On se vaan surullista tajuta olevansa "viimeinen mohikaani" kaveriporukasta.
Itellä aina riittänyt naama saada niitä naisia. Mutta mutta kun 30 tuli mittariin vuosi vuodelta vähentyneet nuo alta 30v muidut ketkä lämpeävät.
Tälleen 36v ykänä lähes pakko hyväksyä, että sillä naisella jo suht varmasti lapsia. Ja se nyt vaan on helvetin iso kynnys hypätä näin lapsettomana miehenä tosissaan johonkin yh:n kelkkaan. Viimeisimmästä pidemmästä suhteesta (4vuotta ) lähemmäs kymmennen vuotta jo.
Silloin kun jäi joskus 2013 sinkuksi oli tinder juuri tullut, kavereiden kanssa oli vielä ties mitä reissuja jne. Tuntui että taivas avautunut sinkkumiehenä. Tuli nussittua vuodessa ties mitä bätängejä ja enemmän kuin koko elämän aikana ennen.
No vuosi vuodelta kaverit pikkuhiljaa katosivat perhe-elämään. Ikä muuttui itsellä 3 alkavaksi ja pikkuhiljaa alkoi ne "nuoremmat" muijat vähenemään.
Muutaman viime vuoden aikana huomannut ja tajunnut että sosiaaliseja piirejä ei oikeastaan ole, parin kaverin kanssa tulee nähtyä välillä ja pidettyä yhteyttä. Ja muuten pelkästään työkavereita. Ja muijat vaihtuneet tosiaan niihin 30-45v, ja kun ainoa tapa tavata oikeastaan tinder. Niin nuo tuppaa kaikki loppumaan muutamasta viikossa-max.puolesaa vuodessa, näitä säätöjä mahtuu aivan vitusti näihin vuosiin. Toki nykyään edes jaksa enää joka eukon kanssa mitään jossei oikeasti ole kiinnostava.
Lähinnä eniten vituttaa juurikin kun kavereita ei nää enää, ymmärtäähän sen. Mutta on se surullista kun vapaa-aikaa aika on nykyään sitä että istut kotona/max pari kertaa viikossa harrastuksissa.
Entiset ajat kun joka vkloppu oli "seikkailu" muuttunut siihen että lämmität saunan ja juot yksin kaljaa. Tai joku tuleva kesäloma taas, aivan saatanan tylsää loppujen lopuksi. Yksin en ainakaan saa mistään reissuista/baarissa käymisestä irti mitään.
Tämmöstä tää on, eipä tää tästä parane. Pitäisi kai olla tyytyväinen kun edes niitä naisia edelleen saa. Toki epäilen että sitäkään peliaikaa enää on kuin max 45vuotiaaksi asti. Sitten siirrytään jo lähinnä granny osastolle ja se ajatus ei kyllä houkuta :D
Tällästä tänään tuli mieleen tässä kaljaa yksin pitkissä työviikon päälle.
Itellä aina riittänyt naama saada niitä naisia. Mutta mutta kun 30 tuli mittariin vuosi vuodelta vähentyneet nuo alta 30v muidut ketkä lämpeävät.
Tälleen 36v ykänä lähes pakko hyväksyä, että sillä naisella jo suht varmasti lapsia. Ja se nyt vaan on helvetin iso kynnys hypätä näin lapsettomana miehenä tosissaan johonkin yh:n kelkkaan. Viimeisimmästä pidemmästä suhteesta (4vuotta ) lähemmäs kymmennen vuotta jo.
Silloin kun jäi joskus 2013 sinkuksi oli tinder juuri tullut, kavereiden kanssa oli vielä ties mitä reissuja jne. Tuntui että taivas avautunut sinkkumiehenä. Tuli nussittua vuodessa ties mitä bätängejä ja enemmän kuin koko elämän aikana ennen.
No vuosi vuodelta kaverit pikkuhiljaa katosivat perhe-elämään. Ikä muuttui itsellä 3 alkavaksi ja pikkuhiljaa alkoi ne "nuoremmat" muijat vähenemään.
