Keski-ikäiset miehet kokevat itsensä syrjityiksi?
Anonyymi
92<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 92
Vanhimmat
En ole "muunsukupuolinen" tai muu kiintiöihminen. Olen vain tavallinen keski-ikäinen heteromies, joka kelpaa kaiken maksajaksi, mutta jota pilkataan ja halveksitaan julkisessa keskustelussa. Mielipiteitäni ei kunnioiteta."
Tämän kohdan minäkin olisin tänne copypastannut, se kyllä näkyy täällä.
Ja luulen, että joskus koin vastaavan tunteen kotona, oli jännä huomata.
Tilanne oli se, että ensimmäistä kertaa silloisen naisystävän lapsi tuli mukaan meille. Omat lapset oli myös meillä ja hups... mä laitoin ruokaa, lämmitin saunaa jne. Kun muut pelas tai oli yhdessä. Oikeasti se tilannehan oli hyvä. Mun lapset, hän ja ja hänen lapsi yhdessä nauroivat ja pitivät hauskaa. Tunsin oloni ulkopuoliseksi, koska nainen ei ollut niin minun kanssa, mutta tunsin vaan sen omsn tunteen, en ymmärtänyt tilanne mistä se tuli ja johtui...
Naisen kiinnostus oli tytössä ja ehkä tyttö tarvitsikin tukea, kun taas minun omat lapset oli turvallisessa kotona, isä oli mukana ja mukava nainen, sekä kiinnostava tyttö. Siksi hekin tutustuivat innolla. Ideaalitilanne, mutta minun tunne kumpusi ihan muusta.
Veikkaan, että nämä miehet, ketkä kokevat, että pitäisi olla jotain muuta, että heistä kiinnostuttaisiin, eivät ymmärrä tätä vähemmustöjen ääntä. Jos minä tuolloin olisin ymmärtänyt paremmin omia tunteita ja olisin nähnyt niiden läpi, olisin haltioissani vaan katsonut muiden iloa ja saanut sen sivullejötetyn tunteen tilalle jotain totuuteen viittaavaa onnen tunnetta tilalle.
Millainen on seuraava tämän palstan aktivointialoitus?
Ainakin naiset syrjivät kun eivät kiinnostu vaikka eivät itsekään ole sen kummempia. Luultavasti mielipiteeni olisivat myös aina vääriä jos niitä jossain menisin kertomaan.
Tuota ajatusta mä en ole oikeen koskaan ymmärtäny. Miksi kenelläkään täytyis kiinnostua jostakusta? Ite aattelen, että kohtelias pitää olla kaikille ja käyttäytyä asiallisesti kaikkia kohtaan. Hyvä olis myös jos kykenis ottaan kaikki muutkin huomioon, mutta eihän se oikeen aina meinaa joka tilanteessa onnistua. Sen sijaan toi kiinnostuminen, sitä en ymmärrä. Eikö susta jokasella ole oikeus omaan elämäänsä ja elää sitä just miten sen ite parhaaksi kokee? Mikä ihmeen velvollisuus olis kiinnostua kenestäkään, varsinkaan parisuhdemielessä?
Ei kenelläkään yksilöllä ole sellaista velvollisuutta mutta on se yhteiskunnan tasolla tietynlaista syrjimistä jos ihminen sysätään romanttisten ihmissuhteiden ulkopuolelle.
Pitäiskö sinusta yhteiskunnan päättää parisuhteista?
Minulla on oikeus kokea tulleeni syrjityksi. Jos olisin jotain muuta kuin valkoinen heteromies niin sitä oikeutta suorastaan tyrkytettäisiin.
Saahan sitä koke itsensä vaikka hummeriksi. Ei sitä tietenkään kukaan kiellä. Noin ihan oman itsen kannalta on kuitenkin kannattava pohtia miksi kokee olevansa syrjitty ja onko siinä tuntemuksessa lopulta jotakin järkeä. Joskus sen syrjinnän kanssa täytyy vaan opetella elämään. Niin tässä muutkin tekee.
