Vaimo kävi vieraissa

Vili

Miksi tällä palstalla ja muuallakin on mies aina se joka menee vieraisiin ja käyttäytyy omalaatuisesti? Meillä kävi päinvastoin neljä kk sitten ja itse olen ollut siitä lähtien aivan romuna. Perhe-elämä ei oikein enää luista entiseen tapaansa, kokoajan vaan epäilee toista ja miettii sitä mitä hän sai siitä hetkestä toisen miehen kanssa. Oli halunnut sitä itse ja halusi vielä pitää mieheen yhteyttä sen jälkeenkin, sanoi vain että oli aivan päissään ja se oli vain "pano". Ei paljoo lohduta. No, lapsien takia olen varmaan itse pysynyt kasassa mutta ulkopuolista apua olen tarvinnut, vaimo ei halua keskustella asiasta, itse haluaisin koska se helpottaa. Kuinkahan kauan tätä pahaa oloa jatkuu, kertokaahan te joilla on jo kokemusta moisesta. Voinkohan joskus vielä luottaa vaimooni vai pitääkö vaan heittää koko aikaisempi elämä kauniine hetkineen ja lapsineen ja kaikkineen romukoppaan ja alettava elämään yksinhuoltajan arkea. Kamalaa ajatellakin moista mutta voiko tää helpottaa joskus?

21

5179

Vastaukset

  • Heitä pihalle se lutka!

  • Jos hän on kyvytön keskustelemaan asiasta ja edelleen tapailee kyseistä henkilöä, olisin itse ainakin yh. isi. Ei sinulla ole mitään järkeä kitua siinä suhteessa, jos toinen ei enää välitä. Ihmettelen vain mistä tuonlaisia akkoja oikein nykyään satelee, kai se on aikamme ilmiö, mutta sitä meillä ei tarvitse sietää.

  • Hei Vili!

    Toki se helpottaa joskus, mutta helpottaminen ei tule odottamalla, vaan ratkaisuja tekemällä. Passiivisuutta ei ole ennenkään palkittu, joten toimia sinulta edellytetään.

    Kannattaa ihan jo oman mielenterveyden takia lähteä eteenpäin. Miksi kaivata seuraa lastesi äidistä, joka ei pysty olemaan miehelleen lojaali. Hän vaarantaa sinun terveytesi makaamalla toisen miehen kanssa tietämättäsi.

    Jos pääset hänestä yli, suosittelen jättämään hänet kirjaimellisesti historiaan. Älä edes harkitse takaisin ottamista koskaan, koska riskit ovat samat tekoon kuin ennenkin. Ihmisen luonne ei muutu. Tilanteet muuttuvat.
    Tällaiset moraalittomat perheen äidit / kumppanit nauttii tekemästään vahingosta. Se ei ole mikään kunnollinen perheellinen äiti, joka leikkii vakavilla asioilla. Kunnollinen äiti pitää sanansa ja on luotettava. Parisuhde perustuu luottamukseen ja jos sitä ei ole, niin ei ole mitään suhdettakaan.

    Sinun pitää nyt muistaa, että se ns. toinen mies tekee tarkoituksen mukaan vahinkoa perheellesi ja on liitoutunut vaimosi kanssa sinua vastaan.

    Miksi nämä äidit sitten hankkivat perheen ja uskottelevat lojaalisuuttaan??? Kiduttaakseenko perhettään?.
    On liian itserakasta lähteä pettämään seksuaalisen tyydytyksen toivossa ja ottamaan välinpitämätön asenne omaa perhettään kohtaan. Miksi hankkia perhe jos ei pysty olemaan äiti loppuun asti. Sinunkin vaimo antanut katteettomia lupauksia sinulle ja lapsillesi varmasti riittävästi.

    Tuttava piirissä Yh-isiä on paljon, vähintään yhtä monta yh-Äitiäkin, joten et ole yksin. Heillä menee todella hyvin, paremmin kuin kiduttavassa, raskaassa suhteessa, joka vei monet yöunet, elämänrytmin, sekä terveyden.

