Veridis Quo
Anonyymi
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kummallista
Mä en ole kuunnellut musaa kokonaiseen kolmeen kuukauteen, ja huomasin olevani täysin eksyksissä avatessani koneen tänään prox puoliltapäivin.
Mitään ei tullut mieleen infernaalisessa apatiassa, jossa ei sinkoillut soinnun sointua.
Sellaista on olla hieman pihalla.
(naurua)
Se selittääkin miksi et sit nyttenkään osannut laittaa mitään musiikiksi luokiteltavaa.
Mjaa
Käsittääkseni mieleni on sarkastisella tuulella, eikä kenenkään musiikkivalinnoilla ole siinä minkäänlaista sijaa.
(hirn)
Kysymys...
https://youtu.be/YwFaJdw530A
Vastaus
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=EhwNLb8sohM
Mjoo
Tuosta muijan pyyhkeestä tuli mieleen, että Bulgariassa piipahtaessani löysin hiekkarannalta hotellin tavanomaista suuremman rantapyyhkeen ajelehtimasta aamutuulessa. Pyyhe roikkui lentopallokentän tolpassa velttona kuin harmaa valtiolippu. Tiesin että pyyhkeet olivat pantin takana, joka oli parinkymmenen euron luokkaa. Itselläni oli huoneessa aivan samanlainen riepu roikkumassa, lojumassa tai kuivumassa. Jossain.
Mulla oli napit korvissa, joten en kuullut juuri mitään muuta kuin valitsemaani.
(hihitystä)
Kummallinen juttu
Musiikkivalinta voi olla agenda. Pahimmassa tapauksessa musiikki itse valitsee kuulijansa.
Kammottavinta on kuitenkin olla musiikista jotain mieltä.
(hihitystä)
Lisää kummallisia asioita.
Vaikka setti ei sitten putoa millään, niin silti jotenkin respektaan kokonaiskuvaa, sillä se on värikylläisyydessään haastava.
Musiikin pitää tuntua kyynärluun ja värttinäluun välissä. Lantiossa. Mielestäni musiikilla ei ole mitään tekemistä korvien tai tärykalvojen kanssa.
Saati ajattelun.
(naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=TgCqbq8p4eA
Mjoo
Jos tuosta rakentelisi tilitikkusillan perusaasille, niin kenties olisi niin että kirjoittaminen ei parhaimmillaan kohdistu niille osille aivoja, jotka ovat myöhäisempiä kehitysversioita aiemmista.
En minä ainakaan musiikia ajattele tai prosessoi, vaan annan sen virrata minussa. Virtaa jos virtaa.
(hihitystä)
Ei pitäisi kuunnella näitä helvetin pitkiä rimpsuja lainkaan, sillä pitkän tauon jälkeen saattaa ilmaantua vaivoiksi ähky. Mutta ei se nyt haittaa. Monimutkaisuus ja moniselitteisyys ja selittämättömyys ovat käsittääkseni ominta aluettani temmeltää. Kryptisyys on kaiken selitys. Kaikkien selitysten äiti.
Hyvä juttu on kuin monisäikeinen ja ulottuvuuksiltaan arvaamaton kyhäelmä todellisuuden osakudoksesta, jonka itsensä mahduttaminen ruudulle on mahdoton temppu toteuttaa, sillä ruutu itse kuuluu ulottuvuuksiltaan kyseiseen kenttään, joten on väistämättä jäävi. Kun ymmärtää kaiken sopivan kaikkeen, rajattomasti, on itsensä ytimessä ja vapaa tekemään mitä tahansa.
Jos nyt mitään tarvetta enää on.
(naurua)
Maskipakko on kyllä aivan perseestä.
(hirn)
En nyt jostain syystä pääse Bulgariasta pois, vaan yhä istun alakerran marmorirespassa läppäri reisillä ja seuraan baijerilaisen perheen pingispeliä. Pöydällä vierelläni seisoo päivänvarjopaukku; lasissa jäät kilisevät ja poksahtelevat. Ilma on kolea ja pilvinen. Mustameri peittyy harmauteen ja vaitonaisuuteen. Ei lintuja.
