Olen menettänyt KAIKKI kaverini. Pari muutti pois ja loput alkoivat käyttää lääkkeitä ja ryyppäämään. Putosin kärryiltä jälkimmäisessä kaveriporukassa. Minulla ei ole varaa ryypätä ja käyttää lääkkeitä.
Elämässäni ei ole tällä hetkellä kuin yksi ilonaihe ja tarkoitus: musiikki. Jos menetän sen, olen 99,9 % varmuudella kuollut sen jälkeen. Elämässäni ei ole tällä hetkellä mitään muuta ilonaihetta ja nautinnonlähdettä.
Jos elämässäni olisi nainen, joka tosissaan rakastaisi, ymmärtäisi ja haluasi viettää koko loppuelämänsä kanssani, niin siitä ei elämä kohdallani enää voisi paremmaksi mennä. MUTTA, ongelmana on se, etten uskalla enää solmia uusia ihmissuhteita, joka päivä tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälleni ja PERIAATTEESSA en tykkää ihmisistä ja ihmiset eivät tykkää minusta, koska olen varmaan ainoa 18 v. jätkä, joka ei ryyppää (olen ollut kunnon kännissä elämäni aika vain KERRAN. Yli kaksi vuotta sitten!) ja ei käy bileissä. Olen myös huomannut, että olen nykypäivänä niitä harvoja, joka ei ajattele naisia pelkkinä panopuina. Koulussakin kuulin paljon tällaista paskaa: ''Jes! tänää pääsee pukille bileissä''/''meikä on pannu varmaa yhteensä kymmentä muijaa''. En vittu ymmärrä ihmisiä, jotka naivat tuntemattomia/yhdenillan naisia/bileteinihoroja yms. En pysty kuvittelemaan harrastavani seksiä naisen kanssa, jonka olen tuntenut 5 min./5 päivää/5 viikkoa(/tai ehkä vielä 5 kuukautta). Mielestäni seksiä pitää harrastaa vain henkilön kanssa, jota todella rakastaa ja jonka kanssa on varmasti menossa naimisiin.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu, etten koskaan tapaa sitä oikeaa, koska minä en liiku MISSÄÄN paikoissa. En liiku missään PIIREISSÄ. Käyn ainoastaan kuntosalilla ja lenkillä aamulla YKSIN. Kuntosalilla on AINA aamuisin tyhjää. Siellä ei ole koskaan KETÄÄN. Loput ajastani sävellän/kuuntelen musiikkia/käyn bänditreeneissä/opiskelen musiikkiopistossa. Mahdollisuuteni saada nainen elämääni ja saada uusia kavereita on TODELLA pieni. Jos menetän parhaan ja ainoan kaverini musiikin, niin olen TOSI kusessa!
SOS!!!!!!!!!
Elämässäni ei ole tällä hetkellä kuin yksi ilonaihe ja tarkoitus: musiikki. Jos menetän sen, olen 99,9 % varmuudella kuollut sen jälkeen. Elämässäni ei ole tällä hetkellä mitään muuta ilonaihetta ja nautinnonlähdettä.
Jos elämässäni olisi nainen, joka tosissaan rakastaisi, ymmärtäisi ja haluasi viettää koko loppuelämänsä kanssani, niin siitä ei elämä kohdallani enää voisi paremmaksi mennä. MUTTA, ongelmana on se, etten uskalla enää solmia uusia ihmissuhteita, joka päivä tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälleni ja PERIAATTEESSA en tykkää ihmisistä ja ihmiset eivät tykkää minusta, koska olen varmaan ainoa 18 v. jätkä, joka ei ryyppää (olen ollut kunnon kännissä elämäni aika vain KERRAN. Yli kaksi vuotta sitten!) ja ei käy bileissä. Olen myös huomannut, että olen nykypäivänä niitä harvoja, joka ei ajattele naisia pelkkinä panopuina. Koulussakin kuulin paljon tällaista paskaa: ''Jes! tänää pääsee pukille bileissä''/''meikä on pannu varmaa yhteensä kymmentä muijaa''. En vittu ymmärrä ihmisiä, jotka naivat tuntemattomia/yhdenillan naisia/bileteinihoroja yms. En pysty kuvittelemaan harrastavani seksiä naisen kanssa, jonka olen tuntenut 5 min./5 päivää/5 viikkoa(/tai ehkä vielä 5 kuukautta). Mielestäni seksiä pitää harrastaa vain henkilön kanssa, jota todella rakastaa ja jonka kanssa on varmasti menossa naimisiin.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu, etten koskaan tapaa sitä oikeaa, koska minä en liiku MISSÄÄN paikoissa. En liiku missään PIIREISSÄ. Käyn ainoastaan kuntosalilla ja lenkillä aamulla YKSIN. Kuntosalilla on AINA aamuisin tyhjää. Siellä ei ole koskaan KETÄÄN. Loput ajastani sävellän/kuuntelen musiikkia/käyn bänditreeneissä/opiskelen musiikkiopistossa. Mahdollisuuteni saada nainen elämääni ja saada uusia kavereita on TODELLA pieni. Jos menetän parhaan ja ainoan kaverini musiikin, niin olen TOSI kusessa!
