Hei! Seurustelen nykyisen mieheni kanssa, yhtä asiaa ihmettelen suuresti. Suhteen alkuaikoina sain todella paljon läheysyyttä ja huomiota ehkä liikaakin,mutta en valittannut. Ja nyt puoli vuotta on mennyt minne katosi läheisyys ja uomio. Okei mieheni sanoo rakastavansa minua ja pusii ja haluu kerran päivässä,mutta siihen se sitten jääkin. Yöllä molemmat nukkuvat omilla puolilla, ei läheisyyttä? Seksikin on vähentynyt tulee vain "Haittaako jos ei harrasteta tänään seksiä?" hah :D ja jos sanon haittaa niin siitä se vasta sopa syntyy. Joten usein miten sanon ei. Olen sanonut hänelle siitä läheisyydestä ja huomiosta se vain pyytää anteeksi ja lupaa ottaa enemmän huomioon,mutta mitään ei tapahdu. =(
huomiota ja läheisyyttä...
Läheisyyden kipeä?
61182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sana saattaa miettiä eroamista ja voi olla toinen katsottuna. tartu toimeen. Nosta kissa pöydälle. Helli ja katso miten hän suhtautuu!
öö.. niin mitenkäs paljon sitä ollaankaan keritty seurustella tätä ennen. Homman nimi nyt vaan on niin että vaikka kuinka ihastuu ja rakastuu ei sitä välttämättä koko loppuelämää jaksa kiehnätä kuin sylikoira sylissä.. huomiota antaen.
toisaalta.. jos seksi ei kiinnosta himassa voi sitä olla myös tarjolla jossain muualla.. nimittäin omasta kokemuksesta tulee harvemmin jätettyä pois jos on tarjolla..
testatahan sitä voit ja muista lukea myös jutut rivienvälistä sillä siellä ne oikeat mielipiteet ovat. se vaan on niin pirun hankalaa rakastuneena ettei oikein haluakaan ottaa niitä edes huomioon. silti satutat itseäsi vähemmän jos jo nyt huomaat petoksen..
Me olemme jutelleet mieheni kanssa asiasta, eroamisesta ja hän oli vankasti sitä mieltä ettei halua erota. Yirtä nyt sitten ymmärtää?
mutta kai sitä pitäisi edes välillä.
Tuo toississaan jatkuvasti kinnioleminen vähenee mun kokemuksen mukaan aina jossain vaiheessa suhdetta, sanotaan puolen vuoden - vuoden jälkeen. Eli symbiossivaihe loppuu ja aletaan elää ja huomata muutakin elämää.
Minulle naisena läheisyys on kaikkein tärkeintä parisuhteessa. Nykyään en saa mitään läheisyyttä, enkä ole sitä pahemmin saanut sen jälkeen, kun muutimme vajaa vuosi sitten yhteen asumaan. Mies on täysi erakko kotona ja viettää vapaa-ajan kavereidensa ilman minua. Välillä hän vain purkaa tarpeensa minuun.
Sanoin hänelle, että olen masentunut läheisyyden kaipuun ja yksinäisyyden takia ja pyysin häntä ottamaan minut syliinsä ja silittämään minua. Hän tokaisi kiukkuisena, että inhoaa sylissä pitämistä ja kaikkea siihen liittyvää!
Onneksi tein jo vähän aikaa sitten ratkaisun ja vuokrasin oman asunnon, jonne muutan parin viikon päästä.
Parisuhteesta ei muutenkaan voi enää puhua kohdallamme. Mies ei halua tehdä mitään yhdessä kanssani, eikä edes saa unta samassa sängyssä. Jokainen keskustelu päättyy riitaan ja nyrkin heiluttamiseen naamani edessä.
En jaksa enää sairasta miestä. Itse olen ollut äitinä, palvelijana ja elättäjä miehelle, joka ei ole arvostanut minua pätkääkään, vaan käyttänyt vain hyväksi taloudellisesti ja purkanut omaa ahdistustaan minuun muun muassa uhkaamalla tappaa minut.
Kaipaan, että joku ottaisi minut syliin, hoitaisi ja ymmärtäisi minua.
Minusta parisuhteessa tehdään kumppaneille sellaista, mistä toinen pitää, ja sitä haluaakin tehdä, koska toisesta välittää ja haluaa olla hänelle hyvä.