Siinähän se kysymys taas on otsikossa. Oletko siis ns. naimisiin menevää tyyppiä? Jos hyvä kumppani osuisi kohdalle, niin haluaisitko naimisiin hänen kanssaan? Vai etkö ehkä halua koskaan mennä naimisiin? Jos haluaisit naimisiin niin voisitko kuitenkin elää avoparina, jos toinen ei haluaisi naimisiin? Jos taas et haluaisi naimisiin niin voisitko kuitenkin mennä, jos toinen tahtoisi? Miksi näin, onko jompaankumpaan jokin tietty syy/syitä? Tiedän, että kaikki täällä eivät ole sinkkuja, joten oletko ehkä naimisissa? Miksi olet, tai miksi et ole?
-möhköfantti-
-möhköfantti-
Vastaukset 52
Vanhimmat
Erosin pitkäaikaisesta kumppanistani ehkäpä myös siitä syystä että oli aika mennä naimisiin. En ole naimisiin menevää tyyppiä, en ole koskaan haaveillut avioliitosta. En usko papin aameneen ja varsinkaan siihen että se toisi siunauksen.
Olen vakaa vapauden kannattaja - en haluaisi olla jonkun oma tai ottaa jotakuta omakseni.
Mennäkseni avioliittoon .. tulisi eteeni tupsahtaa se Mr. Perfect. Jota ei ole olemassakaan. Ei ole siis pienintäkään mahdollisuutta että menisin tässä elämässä naimisiin. Tosin vannomatta paras..
Siinähän se kysymys taas on otsikossa. Oletko siis ns. naimisiin menevää tyyppiä?
- En ole. Teininä jo sanoin etten mene koskaan naimisiin, mutta menin kuitenkin kolmekymppisenä. Erosinkin.
Jos hyvä kumppani osuisi kohdalle, niin haluaisitko naimisiin hänen kanssaan?
-Enpä usko, että hyvinkään sas enää hurahtamaan byrokratiapaperiin.
Vai etkö ehkä halua koskaan mennä naimisiin?
- En.
Jos haluaisit naimisiin niin voisitko kuitenkin elää avoparina, jos toinen ei haluaisi naimisiin?
-Avoparina joo.
Jos taas et haluaisi naimisiin niin voisitko kuitenkin mennä, jos toinen tahtoisi?
-En. Ei kuulu olla mikään mieliksi juttu.
Miksi näin, onko jompaankumpaan jokin tietty syy/syitä?
-On. Rakastaminen ei vaadi avioliittoa. Ei edes avoliittoa, mut se nyt vielä käy.
Tiedän, että kaikki täällä eivät ole sinkkuja, joten oletko ehkä naimisissa?
-En ole naimisissa.
Miksi olet, tai miksi et ole?
- Noku en halua olla.
Siinäpä sinulla vastauksia! Kerroit avoimesti näkemyksistäsi. Itsekään en ehkä koskaan mene naimisiin, vaikka vähän aikaa sitten olin sitä mieltä, että sopivan kohdalle tultua voisin niin tehdä.
Mitä viikon puoliväliin kuuluu? Itse olen taas Joensuussa. Tapaan lauantaina yhden kaverin ja sen jälkeen lähden sunnuntaina takaisin Faijan luokse "Lappeenrantaan".
Parempi olla suora, kun kiero. Vaikkei suoruus aina miellytä kaikkia.
Huomenna pääsen taas kuntoutukseen, käsivarsi jo huutaa hoosiannaa. Meinaa kiristää hermoa se jatkuva hermokipu ja liikuttelukipu.
Muuten normi arkea.
Junallako meet?
SheHe: "Junallako meet?"
Joo sunnuntaina menen junalla. Toivottavasti kuntous auttaa pian sinua!
Hyvää illan jatkoa, sillä alan katselemaan nyt futista, joten törmätään! :)
Mukavaa matkaa. :)
Ei nyt vielä ole auttanut, mutta ehkä pian. Tulee vaan loma tauko viikoksi.
Hyvää illanjatkoa, jaliksen pariin. :)
Itsehän siis en näe mitään syytä mennä naimisiin. En kuulu kirkkoon, en usko mihinkään siitä koko kuviosta. En näe naimisiinmenon antavan mitään sellaista lisää, jota kokisin tarvivani. Oikeastaan kaiken saman voi helposti järjestää ilman avioliittoakin.