Omasta mielestäni yhteiskunta ei ole mitenkään vastuussa parisuhteista. Ei ole minkään yhteiskunnallisen instanssin homma päättää kuka kenenkin kanssa elää tai on elämättä.
Kova tarve tuntuu sinullakin olevan että saisit asian mitätöityä. Juuri tällaista syrjimistä me keski-ikäiset miehet joudumme kokemaan. Meidän ongelmat ja murheet ovat aina turhia ja itseaiheutettuja.
Mitä mä nyt muka mitätöin? Olisko ollut parempi sanoa, että saa tuntea itsensä lumihiutaleeksi? Sehän se on se "keski-ikäisten valkoisten lihaasyövien ja autolla ajavien heteromiesten" nimitys kaikille muille. En nyt viitsinyt kulttuurisesti omia sitä määritelmää. Mähän sanoin, että toki itsensä saa tuntea ihan miksi vaan. Ei tunteilleen mitään mahda. Tunteet eivät ole turhia, enlä myöskään sanonut, että olisit mitenkään itse aiheuttanut murheitasi ja ongelmiasi. Et sinä ole sen enempää itse aiheuttanut kuin minä tai moni muukaan. Tuskin sinä ole itse valinnut syntyä valkoiseksi heteromieheksi ja ikääntymiselle ei kukaan mitään mahda. En minäkään valinnut itse mihin sukupuoleen synnyn. Eikä kukaan itse valitse mihin etniseen tai kulttuuriseen taustaan syntyy. Kukaan ei valitse yhteiskuntaluokkaa, johon syntyy, eikä mitään muutakaan noista jutuista. Eivät ne ole millään tasolla itseaiheutettuja ongelmia.
Sanoppa miten se syrjiminen pitäisi käytännössä eliminoida?
Tässäkin aloituksessa ei kukaan ole sanonut, ettei mies saisi kokea syrjäytyneisyyttä? Mutta eikö se ole miehen kokemus ja miehen oma tunnetila? Ei siihen voi kukaan ulkopuolinen koskea?
Yritit mitätöidä mutta onneksi olen sen verran voimaantunut että jaksoin vähän pistää kampoihin.
Millä tavalla,mitätöin? Kun annoin sinulle luvan tuntea omia tunteitasi, niinkö? Eikö se ole aika itsestäänselvää, että saat tuntea omia tunteitasi? Ei sitä kukaan estämäänkään kykene.
Ei minun tarvitse keksiä ratkaisua ongelmaan koska olen syrjitty. Ihme asenne...
Kaikkien muiden syrjittyjen nyt on kuitenkin täytynyt itse etsiä niitä ratkaisuja. Ehkä keski-ikäinen valkoinen heteromies ei ole vielä niin kauaa ollut syrjittynä, että hän olisi vielä valmis toimimaan ja etsimään ratkaisuja. Hän on vasta uhriutumisvaiheessa. Odotamme voimaantumista ja ratkaisukeskeisen ajattelun syntymistä. Siihen mennee jokunen vuosikymmen.
Näin jonkin keskustelun jossa tuomittiin se kun rasismista kärsivältä kysyttiin ratkaisuja rasismin poistamiseksi. Oliko se sinusta asiallinen kysymys?
Minusta se on täysin asiallinen kysymys. Itse rasismia kokeva tietää parhaiten missä tilanteissa hän sitä kokee. Ulkopuolinen ei välttämättä edes tunnista rasistista käytäntöä, jollei asian rasistiseksi kokeva kerro tuntemuksistaan. Ulkopuolinen voi hyvin helposti vaan luoda toisen ja toisella tavalla syrjivän käytännön. Syrjityn ryhmän oma ääni on ehdottoman tärkeä, kun yritetään keksiä ratkaisuja.
Sitten olisit loukannut tätä haastateltavaa. Eli mokaatte te muutkin kuin vain me setämiehet.