Muutaman viime vuoden aikana huomannut ja tajunnut että sosiaaliseja piirejä ei oikeastaan ole, parin kaverin kanssa tulee nähtyä välillä ja pidettyä yhteyttä. Ja muuten pelkästään työkavereita. Ja muijat vaihtuneet tosiaan niihin 30-45v, ja kun ainoa tapa tavata oikeastaan tinder. Niin nuo tuppaa kaikki loppumaan muutamasta viikossa-max.puolesaa vuodessa, näitä säätöjä mahtuu aivan vitusti näihin vuosiin. Toki nykyään edes jaksa enää joka eukon kanssa mitään jossei oikeasti ole kiinnostava.
Lähinnä eniten vituttaa juurikin kun kavereita ei nää enää, ymmärtäähän sen. Mutta on se surullista kun vapaa-aikaa aika on nykyään sitä että istut kotona/max pari kertaa viikossa harrastuksissa.
Entiset ajat kun joka vkloppu oli "seikkailu" muuttunut siihen että lämmität saunan ja juot yksin kaljaa. Tai joku tuleva kesäloma taas, aivan saatanan tylsää loppujen lopuksi. Yksin en ainakaan saa mistään reissuista/baarissa käymisestä irti mitään.
Tämmöstä tää on, eipä tää tästä parane. Pitäisi kai olla tyytyväinen kun edes niitä naisia edelleen saa. Toki epäilen että sitäkään peliaikaa enää on kuin max 45vuotiaaksi asti. Sitten siirrytään jo lähinnä granny osastolle ja se ajatus ei kyllä houkuta :D
Tällästä tänään tuli mieleen tässä kaljaa yksin pitkissä työviikon päälle.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sellaista se on kun bilevaihe jää liian pitkäksi aikaa päälle.
On tämä elämä aika surullista. Näin vähän yli nelikymppisenä miehenä on aika mahdottoman tuntuista löytää lapsetonta naisseuraa. Toki jos tyytyisi siihen granny-osastoon niin sieltä suunnalta tuntuisi olevan kiinnostusta mutta ei tässä iässä oikein houkuttele lapset eikä mummot.
Nelikymppisillä - tai aavistuksen yli- saattaa ne lapset olla jo teini-iässä, ei kai ne enää siinä kohtaa häiritse? Vai haluisitko vielä itse perheen perustaa? Sen ei luulis olevan vaikeeta!
Olisihan siinä jotain hienoa perustaa perhe vielä näin vanhempana. Saisi monta elämää, nuoruuden, varhaiskeski-iän toivottomuuden ja sitten vielä perhe-elämän. Mutta ehkä pitää olla realisti sen suhteen. Ehkä ne teini-ikäiset lapset siinä menisi mutta kai se on enemmän henkinen kuilu joka erottaa lapsia omaavan naisen ja lapsettoman miehen.
Mikäs siinä jos noin koet. Eikö sulla ole yhtään ystävää jolla on lapsia? Tuleeko siinäkin sit se henkinen kuilu?
Itellä lapsia on, suurimmalla osalla ystävistä ei, eikä meillä kyllä ole minkäänmoista kuilua. Mut ihmiset on erilaisia, en mä sillä.
Mutta luulis löytyvän suht helposti joku kolmekymppinen nainen, joka haluis perheen perustaa. Olettaen että sulla on ns.pakki kuosissa vielä!
On sellaisiakin ystäviä ja henkinen kuilu on aika suuri. Mutta ihmetyttää vaan missä maailmassa elät jos mielestäsi mies saa helposti kymmenen vuotta nuoremman naisen jonka kanssa voi perustaa perheen? Minun silmin katsottuna tuollainen suoritus on lähinnä jotain maailmanennätysluokkaa ja sekin vielä melkoisella tuurilla tehtynä.
Jaa? Mun kokemuksen mukaan ton ikäsillä naisilla on aika kova hinku löytää kumppani ja perustaa se perhe, tollasilla 30-34v. Vai onks 34kin jo granny?
Ei ole granny mutta eiköhän nykyajan naiset etsi juuri omanikäistään miestä.
No ei täällä etelässä ainakaan. Eikä kahdeksan-kymmenen vuotta nyt olmikään suuren suuri ikäero, edelleen edellyttäen että oot pysynyt hyvässä kunnossa.
Miehen pitää siis olla pysynyt hyvässä kunnossa vaikka nainen ei olisikaan?
Ja tuollaiseen hätäjunaan sitten mukaan, kunhan vaan saadaan niitä lapsia? Voipi tulla pää vetävän käteen siinäkin hommassa.
sivusta
Jos kymmenen vuotta nuorempaa tavoittelee niin todellakin!