    Sinulla on tulevaisuus edessä. Tee se lastesi tähden ja anna heille tasapainoisempi ja laadukkaampi elämä.
    Kunta, sekä valtio antaa sinulle hyvät edellytykset päästä alkuun. Laita paperit kuntoon, siinä sinua auttavat paikkakuntasi sosiaaliviranomaiset. He kuuntelevat ja auttavat sinua mielellään. Kerro myös, että sinulla on oma mielenterveys myös kyseessä.
    Mikäli joudut huoltajuuskiistaan ja haluat lapsesi pitää, ota yhteyttä oikeusaputoimistoon. Sinulla on ilmainen oikeudenkäynti ja asianajaja. Mikäli tähän ryhdyt, tee se vähin äänin. Järjestele ensin oikeusaputoimistossa ja muualla asiat kuntoon, ennen kuin tuot ratkaisuasi vaimolle esille. Suosittelen myös keskustelemaan vanhempiesi kanssa. Eri näkökulmien tuominen selkeyttää paljon asioita, jotka auttavat itse ratkaisun tekemisessä.

    Sinulla on kaikki valmiina odottamassa, niin kuin Manulle illallinen.

    Lisätäkseni vielä..
    Älä tunne sääliä, taikka katumusta vaimoasi kohtaan vaikka hän toimiasi estelisi. Hänkään ei ole sinua säälinyt, vaan kiduttanut harkitusti jatkaen toimiaan.

    Mikäli sinulla tulee asiaa jotain kysyttävää, autan sinua mielelläni neuvoillani ja yhteyksilläni.

  • Vaimosi, vaikka yht'äkkiä katuisikin ja lupaisi olla kunnolla, tekee sen toistekin. Olithan helppo nakki kun annoit anteeksi.

    Ikinä et saa sitä piikkiä lihastasi irti, toisen pettäminen tulee mieleen yhä uudestaan ja uudestaan.

    YH-isät ovat jostain syystä naisväen silmissä sankareita. Miehiä, jotka sankarillisesti ovat ottaneet vastuun lapsistaan.

    Kehoittaisin ottamaan eron jotta lapsennekin tajuaisivat missä menee hyvän käytöksen ja puolison arvostamisen rajat.
    Jäämällä osoitat vain sellaista esimerkkiä, että parisuhteessa eletään vahvemman oikeudella ja toisen tehtävä on niellä kaikki paska.

    • yleensä "te kaikki" olette valmiita haukkumaan "toisia naisia" ja jos ei näin, niin käskette katsoa peiliin! Onko petetty mies surkeampi raukka kuin petetty vaimo?


    • Nyt tuntuu siltä etten koskaan pääse eroon asiasta, kokoajan vaan ajattelee mitä toinen ajatteli kun pyysi vierasta miestä kanssaan sänkyyn, ei mee jakeluun. Jotenkin ei vaan mee jakeluun sekään että kaikki meni kovan kännin piikkiin, itse en edes kännipäissäni ajattelisi moista. Ehkä hänellä on jäänyt jotain kokematta, silti en halua olla se jota koetellaan jonkin kokematta jäämisen takia. Ei millään haluaisi heittää kaikkea tätä menemään mutta jotenkin tuntuu siltä että muuta keinoa ei ole. Mistä luottamuksen ja onnen voi löytää uudestaan jos tietää kumppanin harrastaneen moista?? Ei vaan "pikkuinen" ymmärrä.....???


    • Vili kirjoitti:

      Nyt tuntuu siltä etten koskaan pääse eroon asiasta, kokoajan vaan ajattelee mitä toinen ajatteli kun pyysi vierasta miestä kanssaan sänkyyn, ei mee jakeluun. Jotenkin ei vaan mee jakeluun sekään että kaikki meni kovan kännin piikkiin, itse en edes kännipäissäni ajattelisi moista. Ehkä hänellä on jäänyt jotain kokematta, silti en halua olla se jota koetellaan jonkin kokematta jäämisen takia. Ei millään haluaisi heittää kaikkea tätä menemään mutta jotenkin tuntuu siltä että muuta keinoa ei ole. Mistä luottamuksen ja onnen voi löytää uudestaan jos tietää kumppanin harrastaneen moista?? Ei vaan "pikkuinen" ymmärrä.....???