Ihan jokainen ihminen erehtyy. Erehtyminen on inhimillistä. Siitä pääsee yleensä parhaiten eteenpäin, kun myöntää erheensä. Varsin moni syrjintää kokenut on kuitenkin samaa mieltä myös minun kanssani. Syrjiviä käytäntöjä on hyvin vaikea ja ehkä jopa mahdoton poistaa, ilman syrjittyjen kokemusten kuulemista.
Näinpä! Aika moni kokisi syrjiväksi myös sen, että syrjintää lähdettäisiin poistamaan kysymättä lainkaan syrjityiltä itseltään mitä mieltä he asiasta ovat ja mitä he kokevat tarpeellisiksi toimenpiteiksi. Sanoisinko jopa, että vähän tollanen "setämiehen" ratkaisu lähteä ratkomaan ongelmaa ylhäältä päin määräten ja määritellen 😉.
Niin, koska sitä ei ole kuin se on sinun päässä. Se että naiset ei kiinnostu, ei ole syrjimistä, vaan he eivät kiinostu ja sillä siisti.
Sinun käyttäytymisesi syrjäytymisen kokemuksen saattelemana kylläkin voi aiheuttaa ulospäin, vaikkapa niille naisille sellaista kuvaa, etteivät haluskaan tutustua ja sitä kautta kiinnostua.
Ilmeisesti odotat, että ulkopuolelta tulisi jokin ihme ja korjaisi tämän tilanteen? Sinäkö se sitä yhteiskuntaa halusit mukaan, sehän on... syrjäytyneille järjestetään kaikenlaista, mutta ei se tarkoita sitä, että joku nainen pakotetaan tutustumaan sinuun tai joku kädestäpitäen opettaisi käyttäytymään niin, että syrjäytymisen kokemus ja tunnetila muuttuisi.
Syitä syrjäytymiseen on monia, mutta aina pitäisi ottaa siitä itse koppi, vaikka se olisi tapahtunut muitten asioiden vuoksi kun sinun aloitteesta. Itse joudut suosta nousemaan, ei auta. Mietipäs tätä esimerkkiä. Juoppo ajaa sinun yli autolla. Sinulta katkeaa jalka irtipoikki. Vaikka se juoppo on kuinka syyllinen sinun jalan katkaisuun, ei hänkään sitä takasi saa, vaikks hyppis päällään lopun ikää... sinun vaan pitää tulla toimeen yhdellä, eikä sitä muuta mikään tässä maailmassa.
Koko kirjoituksesi oli pelkkää syrjimisen mitätöimistä. Varmaan teet samaa muillekin ihmisryhmille joten ehkä se on jonkinlainen lieventävä seikka muuten aika ylimielisessä asenteessa.
Miten mitätöin sen? Kerro minulle toki.
Älä nyt teeskentele tyhmää...
En esitäkkäön, kun en näe mitään mitätöimistä.
Vaikka tuohon esimerkkiin. Minuakin vituttais ihan törkeesti, jos joku törttöilee mun kintunirtipoikki. Pelaan säbää ja se loppus siihen. Koko elämä menis uusiks, mutta eipä kukaan kinttua takas silti tois ja tätä elämää... kyllä minunkin pitäisi opetella uusi elämä ilman toista kinttua.
Voinhan minäkin syrjäytyä milloin vaan... en epäile yhtään. Poika muuttaa pois ja saan potkut töistä. Joudun pakkohuutokauppaamaan talon ja vehkeet, sekä porukat kupsahtaa ja napsahdan juomaan... tms? 🤷♂️
Mutta vaikka mua joku tukisi, silti pitäisi itse koettaa laittaa elämä kondikseen...hannkia työ, koittaa päästä kuiville, totutella elämään ilman vanhempia ja olla yhä isäkin...vaikka töysi-ikäisille lapsille. Eikä taatusti olisi helppoa...