Jos kohdalle osuisi joku todella nappiosuma, joka kuitenkin ehdottomasti haluaisi naimisiin. En tosiaan tiedä, kai mä siihen pitkin hampain suostuisin, jos tosiaan aivan pakko olisi. Samaan hengenvetoon täytyy tosin kysyä miksi joku olisi minulle nappiosuma ja silti haluaisi naimisiin 🤔. Paljon paperityötä se kyllä teettäisi, kun vaikkapa avioehto pitäisi olla viimeisen päälle kunnollinen. Sillä esim. yhteistä omaisuutta en missään tapauksessa kenenkään kanssa halua.
-mf-
Jos oletan että olet nainen, niin tällä suppealla otannalla naimisiin haluavia on oikeastaan vähän.
Joko he ovat naimisissa nyt tai olleet aikaisemmin ja eronneet. Siis ne jotka avioon halusivat.
Mielestäni koko avioliitto on jo ajatuksena ihan pystyyn kuollut. Ennenvanhaan naisen tuli avioitua, sillä esimerkiksi omaisuutta ei voinut olla naimattomalla naisella .. yms pakottavia syitä, miksi piti avioitua. Mutta ne syyt Suomessa ovat jo muinaishistoriaa.
Avioon mennäänkin aikalailla tottumiskysymyksestä.. ja aivan liian herkästi.
Exä kun kosi minua 20 vuotta sitten, vastasin kyllä, mutta halusin 30. vuoden kihlauksen. Päätin että jos kestän rinnallansa niin kauan, voisin mennä avioon. Kestin 25 vuotta kunnes halusin erota. Minä kun avioidun vain kerran jos sitäkään... ja exä kun ei ollut se oikea.
Juu, oikein arvattu olen nainen. Itsekin olen omassa rl tuttavapiirissäni huomannut, että naimisiinmeno on (naisille) korkeintaan tapa. Kivat pippalot ja niin eespäin. Olen joskus todennut, etteivät läheskään uhraa yhtään ajatusta sille juridiselle puolelle mikä naimisiinmenoon liittyy. Osa ajatteleen sen "rakkauden juhlana", mutta ei sitten ollenkaan tajua mitä ne lakipykälät sen juhlan mukana tuovat. Toisaalta taas tuntuu, että yllättävän moni mies edelleen kuvittelee juuri naisten haluavan naimisiin. Vaikka sitten taas näin naisen näkökulmasta näyttää, että ne ovatkin enemmän miehet, jotka naimisiin haluavat. Koko naimisiinmenon konsepti on mun silmiini nykyajan vinkkelistä outo.
Vähintäänkin outo. Populaarikulttuuri ruokkii edelleen fantasiaa että jokainen nainen unelmoi hääpäivästään.. pah.
Hapatusta. Mutta kai se on sitten miehille sen rakkauden osoitus kun kosii, tai jotain.
Jostain se kuvitelma edelleen tulee todella vahvana. Ite oon usein kuulut miesten suusta, ettei naimisiinmenolla heille olis mitään väliä, mutta kun naiset nyt aina haluaa naimisiin. Jossain kohtaa se kosiminen on vaan pakko tehdä. Ihan yhtä usein nainen taas sanoo olevansa naimisissa, kun se mies nyt kerta kosi. Jos toisen kanssa edelleen haluaa yhdessä elää, niin onhan siitä kosinnasta vähän hankala kieltäytyä. Ihan kuten sullakin nyt oli tollanen 30 vuoden kihlaus. Koska onhan se raju torjunta, jos kieltäytyy kosinnasta. Aika varmasti jättää liittoon pahoja arpia, jos niin tekee.
Ääh, Höpönpöppöötä.
Muija kun joskus ehdotteli tuon suuntaisia, niin sovittiin että järjestetään sille yhdet isot tasavuotissynttärit, niin saa kerran elämässään juhlia isosti. Asia kuitattu.
Sen verran lotkautin korvaani tuollaisille ehdotuksille.
Jos on pelkän avon kannalla, niin kyllä se täytyy uskaltaa ääneen sanoa.
Parempi kun noistakin asioista puhutaan jo alussa avoimesti.
Tuskin suhde kauaa kestää jos treffeillä sanoo etten kanssasi koskaan mene naimisiin en kihloihin enkä muuta koskaan yhteen en pidä sinusta mutta paneskella kyllä voidaan anna rahaa tai 300e pano 200 e suihinotto mutta tinderimiehille tuo sopii hyvin
Sinä muuten olitkin yksi heistä, joiden ajatukset pistivät mut kirjottaan tän alotuksen 😛.