Mutta kun ei nelikymppiselle sporttiselle ja kunnossa olevalle miehelle käy se kolmekymppinen plösö, niin siinäpä sitä ollaan pulman äärellä. Kauanko pulmaa pyöritellään ennen kuin se heitetään roskiin? ClassOhlssonin pulmapalikat on halpoja.
Miksi se nelikymppinen sporttinen ja kunnossa oleva mies ei löydä rinnalleen nelikymppistä, sporttista ja kunnossa olevaa naista?
Kolmekymppiselle plösöllekin naiselle riittää ottajia, joten jos nelikymppinen mies mielii vielä lapsentekoikäistä naista vierelleen, ei ole varaa pahemmin nirsoilla.
Jos taas nelikymppinen mies ei kaipaa enää lapsia, niin omanikäisistä naisista moni sporttinen ja kunnossa oleva ottaa mieluusti samanlaisen miehen.
On se on se on se lähes oncewasgone https://youtu.be/_CI7Fo4p0v8
Ei mitään hätää https://mixlr.com/messias-on-tulossa/showreel
Ihme valitusta. Itse olet elämäsi noin järjestänyt. Voi voi. Ne kypsemmät ja fiksummat miehet ymmärtää, että elämä on eteen päin menemistä eivätkä herää keski-iässä ikuiseen teinielämään.
Miehen pitää juoda nuoresta saakka viinaa porukoissa ja sitten pitää käydä baareissa jossa naisiin voi tutustua. Kumppani löydetään viinaa juomalla baareissa tai bileissä.
Kolmekymppisenä ei ole vielä myöhäistä löytää kumppania mutta pitää juoda viinaa ja käydä ahkerasti baareissa mikäli ne joskus vielä aukee.
T viinamies
Et sitten lukenut aloitusta. Noinhan ap just tekikin, biletti ja joi viinaa. Ja jäi lopulta yksin.
Älähän nyt. Näin päälle nelikymppisenä miehenä tuntuu olevan enemmän kysyntää kuin ikinä. Yks kun on jo rinnalla, niin toiselle ei oo tarvetta.
Keskityt vaan muuhun elämään, työhön, harrastuksiin jne. Elämä on mukavaa:)
Sen siitä saa kun ei ajoissa sitouta hyvää kumppania. "Ikuinen teini-ikäkin" valitettavasti loppuu aikanaan, kuten olet saanut huomata.
Nuorena tehty lapset, silloin sinkkukaverit pilkkasi ja voivotteli että mulla on elämä ohi. Nyt monia pilkkaajia harmittaa, kun jäi ne lapset tekemättä koska oli kiire juhlia eikä huvittanut sitoutua.
Olisin mäkin mielelläni vielä käynyt kavereiden kanssa etelänreissuilla bilettämässä, mutta hetkeäkään en oo katunut että tuli tehtyä lapset parikymppisenä. Muutama tuttu hankkinu lapset tässä lähempänä neljääkymppiä, ei käy yhtään kateeksi kun muistelee miten väsynyt sitä oli 23vuotiaanakin siihen vaipparalliin, heräilyyn ja kaikkeen taaperoarkeen liittyvään, todellakaan en nyt keski-ikäisenä haluaisi sitä enää.
Ei tää elo pelkkää iloa oo ollut, mutta mieluummin näin kuin ap:n tyylillä. Hyvä tietysti jos tuo elämäntyyli maistuu, mikäs siinä sitten!
Mutta lapsista tulee syvällisempiä ihmisiä jos heillä on vanhahkot vanhemmat.
Ongelma saattaa olla myös siinä, että ap on henkisesti jäänyt teini-ikäisen tasolle. Ja se on syy miksi naisia ei kiinnosta.
Perheen perustamisen ikkuna on aika pieni loppujen lopuksi. Miehet voi kyllä lisääntyä vanhempanakin, mutta sen hyvän naisen löytäminen onkin sitten jo aika mahdotonta. Ani harva on mikään jenni haukio, joka haluaa lisääntyä vanhan miehen kanssa.
Niinhän siinä sitten käy, että yksi päivä havahtuu omaan vanhenemiseen ja siihen, että juna meni jo. Edes sen hyvän parisuhteen löytyminen ei enää ole mikään itsestään selvyys. Hyvä parisuhdeaines on jo pariutunut, halukkaat on helposti melkoisia ongelmatapauksia ja loput ei joko mitään suhdetta enää halua tai sitten speksit on niin kovat, ettei yksikään häntäheikki niihin yllä.