Taidat sekoittaa syrjimisen ja syrjäytymisen.
No en sekoita. Jotain suomalaista heteromiestä EI syrjitä. Itsekin olen sellainen ja en koe niin.
Yksittäistä ihmistä voidaan syrjiä, mutta vaikea sanoa miten? Syitä voi olla ties miten paljon. Joku ulkomaalainen voi kokea rasismia, mutta ei kaikki täällä asuvat ole rasistisia. Joku voi syrjiä valkoista heteromiestä, mutta ei kaikki syrji.
Ei syrjiminen edellytä sitä että kaikkien pitäisi syrjiä.
Naiset valehtelee, kun väittävät, että heidän suurin pelkonsa on yksinäisyys.
Naisethan nimenomaan aina toteavat, ettei miestä mihinkään tarvitse.
No eivät ainakaan koe pelkoa yksinäisyydestä ilman miestä, kun ei naisille mies kelpaa.
Ei syrjäytyneeksi, vaan syrjityksi.
Tuon linkin mukaan keski-ikäiset miehet kokevat nimenomaan olevansa syrjittyjä, ei siis syrjäytyneitä.
Yksinäisyyttä koetaan silloin, kun ei ole ollenkaan läheisiä ihmissuhteita. Ei parisuhteen puuttuminen välttämättä ollenkaan aiheuta yksinäisyyttä. Ystävien ja sukulaisten puuttuminen kyllä sitten jo aiheuttaakin.
Niin, kun he eivät enää koe olevansa ”kukkoja tunkioilla”. Muut ihmisryhmät eivät enää nykyään katso, että heille kuuluisi sellainen etuoikeus.
Ei niin. Enkä ole sitä väittänyt.
Mutta en minäkään syrjimistä vähättele. Syrjitäänhän minuskin... vaikka täällä. Tuttua huttua.
Sitäkin...
Yksinäisyyttä voi kokea parisuhteessa ja ihmisjoukossakin... ei ole sidonnaista siihen.
No kokemus syrjittynä olemisestakin pitää käydä läpi itse. Sehän voi aiheuttaa syrjäytymistäkin, mutta myös muutakin, vaikka suhtautumista noin muuten toisiin ihmisiin ja vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä. —-> eli ihan sama lääke kuin mistä jo puhuin.
Ei parisuhde ole mikään tae siitä, etteikö ihminen olisi yksinäinen. Monilla ne tärkeimmät ihmissuhteet ovat oma perhe ja lähimmät ystävät, niillä pidetään yksinäisyys loitolla.
Olen samaan aikaan etuoikeutettu ja syrjitty.
Jos kontekstiksi otetaan koko maailma, olen hurjan etuoikeutettu. Jos taas kontekstiksi otetaan Suomi, niin keski-ikäinen mies tuntuu olevan syntipukki kaikkeen ja jolla on pelkästään velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia.
Teepä pieni listaus. Mitä oikeuksia sinulta/keski-ikäisiltä miehiltä puuttuu?
Oikeus ostaa 14-vuotias tyttölapsi tämän vanhemmilta itselleen vaimoksi puuttuu. Se on harmillinen puute monen setämiehen mielestä tässä maassa.
Allu on syrjitty koska ei saa naista.
Se, kokeeko olevan syrjitty on kyllä itsestään kiinni, ei muusta.
Tosi on toteaa Wahroosi. Menkää köyhät sekä mamut ynnä naiset töihin siitä älkääkö olko aina vinkumassa kuinka taas juuri minua syrjitään. Demokratiassa tässä eletään eikä ketään syrjitä.
Asianlaita on teistä joutoväestä itsestänne kiinni eikä mistään muusta. Kyllä syrjintä päättyy jos vain loispummeilla työhaluja on, toteaa Wahroosi.
"Teepä pieni listaus. Mitä oikeuksia sinulta/keski-ikäisiltä miehiltä puuttuu?"
Listaa odotellessa?
