"Kirjassaan Törrö viestittää, että hän on elänyt ympäristöissä, joissa on pitänyt olla kovempi kuin muut, ettei joutuisi itse uhriksi. Hän näkee tämän suurena syynä syrjäytymiselleen ja sekoilulleen.
Kirjassa Törrö tilittää muun muassa aikaansa Muhoksen perhekodissa, jossa vanhemmat asukit pahoinpitelivät varhaisteini-ikäistä poikaa pukuhuoneessa saunapäivinä. Myöhemmin hierarkiassa itse noustuaan hän sanoo osallistuneensa samaan ”rituaaliin” hakaten porukassa saunalla muita ”alisteisimpia” asukkaita.
Törrö toteaa kirjassa, että addikti on aina addikti. Päihteet ovat jääneet, mutta hän sanoo myöhemmässä elämässään kokeneensa ylilyöntejä syömisen, uhkapelaamisen ja nettipornon saralla.
TEOKSESSA yksityiskohtaisesti kuvattu kidutus on äärimmäisen raakaa ja sitä voi kutsua jopa sairaalloiseksi.
– Olimme ylittäneet jo kaikki rajat, ja piri-, bentso- ja viinapäissämme pystyimme tekemään mitä vain. Tuo kaveri ei ollut meille enää ihminen, vaan jokin mihin purimme kaiken vihamme, Törrö toteaa kirjassa."
https://www.is.fi/urheilu/art-2000007839123.html
Kirjassa Törrö tilittää muun muassa aikaansa Muhoksen perhekodissa, jossa vanhemmat asukit pahoinpitelivät varhaisteini-ikäistä poikaa pukuhuoneessa saunapäivinä. Myöhemmin hierarkiassa itse noustuaan hän sanoo osallistuneensa samaan ”rituaaliin” hakaten porukassa saunalla muita ”alisteisimpia” asukkaita.
Törrö toteaa kirjassa, että addikti on aina addikti. Päihteet ovat jääneet, mutta hän sanoo myöhemmässä elämässään kokeneensa ylilyöntejä syömisen, uhkapelaamisen ja nettipornon saralla.
TEOKSESSA yksityiskohtaisesti kuvattu kidutus on äärimmäisen raakaa ja sitä voi kutsua jopa sairaalloiseksi.
– Olimme ylittäneet jo kaikki rajat, ja piri-, bentso- ja viinapäissämme pystyimme tekemään mitä vain. Tuo kaveri ei ollut meille enää ihminen, vaan jokin mihin purimme kaiken vihamme, Törrö toteaa kirjassa."
https://www.is.fi/urheilu/art-2000007839123.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
No tuo todella kova maailma on ääripää, mihin toksista maskuliinisuutta voi helposti osoittaa sormella.
Mutta minusta toksisen maskuliinisuuden synty ihan rakastavassa perheessä ja ympäristössäkin on mahdollista.
Lastentarhassa poikalapselle annetaa lelu, tai kiinnitetään huomio muualle, kuin vaikka otetaan syliin ja tuetaan ikäväntunteen läpikäymistä. Eihän isot pojat itke...
Koulussa tämä saa häiriköidä ja melskata, kun pojat ovat poikia. Ei hänen täydy ottaa vastuuta itsestään ja koulunkäynnistä.
Kiekkopelissä äiti huutaa katsomosta sylki suusta lentäen, että niittaa se juippi laitaan stana!
Työkaveri kysyy ensimmäisenä töihin tullessa maanantaina, saitko p.llua? Tyttökalenteri kahvituvan seinällä varmistaa, että heteroseksuaalisuus miesten kesken sallittua ja arvostettua.
Ja ruotsalaiset on tietenkin homoja...
Kyllä normaali, tuiki tavallinen elämä kasvattaa yhä toksiseen maskuliinisuuten miehiä. Ja sen tekee toiset miehet, mutta ikävä kyllä myös isänsä kautta miehen mallin saaneet äiditkin, tädit ja mummot. 🙄