Kaukaisuudessa, horisontin rajalla, erottuu tummanharmaa rahtilaiva taivaasta ja merestä omaksi itsekseen. Pingispallo pyörii jalkojeni juureen. Sama lapsi käy hakemassa sen joka kerta. Ja joka kerta kohtaamme pikkulapsen vanhempien kanssa samat hymyt, anteeksipyytelyt, keskiluokkaisen tyhjyytemme ja tarkoituksettomuutemme. Olemme itsemme museossa. Minut on aseteltu tähän. Olen eräänlainen tilataideteos. Pingispallopojan äidillä on kauniit sääret, mutta muuten hän tuntuu olevan toisaalla. Tiedän missä hän on. Kaikki tietävät, missä se on.
(hihitystä)
Mjoo
Eikö olekin jännittävää seurata randomin perheen pingispeliä? Perusperheet tapaavat aina löyntystellä minigolfradoilla ja käydä keilaamassa laajahkon ydinperheen voimin - jos ovat sattuneet löytämään netin valikoimasta tavallista paremmin varustellun hotellin. Ei yksi vedellä täytetty kuoppa pihalla vielä hotellia tee, vaan siihen tarvitaan viihdyttäviä ja laajaspektrisiä lisukkeita vieri viereen. Perhehotelleissa tämä tällainen on vähintään edellytys, sillä kun asiakas kävelee portista ulos, kävelevät myös rahat ulos. Sellainen ei ole hyvää bisnestä, vaan lyhytnäköistä naiivismia.
Heti varjojen avauduttua rannalla, läppäriheppumme kipittää aulan baariin ja tilaa mojiton.
Hän on esteetikko, ja on aikeissa sekoittaa baijerilaisen rouvan sääret tekeillä olevaan romaaniinsa eräänlaiseksi ehosteeksi. Tähän tarvitaan mojito, sillä mojito on suloisen kirpeä ja makea drinksu, jossa on potkua.
Mojito muki vasten kuumaa otsaa läppäriheppumme tapailee sanoja tai mielikuvia, jotka soisivat oikeutta baijerilaisen laaturouvan säärille, joita tämän infantiili aviopuoliso tuntuisi pitävän vain huonekaluina. Ehkä rokokoo, noin retromielessä.
Millaista tuhlausta maailma onkaan täynnä.
(naurua)
Jumalainen+poissaolevuus
Hanna
Kun naisen nimi saa siivet, se kohoaa mielissä korkealle. Kirkkaalla ja läpikuultavalla taivaalla sädehtii niin, että sieluun sattuu. Tuhannet tähdet liekehtivät pimeydessä ja täällä apinoiden planeetalla yksi niistä puhkaisee sinitaivaan loistollaan ja saa ihmiset kaivelemaan rintataskujaan ja käsilaukkujaan estääkseen sokeutumisensa. Nimi palaa taivaalla kuin jumalan soihtu, maalaa ihon toisen väriseksi ja saa kukat tuoksumaan.
Läppäriheppu tuijottaa mukiinsa, sitten vilkaisee olkansa yli pingispöydälle. Jostain kumman syystä baijerilainen laatusääripari ei enää ollut pelkkä jalkapari, vaan jokin perustavanlaatuinen oli hänessä muuttunut. Hän oli kuin syventynyt, saanut ulottuvuuksia ja kenties syntynyt silmien alla kuin uudestaan.
- Hanna, läppäriheppu mutisi.
(hirn)
Mjoo
Tässä kohtaa hotskun styrkkarit tuuppaavat sisäilmoille Daft Punkin Verdis Quon, sillä se sopii ajattomuuteen kuin mojito päähän.
(naurua)
Siis Veridis Quon.
(hihitystä)
Ajattomuus
Ajattomuudella ei ole alkua eikä loppua. Yhtä hyvin voisin asettaa läppärihepun Hannan syliin ja tarjota hänelle rintaa. Lämpö ja läheisyys olisivat läsnä, sekä kosketus; ja mitä näitä sanoja nyt taas olikaan: turva, koti, äiti, rakkaus ja elämä. Tällaisessa rauhallisuuden meressä Hanna imettäisi läppäriheppua vaihdellen tätä rinnalta toiselle. Sitten taputeltaisiin pyllylle ja käytäisiin levolle. Vitun yksinkertaista - noin teoriassa.
Tai ehkä läppäriheppu - mojitojensa jälkeen - voisi käydä sönköttämässä jotain vosulle: esmes sääristä tai reaktionopeudesta nopeaksi tuomitussa pelissä. Ehkä. Tai ehkä läppäriheppu vain tyytyisi odottelemaan, että Hanna reagoisi jollain tasolla läppärihepun olemassaoloon. Ottaisi kontaktia. Rakkaus on sekä kestävyys- että kamppailulaji, jossa kukaan tuskin kestää mitään tai kamppailee mistään.
