Mies muutti minun ja pienen lapsemme luota pois 2 vkoa sitten ja haluaa erota, syynä toinen nainen.
Olen niin surullinen ja aivan rikki, kaipaan ja ikävöin miestäni niin paljon. Kuinka ikinään pääseen tästä yli? Nyt tuntuu etten edes halua päästä, halua vain päästä takaisin hänen syliinsä ja saada kaiken ennalleen...
Tämä on niin raskasta ja raastavaa. Pelkkä ero ilman toista naista on jo ihan kamalaa, mutta kun vielä mietin mitä kaikkea ihanaa he voivat nyt yhdessä kokea ja tehdä, niin tuntuu, että sydämeni repeää ja pakahdun tähän tuskaan.
Olen niin surullinen ja aivan rikki, kaipaan ja ikävöin miestäni niin paljon. Kuinka ikinään pääseen tästä yli? Nyt tuntuu etten edes halua päästä, halua vain päästä takaisin hänen syliinsä ja saada kaiken ennalleen...
Tämä on niin raskasta ja raastavaa. Pelkkä ero ilman toista naista on jo ihan kamalaa, mutta kun vielä mietin mitä kaikkea ihanaa he voivat nyt yhdessä kokea ja tehdä, niin tuntuu, että sydämeni repeää ja pakahdun tähän tuskaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aika parantaa haavat.
lähtökohtahan on, että exäsi on ratkaisunsa tehnyt, hän ei yksinkertaisesti ole sinua varten.
sen sijaan, yritä katsoa eteenpäin.
hoida arjen rutiinit, keskity lapseesi ja ala katsella harrastuksia, jossa tapaat ihmisiä.
älä edes yritä saada exääsi takaisin.
ei olisi huono idea esim harrastaa kevyttä nettitreffailuakaaan. voimia sinulle, pääset varmasti tilanteen hallintaan.
Usko pois, kyllä se alkaa helpottamaan, mutta aikaa se kyllä vie. Itse olen kokenut viime kesänä aivan saman. Mies lähti ensimmäisenä hääpäivänämme toisen naisen matkaan ja minä jäin yksin alle kahden vuoden ikäisen lapsen kanssa. Kaipaus, katkeruus, viha, kiukku ja huoli tulevasta repi silloin mieltä ja sisuskaluja. Mutta pikku hiljaa kun oma elämä alkoi taas toimia jotenkuten ja arki rutiinit olla kohdallaan alkoi jonkinlainen parantuminen. Mutta edelleenkin tunnen ajoittain kiukkua ja mustasukkaisuutta miestäni kohtaan. Ei auta kun katsoa eteenpäin ja toivoa että elämällä on vielä paljon annettavaa meille.
mutta pysyä arjessa kiinni. Aikaa ottaa, eikä luultavasti koskaan unohda. Maailmassa on ihania asioita, muista avata niille silmäsi!Puhuminen ystävien ja perheen kanssa auttaa. Meitä on muitakin samassa tilanteessa, josko se lohduttaisi?
saa ja surra,onhan menetys kova ja vielä tuossa vaiheessa elämää!Kaikki kokee omalla tavalla,mutta minulla auttoi kun itkin ja paljon,mutta lopulta ei kyyneliä tullut vaikka olisin halunnutkin.Aikaa menee ja joku kiva harrastus nyt auttas,minulla auttoi myös.Ikävä on varmasti vaikka tekis mitä,mutta jälleen kerran totean:kyllä aika haavat parantaa!Voimia!
itkee yksi jätetty, seitsemän vuotta takana ja eropäätös tehtiin muutama viikko sitten. Siitä alkaen olen itkenyt ja on ahdistanut. Keinoa en ainakaan vielä osaa sanoa, haluun vaan uskoa että aika parantaisi ja hälventäisi tämän pahimman tuskan
Ero rakkaasta ihmisestä on aina vaikeaa!!Mutta saman kokeneena uskon ,että ero toisen naisen vuoksi vielä vaikeampaa.
Kun tietää ja kuulee kuinka exä on nyt tosi rakastunut ja pitäisi vaan ymmärtää,mutta kun ei voi...
Lapset ei halua mennä isällensä kun eivät myöskään ymmärrä tilannetta.Meillä kun ex vielä vakuutti kesällä lapsillensa rakastavan minua.
Lapsemme ovat jo kohta tulossa murrosikään.
Mutta ei meillä ole muuta vaihtoehtoa kun elää päivä kerrallaan ja yrittää unohtaa!!
Entiseen kun ei ole paluuta...
lähde ulos ihmisvilinään, juttele hyvien ystävien kanssa ja vaikka psykologin.
Minulle meinasi käydä samoin, mieheni oli ihastunut toiseen, oli ollut jo kauan. Hän päätti kumminkin jäädä luokseni. Ei se elämä näinkään ole helppoa. Pelko että hän pettää taas tai yhä on läsnä ja katkeruus menneistä vuosista. Välillä ajattelen että olisi ollut parempi että hän olisi mennyt toisen naisen matkaan niin olisi sitten aikanaan huomannut että ei se elämä tämän toisen kanssa ole sen hienompaa.
Suuntaa katse tulevaan, pikkuhiljaa se olosi paranee. Jonain päivänä vierelläsi on mies joka ei juokse helpon elämän perässä. Nyt keskity lapseen ja omaan hyvinvointiin.