Nyt papat, näppäimet sauhuamaan!
En nyt listauksesta tiedä mutta ainakin puuttuu oikeus konservatiivisiin mielipiteisiin. Kauhea huuto alkaa heti kun "setämies" sanoo jotain mikä ei miellytä.
Ei kukaan ole kieltänyt oikeutta mielipiteisiin. Jokaisella saa olla omat mielipiteensä ja ne saa vapaasti tuoda myös esiin. Kaikilla muillakin kuin sinulla vaan on siihen aivan yhtäläinen oikeus, eikä kenenkään tarvitse mukautua sun mielipiteisiisi.
Se "kauhea huuto" on niiden muiden mielipide ja heillä on aivan yhtä suuri oikeus tuoda esiin mielipiteensä. Sinun mielipiteesi ei tarvitse miellyttää ketään.
Kyllä se kauhea huuto tarkoittaa yleensä myös henkilökohtaisia loukkauksia. Minun ei pitäisi mielipiteideni takia joutua kestämään sellaista.
Koet itsesi syrjityksi kun et saa syrjiä muita?
Niinhän siinä usein käy. Kun esittää loilukkaavia ajatuksia ja kommentteja niin saa samanmoisia takaisin. Ei se tietystikään ole oikein ja jokaisen tulisi pyrkiä nousemaan tuollaisen yläpuolelle. Sellaisia me ihmiset nyt vaan olemme ja jokainen meistä on kokenut vähättelyä, mitätöintiä ja helkilökohtaisia loukkauksia mielipiteidemme vuoksi. Ehkä me muut olemme vaan niin tottuneita siihen, mutta keski-ikäiselle valkoiselle heteromiehelle se on vielä niin kovin uutta. Kyllä tekin siihen totutte, ihan kuten me muutkin olemme tottuneet.
...mutta sehän on ihan eri asia!
Asenteesi on hyvin loukkaava kun kuvittelet että konservatiivinen mielipide on sama kuin loukkaus. Minun ei tarvitse enää nykyaikana sietää tuollaista.
En sanonut, että konservatiivinen mielipide olisi loukkaava. Minusta mielipide ei edes voi olla mitenkään yleismaailmallisesti loukkaava. Se ei taatusti ole loukkaava samoin ajattelevalle. Täysin vastakkaisesti ajattelevalle se taas hyvinkin voi olla loukkaava. Liberaali ajatus on myös helposti loukkaava konservatiivisesti ajattelevalle. Erityisesti sellaiset mielipiteet, joiden koetaan puuttuvat suoraan itsemäärämisoikeuteen, ovat monien mielestä loukkaavia. Jos siis esittää julkisesti mielipiteitä, jotka määrittävät vaikka mitä joku ihminen tai ihmistyhmä saa tehdä niin kannataa ihan varautua loukkaantumisiin.
Kyllä sinä kirjoitit juuri niin.
En käyttänyt sanaa "konservatiivinen". En määrittänyt lainkaan sitä millainen se "loukkaava kommentti tai ajatus olisi". Jätin täysin auki sen mitä ajatusmaailmaa se voisi edustaa.
Keksit itse että mielipiteeni ovat loukkaavia. Minun ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä enää 2020 luvulla.
Ei sinun tarvitsekaan. Saat loukkaantua, saat esittää eriävän mielipiteesi, saat pitää ihan niin paljon meteliä kuin haluat. Sinulla on siihen täysi oikeus. Ei siinä edes ole mitään uutta. On hyvin vaikea sanoa yhtään mitään yhtään mistään ilman, että joku voi siitä loukkaantua. Sellaista ajatusta ei olekaan, että kaikki olisivat tyytyväisiä siihen.