      Sinulla vaimo pettänyt, minulla mies, et ymmärrä, en minäkään.
      Mieheni petti 3-4 vuotta kun jäi kiinni. Kielsi ensin kaiken, kunnes
      oli pakko myöntää. Hän oli pettänyt kolmisen vuotta ja lopettanut
      tapaamiset sanoen että haluaa yrittää vaimonsa kanssa uudelleen.
      Sitten alkoi tapaamaan tätä naista uudelleen. Ehtivät tapailla
      vuoden, kun sain varmaa tietoa hänen pettämisestään.
      Meidän seksielämä kaikki nämä vuodet oli noin 3-4 kertaa vuodessa.
      Myönnän että minä olin haluton kolmannen lapsen syntymän jälkeen,
      mutta ei hänkään kovin usein kinunnut, tai halukkaalta vaikuttanut.
      Ensimmäinen ajatus oli että ilman muuta eroamme, eihän tälläisen
      jälkeen enää voi yhteiselämää olla. Mutta…
      Hän katui katkerasti, sanoi ettei voi elää ilman minua, eläminen ei ole
      elämisen arvoista. Annoin anteeksi, mutta sen sanon unohtamaan en
      silti pysty. Välillä (joskus liiankin usein) tulee mieleen tämä toinen…

      Tapahtuneesta neljä vuotta, olemme jatkaneet yhdessä. Elämämme
      suhtkoht normaalia. Lapsi oli iso tekiä jonka vuoksi jatkoimme.
      Ajan myötä huomasimme kuitenkin, että rakkautemme ei ollut sammunut,
      vaikka minulla tuska välillä rintaa raastaa. E voi koskaan enää luottaa
      100%:sti, vaikka hän on vannonut ettei koskaan enää petä.

      Sinulle Vili sanon älä jätä vaimoasi ennen kuin otat selville mitkä hänen
      oikeat, aidot tunteet ovat sinua kohtaan. Jos tämä toinen mies merkitsee
      enemmän, eikä hän voi häntä jättää niin sitten…


    • eräs nainen kirjoitti:

      Sinulla vaimo pettänyt, minulla mies, et ymmärrä, en minäkään.
      Mieheni petti 3-4 vuotta kun jäi kiinni. Kielsi ensin kaiken, kunnes
      oli pakko myöntää. Hän oli pettänyt kolmisen vuotta ja lopettanut
      tapaamiset sanoen että haluaa yrittää vaimonsa kanssa uudelleen.
      Sitten alkoi tapaamaan tätä naista uudelleen. Ehtivät tapailla
      vuoden, kun sain varmaa tietoa hänen pettämisestään.
      Meidän seksielämä kaikki nämä vuodet oli noin 3-4 kertaa vuodessa.
      Myönnän että minä olin haluton kolmannen lapsen syntymän jälkeen,
      mutta ei hänkään kovin usein kinunnut, tai halukkaalta vaikuttanut.
      Ensimmäinen ajatus oli että ilman muuta eroamme, eihän tälläisen
      jälkeen enää voi yhteiselämää olla. Mutta…
      Hän katui katkerasti, sanoi ettei voi elää ilman minua, eläminen ei ole
      elämisen arvoista. Annoin anteeksi, mutta sen sanon unohtamaan en
      silti pysty. Välillä (joskus liiankin usein) tulee mieleen tämä toinen…

      Tapahtuneesta neljä vuotta, olemme jatkaneet yhdessä. Elämämme
      suhtkoht normaalia. Lapsi oli iso tekiä jonka vuoksi jatkoimme.
      Ajan myötä huomasimme kuitenkin, että rakkautemme ei ollut sammunut,
      vaikka minulla tuska välillä rintaa raastaa. E voi koskaan enää luottaa
      100%:sti, vaikka hän on vannonut ettei koskaan enää petä.