Joo, kyllä se meni exän kanssa niin että hän kysyi mitä vastaisin jos hän kosisi. Vastasin ykskantaan että älä kosi, niin et saa kieltävää vastausta. Myöhemmin hän kosi ja vastasin että jos pysytään yhdessä se 30 vuotta, niin voidaan mennä avioon. Koska silloin on turhaa enää erota.
Viime kesänä exä alkoi puhumaan naimisiinmenosta ja se tuntui järkevältä. Vittu oikeasti, JÄRKEVÄLTÄ!
Sitä kelasin pari kolme kuukautta ja totesin että ei helvetti, ei avioon mennä järkisyistä. Ei tässä maailmankolkassa ja tänä aikana.
Siinä sitten miettiessäni totesin myös että elin elämää jota en halunnut ja erosin syksyn päätteeksi. Itsekkäästi omaa itseäni ajatellen.
Haluan olla ilman parisuhdetta, en tarvitse kumppania, kunhan on välillä joku jonka syliin käpertyä ja tuntea läheisyyttä. Se riittää minulle.
No sittenpä ei tuhlata aikaa siihin suhteeseen enempää.
En minä muuten halua lapsiakaan, enkä koiriakaan, en hevosiakaan, en lentokonettakaan, en kuppaa, hiviä enkä klamydiaakaan hepatiitista puhumattakaan. Saako ne kertoa missä vaiheessa?
Oma exäni taas tosiaan pisti nokan nutturalle useammaksi kuukaudeksi, kun kieltäydyin kihloista. Sellanen pienimuotoinen kyräily kesti muistaakseni puolisen vuotta ja minä koin syyllisyyttä siitä, etten nyt niitä kihloja huolinut. Siis oikeasti minä koin SYYLLISYYTTÄ ja jouduin HYVITTELEMÄÄN sitä tilannetta useamman kuukauden. Jälkikäteen ajatellen ihan järjetöntä ja mikä oikeus hänellä oli siitä suuttua, mutta niin se tosiaan meni.
Kökkö tilanne. Jännä että sillain sitä kääntää aina sen negatiivisen itseensä.. koit syyllisyyttä kun kieltäydyit kihloista. Toimit oikein ja itsellesi rehellisesti ja toinen möksähti siitä.
Pistää miettimään että onko miesten perimmäinen syy rengastaa nainen kuitenkin jonkinlainen ylivallan väline? Tapa sitoa ja alistaa nainen "omaan" käyttöönsä?
Meillä exän kanssa oli kylläkin avoin suhde ja kumpikin oli vapaa toteuttamaan itseään. Piioin ja passasin kuitenkin exää ihan olan takaa. Hällä oli hyvät oltavat.. ja koen hienoista syyllisyyttä hänen jättämisestään, vaikka itselleni rehellisesti täytyy myöntää että on parempi elää ilman häntä.
Tosin olemme hyvissä väleissä edelleen. Ja se että olisimme menneet naimisiin olisi palvellut häntä. Hän olisi saanut pitää henkilökohtaisen kyökkipiikansa..
No mutta katseltava miten sinkkuus tästä etenee, mutta tein itselleni oikean ratkaisun, kuten sinäkin kun kieltäydyit kihloista.
Kävikö kevyt herpes?
Siis kävisikö?
Emmä halua, kun ei ole tauteja löydetty niin parempi ettei ala löytymäänkään.
Tyttöystävä?
Se olis ihan kiva, muttei onnistu. Pitäs ensin ryhtyä sinkuksi, eikä se nyt onnistu sekään. Että yes please but no thanks.
En mene koskaan naimisiin
En ole koskaan edes ollut kihloissa.
Kaksi vähän pidempää seurustelusuhdetta, joista toisessa asuttiin yhdessä pari vuotta, mutta se oli sellaista yhdessä elämistä ja hauskanpitoa, ei avioliitto tullut edes mieleen. Ensimmäinen, teini-iässä alkanut suhde oli pitkä ja seksitön tottumus/kumppanuussuhde, siitä irti pääseminen oli vaikeata, enkä haaveillut todellakaan avioliitosta.
Nyt sinkkuna pitkään.
Mielestäni riippuu suhteesta, mikä siihen sopii parhaiten, onko se sitten erillissuhde tai avioliitto. Mikä tuntuu hyvältä ja oikealta ja toimii.
Lapsia en todellakaan halua, mutta jos mies haluaa, niin voi tehdä jonkun muun kanssa.