Kuten taisin tuolla edellä sanoa, niin aika moni meistä on jo hyvin tottunut siihen. Niinhän se on ollut koko elämämme ajan, että joku aina loukkaantuu meidän mielipiteistämme. Ehkä tilanne sitten kuitenkin on uusi "keski-ikäiselle, valkoiselle, lihaa syövälle ja autolla ajavalle heteromiehelle". Ehkä hän ei ole vielä tottunut siihen, että kaikki hänen sanomansa voidaan kyseenalaistaa. Kyllä hän siihen tottuu sillä niin me muutkin olemme siihen tottuneet. Se, että mielipiteesi kyseenalaistetaan ei tarkoita, että sinun olisi pakko muuttaa mielipidettäsi. Ei tietenkään se sitä tarkoita. En minäkään muuta mielipiteitäni vain koska joku muu ei ole samaa mieltä. Jos tuohon ryhtyisi niin sitähän pitäisi olla tuuliviiri täysin vailla meilipiteitä. Aina joku kyseenalaistaa, oli mielipide mikä vaan.
Sorry, että sekaannun keskusteluunne, mutta voisitko vähän avata niitä konservatiivisia mielipiteitäsi, jotka eivät ole loukkaavia, mutta saat niistä hirveää huutoa osaksesi?
Kyseenalaistaa saa mutta henkilöloukkaukset eivät ole ok. Eivätkä ne ole ok vaikka niitä tapahtuisi muillekin ihmisryhmille yhtä paljon.
Senkin taisin jo sanoa ylempänä: "Ei se tietystikään ole oikein ja jokaisen tulisi pyrkiä nousemaan tuollaisen yläpuolelle. Sellaisia me ihmiset nyt vaan olemme ja jokainen meistä on kokenut vähättelyä, mitätöintiä ja helkilökohtaisia loukkauksia mielipiteidemme vuoksi." Juu, ei ole oikein, mutta eipä sille oikeastaan mitään mahda. Osalla ihmisistä on sellaisiakin mielipiteitä, että jopa henkilökohtaiset loukkaukset olisivat oikein. Näin se vaan menee ja sellaista se elämä on.
Tällä palstalla tulee heti loukkauksia jos kertoo olevansa ihan tavallinen mies ja haluavansa tavallisen parisuhteen. Kohta joku sanoo että et ymmärrä rakkaudesta mitään kun et ole sellaista koskaan kokenut.
En ole vielä onnistunut yhtään tuollasta "et tiedä mitään rakkaudesta" kommenttia näkemään. Sen tiedän, että moni helposti vähättelee parisuhdetta kokemattoman käsitystä parisuhteesta. Nehän ovat usein kovin ruusunpunaisia kuvitelmia. Kai sellaisiakin parisuhteita jossain on. Luultavasti tarvii vaan tolkuttoman tuurin löytääkseen sellasen.
Itselläni ei oo mitään käsitystä mikä on tavallinen mies tai tavallinen parisuhde. En oo vielä törmänny kummankaan kohalla kahteen samanlaiseen.
Tavalliselta suomalaiselta mieheltä yritetään jatkuvasti kieltää tavallisena oleminen. Se on loukkaus toisen identiteettiä kohtaan. Jos koen olevani sellainen niin minulla on täysi oikeus siihen.
Senkun olet "tavallinen". Ei sirä kukaan sulta kiellä. Juuri kukaan ei vaan saa tuosta adjektiivista mitään käsitystä siitä millainen sinä olet. Siksi he kysyvät tarkennusta asiaan. Kiinnostuksesta ja kohteliaisuudesta, jotka sinä sitten tulkitset loukkaaviksi. Jos sua ei haittaa, että muut tietävät vain sinun olevan "itsensä tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi mieltävä mies" (mitä ikinä se sitten sulle tarkottaakaan) niin sittenhän ei oo mitään ongelmaa. Ihmisillä ei ole mitään kuka ja mitä sä olet, mutta se on sulle ok. Sit pitää vaan saada ihmiset olemaan olematta kohteliaita ja olemaan osottamatta mitään kiinnostusta sun tuntemiseen.