Pröf
Teillä ei ole naista joten ette ole baareissa käyneet nuorenma juomassa viinaa
t viinamies
Niimpä niin jos voisit kääntää aikaa taaksepäin kuin jotain ajastinta, olisit ehkä tehnyt asioita toisin.
Itselläni on kyllä todella jotkut ihmeelliset varmaankin siskokset, jotenkin, niin tuttu nimi pitkältä aikaa, mutta en rimpauttele kelloja eli häiritse, jos näen sattumalta.
Elämä on!
"No vuosi vuodelta kaverit pikkuhiljaa katosivat perhe-elämään. Ikä muuttui itsellä 3 alkavaksi ja pikkuhiljaa alkoi ne "nuoremmat" muijat vähenemään."
Et siis ole kasvanut aikuiseksi. Sellaista se sitten on.
Aika kuluu, ikää tulee, mieli jää teini-ikään. Sitten ihmetellään kun setämies ei kelpaa nuorille naisille!
Se on luonnollinen kulku ihmiselämässä. On lapsuus ja teini-ikä ja nuoruus. Ja sitten se henkinen kypsyminen joka on ilmeisesti jäänyt väliin. Henkisen kypsymisen myötä elämä vakiintuu, tulee se parisuhde, perhe jne. Ja ne jotka jäävät ikiteineiksi.
Normaali päälle kolmekymppinen nainen haluaa oikean miehen, nuori nainen haluaa nuoren miehen.
Jos kuvittelet että pelkällä naamalla saadaan mitään kestävää, luule uudestaan.
Kypsä järkevä aikuinen nainen haluaa ihmisen, ei pelkkää lärviä. Mitä sillä tekee?
Menovaiheessa voi olla kivaa kun on näyttävä tyyppi rinnalla, näyttelyesine. Vakiintumisvaiheessa pelkällä naamalla pitkälle ei pötkitä.
Näin naisena ajattelen että todella lapsellinen olet tuon ikäiseksi! Itse olen 31 ja ehdottomasti vaadin että mies on mies, ei henkisesti keskenkasvuinen pikkukakara.
Oma mieheni on 30, eli vuoden minua nuorempi ja aikuinen vakiintunut mies. Yhdessä oltu yli 10 vuotta, 9 niistä asuttu yhdessä .
Just noin. Setämies, jolla on 15-vuotiaan henkinen taso. Tosi houkuttelevaa.
Onpas kamalaa kun juo yksin kaljaa kotona eikä naista ole. Mene kalaan. Käyn kalas naizeni kanssa ehkä löydät sieltä naisen. On facebookissa sinkkupalstoja jossa naiset tyrkyttää itseään. Uusavuttomuus on lisääntynyt eikä sinkkumiehet osaa edes naisiin tutustua vaikka on kaikki somekanavat puhelimessa ja netissä helposti saatavilla ja sinkkunaisia joka puolella tyrkyttää itseään oikein tissikuvien kera.
Kyllä sielläkin on varmaan joku paikallinen räkälä,missä on jokailta iloista seuraa ja kavereita sellaisille joita ei perhe-elämä kiinnosta.
Kumppani kannattaa hommata jo 20 vuotiaana ettei sitten 40 vuotiaana ihmettele miksi on yhä yksin.
Näitä teiniaikoihinsa jämähtäneitä sankareita on normaaliaikana lähiökapakat pullollaan. Nuorina olivat kylän kovimpia sonneja, eivätkä nyt vanhoinakaan osaa muusta puhua kuin muistella kulta-aikojaan.
Ennen lapsia tuli tehtyä baarimikon hommia. Joulut tuli oltua töissä, jotta perheelliset sai viettää pyhiä rauhassa muksujensa kanssa. Kapakoissa notkui jouluisin lähinnä keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä raasuja, joiden ainoa "perhe" oli ne muut baarin kantaretkut. Joulu oli aina se päivä kun niiden yksin jääneiden yli-ikäisten teinien kulissit murtui. Ei oltukaan kovia panomiehiä ja iloisia poikamiehiä, vaan tippa linssissä tuijoteltiin tuoppiin ja pohdittiin että oishan se ihan kiva jos ois ees jouluna jotain muuta tekemistä.