaipaa häneltä mitään parisuhteeseen liittyvää, voit harkita kaveruutta hänen kanssaan. Mutta sitä ennen, pysy lujana. Hänellä on varmasti muitakin ihmisiä joilta pyytää apua, ja jos ei ole, niin kyllä hän niitä löytää ja selviää. Tällä hetkellä on tärkeintä että ajattelet ensisijaisesti itseäsi ja parannut tuosta kammottavasta olotilasta. Ja paraneminen kestää sitä kauemmin mitä kauemmin tapailet exääsi, oli se minkä tekosyyn nojalla tahansa.
Tsemppiä kovasti sinulle, myötätuntoni on puolellasi. Kyllä se elämä taas hymyilee, kunhan olet surusi kunnolla surrut.