Ok, eli sä oot "tavallinen". Mitäpä sitä sitten enempää puhumaan, kun ei kai siinä sen enempää puhuttavaa ole. Voidaan olla hiljaa loppuikä. Tai jutella muiden kanssa, jos on tarve jutella. Ihmisten pitää vaan nyt oppii ymmärtään, että "tavallinen" tarkottaa "älä vittu kysele mitään".
Mutta onko tuo ”hirveää huutoa”?
Tulkintakysymys...kyllä sen usein niinkin voi kuvailla. Varmaan ääni kohoaisi jos olisi lie-keskustelusta kyse.
Miten muka?
Esimerkiksi niin että väitetään että kukaan ei ole tavallinen. Se on vähän kuin kyseenalaistettaisiin jonkun kokemus omasta sukupuolesta. Melko toksista tätinaiseutta.
Ei kuulosta tutulta.
Ei sen sinusta tarvitsekaan kuulostaa tutulta. Se riittää että se kuulostaa syrjitystä tutulta.
Miksei, kun kerran olen tavallinen.
Se ei mitätöi minun kokemaa syrjintää. Siksi on täysin epäolennaista kuulostaako se sinusta tutulta vai ei.
Ei kukaan syrji tavallisuuden takia. Kokea voi tietysti olevansa vaikka banaanikärpänen.
Lähes jokainen kokee olevansa tavallinen. Jos sinä olet kovin erilainen ja sanot olevasi tavallinen niin onhan se aika loukkaavaa. Kummalla on oikeus sanoa ja kokea itsensä tavalliseksi? Kyllä vähemmästäkin saa riidan aikaiseksi. Molemmat yrittävät ryöstää toistensa identiteetin.
Aki Mannistakin syrjittiin kun hänet äänestettiin ulos Selviytyjistä, vaikka hänen mielestään hän oli porukan johtaja.
Tuossa varmaan hyvin kiteytyy tämä valkoisten keski-ikäisten heteromiesten kokema syrjintä. Vaikka he omasta mielestään ovat muita parempia, niin nämä muut eivät välttämättä olekaan samaa mieltä, eivätkä nosta heitä jalustalle, vaan saattavat jopa syrjäyttää.
Ehkä ne syrjäyttäjätkin kokevat olevansa muita parempia, koska syrjäyttäjät muita? Jos eivät kokisi olevansa muita parempia, niin he eivät syrjäyttäisi muita vaan kohtelisivat muita samanarvoisesti.
No ei kai niistä nyt kukaan ole itseään pois äänestämässä? Pakko kai siinä on asettaa itsensä "kaikkien muiden yläpuolelle" vai mitä ihmeen järkeä siinä kilpailussa muuten olisi? Ei kai ne nyt kukaan olleet tulleet sinne auttamaan A. Mannista voittoon?
Keski-ikäinen valkoinen heteromies on normaali ihminen. Homot, transut yms. eivät ole normaaleja ihmisiä.
No onkos keski-ikäinen musta heteromies normaali ihminen?
Tuo on sitten sellainen konservatiivinen mielipide, joka pitäisi nieleksimättä hyväksyä?
Ei - eikä myöskään keski-ikäinen ruotsia puhuva valkoinen heteromies ole normaali. Ainakin tuon edellä kirjoitetun logiikan mukaan. Mikään vähemmistöryhmä ei ole normaali. Juuri tällainen on hyvä esimerkki syrjinnästä.
"Eniten itsensä syrjityiksi kokevat 45–59-vuotiaat miehet, 27 prosenttia vastaajista. Nuorista vain 17 prosenttia koki itsensä syrjityiksi."
Tuon ikäisillä miehillä alkaa omat lihakset, hiukset ja mieskunto syrjimään, mutta läski tykkää kyllä liiaksikin.
Tottahan se on että tuon ikäiset miehet jäävät kakkosiksi komeille nuorille miehille.
Syy on tässä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16849294/nyt-tulee-asiaa
Varmasti jokainen tuntee itsensä joskus syrjityksi.