Jos ei ole, kohta se haluaa niitä exäsi kanssa.
Voit alkaa jo valmiiksi nauramaan, sillä exäsi hyppäsi ojasta allikkoon! Perhe-elämäähän hän sinun luotasi pakeni.
Jos naisella on jo lapsia, hän alkaa edellyttämään että miehesi alkaa viettämään siellä perhe-elämää.
Ja taas ojasta allikkoon!
Katsos, miehesi halusi ilmeisesti taas saada kokea sen ensihuuman. Arkea ei tainnut kestää ja haki siksi uuden. Ei selvästikään ajatellut muulla kuin jalkovälillään.
Siinä vaiheessa kun hänkin tajuaa asian, on yhteinen lapsenne jo kasvanut isästään jonkinverran eroon, on helppohoitoisempikin kun on isompi. Silloin mies tajuaa (?) jos älliä on, virheensä. Saattaa jopa osoittaa kiinnostuksen merkkejä että alkaisitte yrittämään yhdessä vielä.
Toivon hartaasti että olet siihen mennessä joko löytänyt älykkäämmän miehen vierellesi tai muutoin vahvistunut niin paljon että pystyt hymähtelemäänn miehen typerille iskuyrityksille.
sillä toisella, mutta varmaan jo polttelee koska on samassa 3-kympin iässä kuin minä ja miehenikin siis ex...
Totta muukin mitä kirjoitit, ihan kuin tuntisit mieheni :). Häntä alkoi nimenomaan arjen tasaisuus tylsistyttään ja piti hakea säpinää ja erityisesti tuota rakastumisen ensi huumaa muualta.
Toivon todella itsekin, että tästä järkiinnyn ja pääsen hänestä. Mutta vaikeaa on, sillä aikaisempien kuukausien kireyden, tiuskimisen ja huonosti kohtelun sijaan, hän on minulle tällä hetkellä ylen ystävällinen ja mukava! Olen aivan pihalla, ettö mitä tämä nyt on ?!? Tapailee kyllä sitä toista naikkosta, mutta on myös pyytänyt minua luokseen pari kertaa.
Tiedän, pitäisi pysyä tiukkana, mutta vaikeaa on kun sydän sanoo yhtä ja järki toista...
Tässä sen nyt näet kuinka samanlaisia miehet ovat ajattelutavaltaan, sittenkin. Kun tuntee yhden, tuntee toisenkin. Käsittämätöntä, eikö totta?
Ehkä se on selitettävissä fyysisillä ominaisuuksilla?
Mutta tuo on hyvä alku että hymyilit jo! :)
Tiedän sen surun, ikävän ja kovan kaipauksen, sillä itselleni tämä kaikki on ollut totista totta pääsiäisestä lähtien.
Ennen sitä ero oli tapetilla riidellessä, sillä mieheni rahan ja alkoholinkäyttö oli vuosi vuodelta vain lisääntynyt, sekä hän oli jäänyt useista valheista kiinni...
Pääsiäisenä alkoi näyttää, että ero on ainut ratkaisu siitäkin huolimatta miten rakastin miestäni. Mutta hänen käytöksensä minua kohtaan oli karheaa ja kylmää, vaikka hän sanoi myös rakastavansa minua - siksi valtava epäilys heräsi mielessäni, johon tuli myös pääsiäisen jälkeen varmuus.
Tein kaikki eroon liittyvät paperit valmiiksi ja otin hänen nimensä niihin ja pyysin häntä muuttamaan mahdollisimman nopeasti pois kodistamme. Olemme molemmat toisen kerran aviossa ja yhteisiä lapsia onnekseni ei ollut, eikä pahemmin omaisuuttakaan.
Nyt tänäin tuli tietoon, että hän sai asunnon ja huomenna pitäisi muuttaa.
Ehkäpä on hyvä, että muutto tulee näin nopeasti, sillä välillä vihaan, välillä nukahdan itkuuni, kun olen koko vapaapäiväni itkenyt rikkoutunutta kotia. Välillä syyttelen itseäni, miksi menin eroa hakemaan, toisinaan sitten onnittelen itseäni, että vihdoin viimein osasin ratkaista tämän ongelmamme oikealla tavalla.
Eipä alkoholia rakastava mies tule koskaan muuttumaan, vaikka kuinka uskoisi parempaan huomiseen.
Tunnen välillä sellaista tuskaa ja masennusta tästä kaikesta ja toivoisin herääväni kamalasta painajaisunesta normaaliin arkipäivään.
En tiedä, miten saan rikkinäisen sisimpäni korjattua ja miten jaksan eteenpäin tämän kaaosmaisen tunnekuohujeni keskellä.
Itkettää hillittömästi kaiken loppuminen, vaikka jokainen minulle on tolkuttanut, että hyvä kun sait voimia lopettaa alkoholistin holhoaminen.
Rukoilen sinulle, kuten myös kaikille muillekin voimia itseni mukaan lukien jaksamaan eteenpäin.
Tulee ihmeteltyä, et mikä näitä miehiä seikkailuissa oikein kiinostaa, kun vaimon tunteet jäävät sivuseikoiksi.
Minulle välillä tulee kamala vihanpuuska, jolloin vihaan miestäni paljon siksi, että hän tavallaan kuin hylkäsi minut viinan ja viinaan menevän naisen takia, mutta ehkäpä kaksi juoppoa ymmärtää toisiaan paremmin kuin minä!