      Sinulle Vili sanon älä jätä vaimoasi ennen kuin otat selville mitkä hänen
      oikeat, aidot tunteet ovat sinua kohtaan. Jos tämä toinen mies merkitsee
      enemmän, eikä hän voi häntä jättää niin sitten…

      Annoit luvan pettamisiin


  • Olen itse kokenut saman. Pettäminen ei niinkään koskenut ja yritin jatkaa suhdetta sinnikkäästi. Sitten astui kuvaan valehtelu, joka romahdutti maailmani täysin. Sekavaissa ajatuksissa yritin jopa eroon elämästä. Onneksi tajusin erota, se on terveellisempää minulle itselleni.
    Pettäjän vertaaminen huoraan on loukkaus huoria kohtaan. He tekevät rehellistä ja tarpeellistakin työtä. Pettäjä vain loukkaa puolisoaan.
    Näillä palstoilla roikkuminen pahentaa vain sinun oloasi, tai näin kuitenkin minulle kävi. Ratkaisu kuitenkin on omasi, en voi neuvoa sinua suuntaan enkä toiseen, mutta mieti, voitko luottaa jatkossa häneen. Parisuhde perustuu luottamukseen.

    • Aivan, palstoilla roikkuminen pahentaa oloa mutta jotenkin tässä vaan kaipailee "vertaistukea" mitä ei oikeasti ole olemassa paitsi näillä palstoilla. Se, että lukee näitä keskusteluja saa enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi siitä että jatko näyttää "harmaalta". Silti, olen valmis uskomaan valoisampaan tulevaisuuteen....vaikka se onkin ehkä harhaa.... :(


  • Rakasta, kärsi ja....UNOHDA SE AKKA!
    Kuulostat juuri niin mukavalta ja sympaattiselta kuin kunnon miehen tuleekin.

    Voisinpa vaikkapa vannoa, että sinä et kauan olisi vapailla markkinoilla... Fiksut miehet viedään käsistä.

    • Jeps, unohtaminen olisi varmaan parasta mahdollista, mutta, on aika vaikea unohtaa kun on yhteisiä lapsiakin....sigh....Tähän ei taida olla yksinkertaista neuvoa, harmillista. Miksi moinen vaan sattui omalle kohdalle, sitä ei vaan voi ymmärtää. Ehkä joku sen joskus selittää, tai sitten ei...


    • Vili kirjoitti:

      Jeps, unohtaminen olisi varmaan parasta mahdollista, mutta, on aika vaikea unohtaa kun on yhteisiä lapsiakin....sigh....Tähän ei taida olla yksinkertaista neuvoa, harmillista. Miksi moinen vaan sattui omalle kohdalle, sitä ei vaan voi ymmärtää. Ehkä joku sen joskus selittää, tai sitten ei...

      Kokemuksen syvällä rinta-äänellä:

      Unohtaminen alkaa yllättävän äkkiä! Ihminen vaan on semmoinen, ettei sillä ole aikaa niitä entisiä miettiä kun lapset vaativat kaiken huomion.

      Kun sitten myöhemmin tulee niitä pakollisia sukujuttuja, kuten lasten synttärit, huomaat klaaravasi nekin. Pidä koko ajan hyvä kontakti exän vanhempiin (jos heitä on ja jos suhteenne on tähänkin asti ollut hyvä!). Se et ole sinä joka suhteenne rikkoi, muista se. Älä siis missään tapauksessa moiti heille heidän tytärtään - saat aikaan vaan puolustusreaktion. Heidän häpeän tunteensa on sinulle parempi kun heitä nolottaa että "heidän tyttärensä kehtasi niin mukavan miehen pettää."

      Eli, jos pääsette toisistannne eroon toukokuussa, takaan että syksyllä maailmasi on toinen! Niin nopeaa se toipuminen tulee olemaan, lastesi ansiosta. He ovat sinun "päätyösi" ja kaikki muu hoituu "sivutöinä."


    • Vili kirjoitti:

      Jeps, unohtaminen olisi varmaan parasta mahdollista, mutta, on aika vaikea unohtaa kun on yhteisiä lapsiakin....sigh....Tähän ei taida olla yksinkertaista neuvoa, harmillista. Miksi moinen vaan sattui omalle kohdalle, sitä ei vaan voi ymmärtää. Ehkä joku sen joskus selittää, tai sitten ei...

      ja silti elämä hymyilee.