"En ole "muunsukupuolinen" tai muu kiintiöihminen. Olen vain tavallinen keski-ikäinen heteromies, joka kelpaa kaiken maksajaksi, mutta jota pilkataan ja halveksitaan julkisessa keskustelussa. Mielipiteitäni ei kunnioiteta.""
Itse voisin ajatella samoin, "heteromiehen" paikalle vain "heteronainen". En kuitenkaan ajattele niin, koska tiedän, että heteromiehet ja -naiset tekevät muunsukupuolisten ja muiden vähemmistöjen elämästä yhtä helvettiä. Sanojalla on kova itsesääli ja erittäin vähän tuntemusta eri vähemmistöistä.
- Sheena
Olisi kyllä hyvä vähän avata millä tavalla kokee itsensä syrjityksi, missä asioissa ja tilanteissa, kuka syrjii jne. Sitten ottaa asia puheeksi syrjivän kanssa ja tehdä rakentava ratkaisuehdotus.
Koska mitään ei ilmennyt paitsi valitusta syrjimisestä, niin kuka tuollaista valitusta voi ottaa todesta? Enemmänkin se viittaa henkilön vaikeuksiin kommunikoida muiden ihmisten kanssa.
Naiset haluaa komean top 10 miehen eikä mitään keski-ikäistä tavis jamppaa. Naisilla liian isot kriteerit että miehet kelpaisi naisille ja siksi miehet joutuu yhä enemmän olemaan yksin eikä saa parisuhdetta.
Vaikka suomilapseni eivät pidäkään yhteyttä, en tunne itseäni syrjityksi.
Itseasiassa tunnen oloni rakastetuksi.
Minulla on myös hyvä pomo, arvostus molemminpuolista. Työkaverit jees. Me taistellaan koronaa vastaan, vaikka monet sulkevat ovensa alalla. Työ on hauskaa ja motivoivaa.
Ihana rakas, joka jaksaa osoittaa rakkauttaan joka päivä. Tukee ja kannustaa. Hänen lapsensa suorastaan palvovat minua.
Omakotini on eron jälkeen turvallinen ja rauhallinen. Toinen kotini on täynnä lämpöä ja rakkautta.
Raha riittää hyvään elämiseen.
Omasta mielestäni vietän varsin etuoikeutettua elämää.
Syy miksi keski-ikäinen, valkoinen heteromies on alkanut tuntea itsensä "syrjityksi" on se, ettei hän ole enää ravintoketjun huipulla. Hän kokee olonsa uhatuksi, kun hänen ikiaikainen asemansa luomakunnan kuninkaana on uhattuna.
Nykyisenä tasa-arvon aikakautena ei sovi enää sanoa assistenttia sihteeriksi ja läppästä tyttöjä kohteliaisuutena pepulle toimistolla. Ei saa enää ostettua naapurin tyttölasta vaimokseen statuksen perusteella. Ei saa pidettyä naisia pois johtoasemista eikä säilytettyä miestenkerhoja yksivärisinä ja -sukupuolisina.
Valkoinen heteromies alkaa siis viimein kokemaan maailman samalla tavalla, kuin muut ryhmät ovat sen aina kokeneet. Ja tämä ei luonnollisestikaan valkoista heteromiestä miellytä, kun entiset edut on riisuttu pois ja tilalle tarjoillaan samaa, mitä he itse ovat tottuneet muille ryhmille tarjoilemaan.
Tottakai se on kova paikka ja tässä on nyt valkoisilla heteromiehillä vielä pitkä ja kivinen koulu edessä. Kyllä me muut ryhmät tiedostamme ettei meidän asemassa ole yhtä mukava olla, kuin entisaikojen valkoisten heteromiesten asemassa. Olemme aina tienneet sen. Nyt on kuitenkin aika valkoisen heteromiehen asettua muiden ryhmien asemaan ja nähdä maailma meidän silmin. Karua, eikö?