Sama täällä, en ole ollut myöskään kihloissa. Mulla myös takana kaksi parisuhdetta. Minua exäni kyllä kosi. Tai siis hän halusi mennä kihloihin. Hänestä kun jotenkin kuului mennä kihloihin. Itselleni taas kihloihin meno on lupaus naimisiinmenosta enkä siis oikein ymmärtänyt mitä ihmettä hän sillä kihlauksella yritti tarkoittaa. No luojan kiitos hän ei ollut sormusta hankkinut, vaan ne olisi pitänyt käydä ostamassa yhdessä. Mä siis tosiaan kieltäydyin menemästä kihloihin sillä verukkeella, kun ei kihloissa ilman naimisiinmenoa ole mitään järkeä. Exä kyllä otti siitä nokkiinsa aika pitkäksi aikaa ja siitä sai aina aika ajoin kuulla. Olimme toki yhdessä vielä 6 vuotta sen jälkeen, eli ei se liitto siihen päättynyt. Pisti se silti miettimään, että kuinka moni aviopari tässä maassa mahtaa olla naimisissa, kun mies on kuvitellu naisen haluavan tulla kosituksi ja nainen ei ole oikein kehdannut kieltäytyäkään. Luultavasti aika moni 🙂.
-mf-
Olipa siinäkin😂👍 Voi olla, että aika moni.
Kai sen nyt saa itse päättää, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta tuossakin asiassa. Tuollainen pitää-asenne on ahdistavaa ja epäromanttistakin. En tosiaankaan haluaisi sormusta velvollisuudesta.
Muuten voisin itse olla kihloissa ikäänkuin "kevytavioliitossa".
Tykkäisin kyllä juhlista ja sormuksesta😃
Menkääpä keskenänne.
En ja en.
Paitsi allun kaa.
En tiedä. Jos se oikein hurmaava ja ihana tyyppi osuu joskus kohalle, niin voihan sitä harkita (kerran tapasin yhen, jonka kohalla olisin voinut harkita, mutta siitä on jo kauan aikaa ja se tilaisuus tuli ja meni, mutta vieläkin välillä aattelen sitä tyyppiä, mutta ei siitä sen enempää). Tosin mun tätikin meni pitkäaikaisen avomiehensä kanssa naimisiin vasta päälle 60-vuotiaana, että voi se avioliitto olla vasta eessäpäin.
Mun vanhempien avioliitto taas muodostui ajan saatossa ei niin hyväksi. Alussa se kai oli ihan hyvä ja silloin, kun me lapset oltiin pieniä, mutta ajan saatossa alkoholi alkoi tulla enemmän mukaan kuvioihin ja tappelu. Ei oikein tältä pohjalta houkuta.
Mene sitten illalliselle ja vastassa on vihainen ampiainen :D
En ole ajatellut asiaa ollenkaan.
Kaikkiin aloituksen kysymyksiin ei.
En halua naimisiin, en mene naimisiin en halua edes avoliittoon.
Olen tiennyt tämän jo 9-vuotiaasta jolloin olen sanonut sen vanhemmilleni. Ei koskaan miestä, ei koskaan lapsia. Ja se sana on pitänyt ja pitää.
Tällä hetkellä elän täysin vapaana sinkkuna, aikaisemmin on ollut tapailusuhteita mutta nyt pitkään aikaan en olehalunnut niitäkään.
Minusta ei kukaan saisi hyvää eikä edes välttävää vaimoa. Kukaan ei olisi kanssani onnellinen eikä edes tyytyväinen, niin ainakin vakaasti uskon.
Olen liian itsenäinen, liian paljon omaa aikaa ja tilaa vaativa. En kestäisi enkä sietäisi sitä että joutuisin kotini jakamaan kenenkään kanssa.
Tämä trendi on jatkunut meillä suvussa. On paljon ns. vanhojapiikoja jotka ovat menestyneet ja luoneet uraa tai olleet itsenäisiä yrittäjiä esim. kaupan omistajia. On myös naisia jotka ovat eläneet yksin mutta hankkineet lapsen, ympäristön närkästykseski. Tämä periytyy äitini puolelta.
Olen tyytyväinen elämääni, rakastan elämää ja haluan päästä eteenpäin urallani. On pari todella läheistä ystävää, kavereita ja kolme sisarusta, itseäni vanhempia ja perheellisiä. En ole yksin jos en niin halua. Usein kyllä haluan.
Elämä on mielenkiitoista ja haluan nähdä sitä vielä paljon!