SOS!!!!!!!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakas yksinäinen susi, nyt varmasti tuntuu pahalle, mutta elämä on sellaista. Sinua paljon vanhempana voin todeta, että moniin ihmisiin ei ole voinut luottaa ja olen joutunut pettymään. Kauan sitten kuitenkin tein sen ratkaisun, että annoin elämäni Jeesukselle. Jeesukseen voi aina luottaa eikä hän petä eikä hylkää, vaikka minä en tällaista hyvyyttä ansaitsisikaan. Lue Raamattua, aloita Uudesta Testamentista. Kuuntele Radio Deitä, katso TV7:ää, jos mahdollista. Mene mukaan johonkin seurakuntaan jossa Raamatun sanaa pidetään arvossa. Olet vielä nuori ja elämä on edessäsi. Kun lähdet oikeaan suuntaan ja rukoilet johdatusta Jumalalta, pyydät viisautta, voit välttää joitakin suuria erehdyksiä joita muuten tekisit. Itse olen katunut sitä, että en jo aivan nuorena tehnyt uskonratkaisuani, olisin ratkaissut joitakin asioita aivan toisin. Mutta sille ei enää mitään voi. Luotan siihen että Jumala voi kääntää hyväksi jopa tekemäni erehdykset kun sitä Häneltä pyydän ja luotan elämäni hänen käteensä. Seurakunnasta voit löytää hyviä ystäviä, ehkä jopa kumppanin loppuiäksesi. Rukoile johdatusta tähän asiaan, Jumalalle voit viedä kaikki asiasi. Kaikkea hyvää elämääsi.
Haluan naisihmisenä sanoa, että kun olin ikäisesi, etsin juuri sinun kaltaistasi kaveria. Olet fiksumpi kuin suurin osa ikätovereistasi! Pidä tuo tyylisi, löydät vielä varmasti itsellesi hyvän naisystävän. En varmasti ole ainoa nainen, joka arvostaa sinun periaatteitasi! Onnea!
Älä suotta ahdistu, Ei kukaan vaadi sinua ihmissuhteisiin. Yksinäisyys on aika mukavaa; minulla ei ole ollut ystäviä siten lapsuus aikojen. Nauti ihanasta rauhasta, keksi jotain mukavaa hommaa hanki vaikka joku harrastus, golfi tai joku budolaji, ihan mikä vain jos huvittaa. Ja naisia voit käydä katselemassa vaikka kahvilassa ei tietenkään ole pakko huoritella niitä.
Sinuna en menettäisi toivoani. =O)
Suurinpiirtein samoja ajatuksia taisi liikkua poikaystäväni mielessä, kun olimme 16-kesäisiä. Hän oli epähygieninen nörtti, joka panosti koulunkäyntiin. Tyttöystäviä ei ollut ja elämä muutenkin melko yksinäistä.
Kunnes tulin minä.
Raisu tyttö, joka muutti kauempaa. Poltin, join, kiroilin, värjäsin hiukseni ja puhuin nussimisesta kavereiden kanssa - kaikkea teinimeininkiä. Ja sitten ajattelin kokeilla, miten viehätysvoimani toimisi em. kundiin.
Kävi väärin. =O)
Minä itse jäin koukkuun.