      Heti kun olin kypsä, niin löysin ihanan ihmisen, kenen kanssa naittia arjesta ja pyhistä!

      Sinulle voimia ja tee se ratkaisu!!!


  • Ex-vaimoni oli vähän samanlainen kuin sinunkin. Kun kaikki lähti paljastumaan, oli ekaksi ns. satunnainen pano, sitten panoja, myöhemmin selvisi suhteita ja nyt tiedän vuosia jatkuneista rinnakkaissuhteistakin(,joihin on myös kuulunut pettämistä myös kakkosesta).

    Itse yritin ja ex halusi loppuun asti myös jatkaa, mutta kun sain heitettyä sen valehtelijan (pettämiseen liittyy nimen mukaisesti paljon epärehellisyyttä) ulos, niin elämäni on paremmin kuin ikinä osasin haaveilla.

    Tiedän, että eron jälkeen on vaikeaa ja kynnys siihen on suuri. Toki eroa kannattaa todellakin harkita ja puida myös muita mahdollisuuksia. Itselläni tuli seinä vastaan.

    Nyt onnellinen yh-isä, jolla myös oma elämä hymyilee.

    Aurinkoista kevättä kaikille!!!

  • Minä lopetin "normaalin" kanssakäymisen muijan kanssa ja löysin huisin paljon erilaisen tyttöystävän jonka kanssa on seurusteltu jo pitkälti yli kymmenen vuotta.Nyt asia on ratkeamassa lopullisesti kun pojat ovat itsenäistyneet,muutamme murun kanssa yksiin.Ei voi sanoa etteikö olisi ollut harkinta-aikaa.Lieneekö kellään muulla niin viileät välit kuin meillä vihityn vaimoni kanssa,ei kiinnosta pätkääkään missä vaimo rymyää. Vaatii muuten pokkaa viedä "mamma" tuulettumaan parikin kertaa kuukaudessa,mutta saihan sitten ainakin rauhaisan viikonlopun itselle ja pojille.

  • Mutta kehoittaisin sinua tekemään juuri niinkuin itse parhaaksi näet, koet ja tunnet. Sinä itse tiedät teidän suhteenne taustat ja omat tunteesi. Itse kävin samantyyppisen prosessin läpi rankimman kautta.Uskoin kun minua pönkitettiin että ero on paras ratkaisu.Löysin jopa uuden suhteen. Eräänä päivänä tuli yht'äkkiä "herätys" tajusin etten halua taistelematta luovuttaa.Lopetin uuden suhteeni ja Päätin tehdä kaikkeni, jos sittenkin osoittautuu ettei meistä enää voi tulla mitään niin tiedän ainakin tehneeni itseni ja lasteni edessä perheeni eteen kaikkeni. Sitten jatkan elämääni.
    Tästä päätöksestäni kului toista vuotta riidellen ja taistellen, näin jälkeenpäin me jotka elimme toistakymmentä vuotta ennenkuin ensimmäin kriisi tuli liittoomme, yritimme molemmat riitelemällä opetella inhoamaan toisiamme.
    Viimein jostain syystä löytyi yhteinen sävel ja halu alkaa purkamaan asioita keskustelemalla.Keskusteluja käytiin muutama kuukausi. Molemmat olivat raatorehellisiä ja asioita puitiin, purettiin ja puhuttiin..Käännettiin ja väännettiin, viimein kaikki oli jo sanottu. Siinä vaiheessa päätin laskea irti ja alkaa rakentamaan elämääni eteenpäin, selviytymään.
    Toinen osapuoli sai kuitenkin loppujenlopuksi minut antamaan mahdollisuuden.Nyt tuosta päivästä on puoli vuotta. En sano että on ollut pelkkää autuutta.Mutta kokoajan paremmin on mennyt. Myös asioista keskustelmaton mieheni on ennallaan muuten mutta vastaa aina rehellisesti ja heti jos jotain kysyn tuosta muutaman vuoden kestäneestä kriisistä ja silloisesta toisesta naisesta.