Elämässä on sellainen omituinen piirre, että se on kuin tie varustettuna hidasteilla, eli töyssyillä.
(hihitystä)
Juurikin näin
Mutta missä Hanna vaeltaa, ellei ole läsnä kaikkine prosentteinensa?
Miksi on niin, että toiset ovat läsnä ja toiset eivät koskaan?
Niinpä niin.
(reps)
Mjoo-o
Vaikeita kyssiä. Ehkä on parasta laittaa molemmat samaan hissiin. Siitä tulisi klassikko. Yksi hissimatka seitsemän kerroksen välillä. Kopassa matkustaisivat poissaoleva Hanna ja läppäridude, joka ei ole mitään muuta kuin läsnä.
Elämämme matka.
(naurua)
Bim
- Mihin kerrokseen?
- Mulla on tämä avain. Menen ylös asti.
- Aha.
(Hissi liikkuu. Humisten)
Tässä kohtaa ei puhuta mitään, sillä hiljaisuus on vaikein asia ihmisen sietää seurassa. Kukaan ei myöskään vääntele kainalopieruja tai pissaa lattialle, tai muuten provosoidu omista hengentuotteistaan. Kun ihmiskunta keksi sanat ja lauserakenteiden esiasteet, oltiin jossain näillä main.
Hissi liikkuu.
(hihitystä)
Seiniin ei kirjoitella kuin Facebookissa.
Kuudennen kerroksen kohdalla läppäridude sattui kuin vahingossa vilkaisemaan matkakumppaniinsa oven avauduttua hotellin hiljaiselle keskipäivän käytävälle 6. kerroksessa. Se oli eräänlainen jäähyväisele. Jäähyväisvilkaisu. Auf Wiedersehen.
Hän seisoi siinä edessä. Korin takaseinustalla. Hän oli kuvaamattoman kaunis typerien spottivalojen alla seistessään ja kulmien alta katsellessaan. Hän ei piiloutunut puhelimen taakse, vaan olemuksensa taa. Hän ei piiloutunut vähäisiin vaatteisiinsa, ei hiuksiinsa eikä ylimielisyyteensä tai olemattomuuteensa. Hän piiloutui persoonansa taakse, joka oli naamio.
Minä näin sen.
Hän näki minun näkevän kaiken ohi. Ja tämän jälkeen hän hymyili.
Tai sitten olin vain muuten ihan vitun naurettava.
(naurua)
Jaa jotta persoona. Persoona ei ole naamio vaan teema ja tätä teemaa vasten voi tuoda esille vaikkapa persoonatonta musiikkia eikä hissinpeilissä näkyvää persoonallista omakuvaa.
https://www.youtube.com/watch?v=C6ahghQxj6Q
Kuka muuten pyyhkii tuonkin sohvan alta kaikki sinne kerääntyneen pölyn pois. Ei ainakaan tuo tuhma täti joka esiintyy. Kyllä siihen joku meksikolainen Jordana täytyy palkata.
Mjaa
Käväisin tuossa Messarissa tuuppauttamassa anopilleni Pfizeria kiertoon ja odottelin parkkihallissa toimenpiteen tuloksia ilman suurempaa kiirettä. Soittelin siinä aikani kuluksi musaa, sillä tiedän että maailmassa on vähän niitä toimituksia, joita voitaisiin pitää logistisesti onnistuneina ja aikatauluun rytmillisesti sitoutuneina. Mutta pääsia ei ole toimivuus, vaan tyyli ja ihmisläheisyys.
(hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=ppKhvfUiSFg
https://www.youtube.com/watch?v=ppKhvfUiSFg
Aikansa kuluksi ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Silleen se aika "kuluu" parhaiten. Elämästänsä saa enemmän irti kun tylsistyy ja sitten kuolee 93-vuotiaana pois. Kaikki toiminnallisuus on vain pimpelipom-väen turhuutta eikä sellainen johda valaistumiseen.
Me gusta tu mùsica.
Itse kuuntelen musiikkia aika usein. Mulla on laaja musiikkimaku, käsittää läheskin kaikki musiikkityylit ja monelta eri vuosikymmeneltä (jos klassinen ja vanha kansanmusiikki otetaan mukaan, niin ihan satojen vuosien ajalta aina nykyaikaan asti).
Daft Punkkia en ole oikein kuunnellu enkä Kraftwerkiä, joka samantyyppinen bändi.
Ja nyt öitä.