Minusta on hienoa, kun ihminen tietää mitä haluaa. Hienoa on myös se, että sinua ei selvästikään ole isommin painostettu mihinkään suuntaan.
Aika hauskaa, että 9-vuotias on tuollaisia jo pohtinut, mutta ehkä se on teidän suvussa ollut ihan loogistakin tuollaisen tulla esiin. Jos noin kerta ihan "suvussa kulkee" 😁. Itse en naimisiinmenoa oikeestaan edes miettinyt ennen siskoni häitä.
Silloin morsian oliai vihamielinen kuin vihastunut ampiaInen.
En ole ollut naimisissa. Avioliitto ei ole pakollinen, uskonnollisista syistä en edes halua avioliittoa. Kestävän suhteen saa ilmankin. Ehkä jopa paremman. Mutta taloudellisista syistä se voi olla kannattava. Jos sitä menee naimisiin sitten eläkkeellä..?
Taloudelliset asiat voi mennä päin persettäkin just avioliiton takia oli avioehtoa tai ei. Jos toinen on vermäinen. Voi heittäytyä elätettäväksi ja hyväksi käyttää minkä ehtii ja juridisesti sinä joudut puolisostasi huolehtimaan. Yhteiskunta ei ota kuluja vastaan, jos puolisokin löytyy ja sillä on rahaa.
Avio-oikeudet ja aviovelvollisuudet.
Niin. Lähinnä ajattelin jos toinen jää leskeksi... Muuten en näe syytä avioliitolle
Juu, testamentti.
Keskinäinen testamentti kannattaa tehdä, jos haluaa toistensa tulevaisuutta turvata. Se kannattaa kyllä tehdä jo ennen eläkeikää. Huomisesta kun ei koskaan tiedä.
Paitsi se tulevaisuus, niin myös mahdolliset yhteiset omistukset ovat tärkeä asia testamentin kannalta. Jos vaikka omistaa yhteisen asunnon, niin ilman testamenttia menee se puolison osuus hänen lähiomaisilleen. Jos pariskunnalla on yhteisiä pieniä lapsia, niin sitten rintaperilliset perivät ja jäljellejäänyt huoltaja hoitaa heidän puolestaan, mutta kyllä siinäkin tilanteessa ihan oikeasti kannattaa se testamentti tehdä.
Ampiaisetkin voivat pistää kut4n joku teksasdin kalkkarokäärmeetkin.
Ampiaiset pistävät ötökköinä kyllä aika kovastikin ne :DF
Jos Hän haluaisi naimisiin, menisin. Ja vaikka ei haluaisikaan, menisin silti kaikkien näiden vuosien jälkeen Hänen kanssa. Ihan vaan sen takia, että rakastan Häntä niin paljon, että menisin. Luottaisin niin paljon, että avioliitto ei olisi hänelle, niin kuin ei minullekaan, se vapaaehtoinen vankila.
Mutta toisaalta sillä ei ole niin väliäkään. Tässä on mennyt jo toistakymmentä vuotta ilman mitään institutionaalisia hömpötyksiä, niin miksei jatkossakin?
"Ja kaukana minusta pysyköön myös Jumala, joka ontuen saapuu siunaamaan jotain, mitä hän ei ole yhteen liittänyt"
En ole naimisiin menevää tyyppiä. En myöskään suurperheen äiti tyyppiä. Silti menin naimisiin ja sain paljon lapsia. Itseasiassa molemmat olivat suuria haaveitani, jotka toteutui. I did it my way. Käy se niinkin, ei tarvitse olla mitään tyyppiä 🥳.
Uudestaan en mene naimisiin, 26 vuotta riitti. Erillissuhde on tässä elämänvaiheessa paras. Vaikka toisaalta ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tulleessaan.
- Sheena
Neljän vanhana näytin ensimerkit mitä tuleva on , olin ehdottanut päiväkotini eräälle tädille että haluaisin hänen kanssa naimisiin , hmm , Tiina taitaa olla vielä tuolla jossain...nain missin kuitenkin lopultakin , huh kun tuli hiki alttarilla. ;)
Olen näemmä tässä porukassa poikkeus, todellakin haluaisin naimisiin Sen Vähiten Väärän, eli Sen Oikean kanssa. Myötä-ja vastoinkäymisissä hamaan loppuun saakka❤
Niinhän se näyttää, kun noita vuosittaisten uusien avioliittojen määriä katselee. Kovin monilla ei tunnu enää olevan hinkua mennä naimisiin.
Mä oonkin aina ollut erilainen.