Moni meistä näkisi itsensä varmuudella mielellään keisarina kultaisin killuttimin koristellussa komeassa univormussaan ja sotisovassaan kuin joulukuusi ikään, kuin oman aikansa väärinymmärtämänänä, hylkäämänä ja aliarvostamana hengen jättiläisenä, nerona.
"Haluaisinpa olla keisari", lauloi se tunnettu wieniläinen näytelijäkin, Friedrich Baumann nuorempi, jonka rajoitetuille laulajankyvyille Mozart sitten sävelsi edellä mainitun saksalaisen sotalaulun Turkin vastaisen sodan kynnyksellä, KV 539, ja jonka soitinnuksessa turkkilaisuutta ilmentävät piccolohuilu, symbaalit ja bassorumpu.
Haluaisinpa olla Mannerheim, olisi varmaan Sibelius ja moni muu sanonut "suomen suurin-äänestyksessäkin".
Niinpä niin, kukas meillä sitten täällä onkaan! Beethoven ei vain tyytynyt haaveilemaan ja ottamaan liehakoivaa asentoa hovimiesten tapaan, kuten Goethe, kun keisarinnan vaunut lähestyivät. Ehkäpä Beethoven muisti juuri tuolloin sen mitä oli kauan sitten sanonut: "Minäkin olen kuningas", kun häntä pyydettin osooittamaan virallista kunnioitusta korkeassa asemassa olevaa henkilöä kohtaan, vaan sanoi Goethelle:" Heidän on annettava tietä meille, eikä meidän heille".
Myöskään Mozart ei tuntenut minkäänlaista kunnioitusta oppiarvoa tai korkeaa virka-asemaa kohtaan, vaan lakkasi käyttämästä paavin hänelle hänen musiikillisista ihmeteoistaan, fenomenaalisen muistin ansiosta, myöntämää korkeinta muusikolle milloinkaan annettua paavillista kunniamrkkiä; kultaisen kannuksen ritarikunnan ritarimerkkiä kultaristein, kun pari augsburgilaisen patriisiperheen pojantomppelia oli pilkannut häntä sen tähden.
Hengen aateluus onkin kaikkia maallisia kunnianosoituksia jalompaa lajia, vai mitä mieltä olette?
"Haluaisinpa olla keisari", lauloi se tunnettu wieniläinen näytelijäkin, Friedrich Baumann nuorempi, jonka rajoitetuille laulajankyvyille Mozart sitten sävelsi edellä mainitun saksalaisen sotalaulun Turkin vastaisen sodan kynnyksellä, KV 539, ja jonka soitinnuksessa turkkilaisuutta ilmentävät piccolohuilu, symbaalit ja bassorumpu.
Haluaisinpa olla Mannerheim, olisi varmaan Sibelius ja moni muu sanonut "suomen suurin-äänestyksessäkin".
Niinpä niin, kukas meillä sitten täällä onkaan! Beethoven ei vain tyytynyt haaveilemaan ja ottamaan liehakoivaa asentoa hovimiesten tapaan, kuten Goethe, kun keisarinnan vaunut lähestyivät. Ehkäpä Beethoven muisti juuri tuolloin sen mitä oli kauan sitten sanonut: "Minäkin olen kuningas", kun häntä pyydettin osooittamaan virallista kunnioitusta korkeassa asemassa olevaa henkilöä kohtaan, vaan sanoi Goethelle:" Heidän on annettava tietä meille, eikä meidän heille".
Myöskään Mozart ei tuntenut minkäänlaista kunnioitusta oppiarvoa tai korkeaa virka-asemaa kohtaan, vaan lakkasi käyttämästä paavin hänelle hänen musiikillisista ihmeteoistaan, fenomenaalisen muistin ansiosta, myöntämää korkeinta muusikolle milloinkaan annettua paavillista kunniamrkkiä; kultaisen kannuksen ritarikunnan ritarimerkkiä kultaristein, kun pari augsburgilaisen patriisiperheen pojantomppelia oli pilkannut häntä sen tähden.
Hengen aateluus onkin kaikkia maallisia kunnianosoituksia jalompaa lajia, vai mitä mieltä olette?
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.literaturwelt.com/werke/heine/grenadiere.html