    Pahimpaan aikaan molemmat meistä ajatteli ettei ole mitään tunteita toisiamme kohtaan,rakkaus on kuollut. Mutta kummasti se rakkaus on uudelleen löytynyt, molemmilta.
    Älkää hyvät ihmiset kuunnelko toisia sydämmenne asioissa.Luottakaa omaan vaistoonne ja tuntemuksiinne, itse oman elämämme ja suhteenne läheiseen ihmiseen tiedätte kaikkein parhaiten.

    Lopuksi vielä, eräs ystäväni joka pönkitti minua kokoajan kriisin kestäessä haistattamaan pitkät lastemme isälle jne. kysyi viikko sitten kuinka on mennyt.Kerrottuani että jokapäivä paremmin, kysyi että pystynkö antamaan kaiken sanotun ja tehdyn anteeksi.Sanoin että pystyn, minäkin olen tehnyt virheitä.Se vaihe on nyt mennyttä.
    Hänen äänestään kuulsi kunnioitus hänen sanoessaan. "On teidän suhteessä uskomattoman vahva pohja "
    Näinhän se on,kyllä toistakymmentä hyvää vuotta kantaa muutaman huonon yli.

    Näin jälkeenpäin välillä mietin, sitä että pitikö kaikki käydä raskaimman kautta läpi ennenkuin helpotti? Ehkä sitten piti, en enää jää asiaa sen enempää märehtimään niinkuin entinen minäni olisi tehnyt, jotain olen siis ehkä oppinut :), mennyt on mennyttä eikä miksikään muutu,mutta siihen millainen on tulevaisuus minäkin ehkä omaltaosaltani pystyn hiukan vaikuttamaan.

    Hyvää jatkoa sinulle, kuuntele sydäntäsi.Ajattelen sinua myötätunnolla.

  • Niinkuin otsikkokin sanoo, kiitos kaikille jotka sanoivat mielipiteensä ja auttoivat nousemaan tästä itsesäälistä ja katsomaan tulevaisuuteen. Luulen tehneeni päätöksen, päätöksen jatkaa vaimoni kanssa mutta en silti ole vielä varma siitä jatkammeko kuukauden, vuoden vai kymmenen vuotta. Välillä tuntuu siltä että pitäisi luovuttaa ja etsiä jotain muuta mutta toisaalta taas haluaisin jatkaa ja katsoa petynkö uudelleen. Ehkä suurin osa teistä ajattelee että ihmeellinen mies kun ei lähde samantien, kuitenkin itse ajattelen että voisin koittaa jatkaa tätä nykyistä olemista. Olen tehnyt vaimolle selväksi sen että toista vastaavaa kuviota en käy läpi, valitkoon nyt mitä haluaa. Sanoi haluavansa minut ja sanoi myös ettei koskaan enää tee niin kuin silloin. Tahdon uskoa ja katsoa valoisaan tulevaisuuteen. Mutta, jos vain joskus käy niin että sama toistuu niin kaikki on silloin mennyt. Kuka tietää teinkö nyt oikean ratkaisun mutta toivon niin. Ehkä olitte muut oikeassa, mutta katsotaan nyt. Kiitos kuitenkin kovasti kaikille jotka vastasivat, ja vielä kiitos asiallisista vastauksista, niitä nimenomaan kaipasin!

    • Onnea hyvästä päätöksestä! Tahtomista nyt tarvitaan.Helppoa ei tule olemaan, anna aikaa ja mahdollisuus. Päiväkerrallaan eteenpäin. Uskon ja toivon että puolenvuoden kuluttua voit sanoa että teit oikean ratkaisun ja olette jo voiton puolella.
      Päätöksen tehtyäsi tulee vielä niitä huonoja hetkiä ja päiviä, mutta positiivisten päivien ja hetkien lisääntyessä elämä alkaa maistua paremmalta.
      Siitä olen samaa mieltä ja näin itsekin tein, tein selväksi ettei toista kertaa enään harkita anteeksi antamista vaan sitten se on kerrasta poikki.
      Elämästä ei koskaan tiedä,mutta katsotaan päivä kerrallaan.:)


  • Mene hihuli kiikkuun olet munaton mies

  • Jollet pääse vaimosta eroon niin mene kiikkuun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.