4,5 vuotta yhteiseloa takana ja kihlasormukset nimettömissä. Olemme onnellisia ja rakastamme.
Oli minun ongelmani, että etsin vääränlaista tyyppiä. Karskia ja kovaa, mutta romanttista. Tuon henkilön sijaan sain sen oikean.
Sanotaan, että 3-kymppinen mies, joka ei ole eronnut tai karannut, on jo sellainen tapaus, jossa on pakko olla jotakin vikaa. Sinulla on siis 12 vuotta aikaa ennen kuin voit keksiä itsesyytöksiä. Vika on meissä, naisväessä. Emme tajua, miten hyvää ainesta olettekaan. =O)
On aivan ihanaa huomata että maailmassa on vielä "kunnollisia" nuoria. Itselläni on samanikäinen poika josta olen ylpeä, hänkään ei ryyppää eikä rellestä, musiikki on tärkeintä elämässä. Nettiystäviä löytyy. Onneksi teitä kultakimpaleita löytyy tämän sakan joukosta, voi sitä onnellista joka teidänlaisenne omakseen saa.
Häntä pystyyn, pysy juuri sellaisena kuin olet!!
Sä kuulostat loistotyypiltä, jolla on harvinaisen korkee moraali! Kyl kaikki järjestyy, usko pois.
Olin ite samassa tilanteessa, tosin mun kaveripiirissä ei jääny vaan lääkkeisiin. Valuin mukana, ei ollu parempaakaan tekemistä (tai toivoo tulevaisuudesta)...
Onneks hukkaanheitetyn puolentoista vuoden jälkeen tuli mitta täyteen ja muutin toiseen kaupunkiin pakoon tota paskaa. Ja löysin rakkaan ihmisenkin siinä sivussa. Tällä hetkellä ei montaa kamuu oo, mutta parempi seki, kun et roikkuis viel niitten vanhojen kanssa.
Tee katoomis temppu!
Se, että kaveripiiri muuttuu sun iässäsi on ihan normaalia ja uskon sinun löytävän uusia ystäviä ja myös tyttöystävän oikeista ihmisistä.
Arvosta itseäsi ja ole rohkea.
Voisit myös miettiä, jos aloittaisit jonkun uuden harrastuksen ja tutustua uusiin ihmisiin
Ja miksei siellä musiikkiopistossa tutustu ihmisiin, pidä silmät ja korvat auki.
Uusiin ihmisiin tutustuu helpommin, kun on avoin ja muuttaa oman suhtautumistavan elämäänsä.
Ei kaikkien tarvitsekaan olla samasta muotista veistettyjä ja sinun tapauksesssasi ole todellakin ylpeä itsestäsi.
Sitähän me naiset haluamme kunnollisen miehen.
Ja yleensä tuollaiset rehentelyt, mitä olet kuullut voi jättää omaan arvoonsa.
Löydä tasapaino itsestäsi myös.
Ja kuka sinulle sanoo, että menetät musiikin, taidat vähän suurennella ongelmaasi.
Ja kuka sinulle sanoo, että 18-vuotiaana täytyy olla sitoutunut ?
Sinulla on vielä aikaa katsella maailmaa ja löytää itsellesi oikea kumppani.
Se, että kaveripiiri muuttuu sun iässäsi on ihan normaalia ja uskon sinun löytävän uusia ystäviä ja myös tyttöystävän oikeista ihmisistä.
Arvosta itseäsi ja ole rohkea.
Voisit myös miettiä, jos aloittaisit jonkun uuden harrastuksen ja tutustua uusiin ihmisiin
Ja miksei siellä musiikkiopistossa tutustu ihmisiin, pidä silmät ja korvat auki.
Uusiin ihmisiin tutustuu helpommin, kun on avoin ja muuttaa oman suhtautumistavan elämäänsä.
Ei kaikkien tarvitsekaan olla samasta muotista veistettyjä ja sinun tapauksesssasi ole todellakin ylpeä itsestäsi.
Sitähän me naiset haluamme kunnollisen miehen.
Ja yleensä tuollaiset rehentelyt, mitä olet kuullut voi jättää omaan arvoonsa.
Löydä tasapaino itsestäsi myös.
Ja kuka sinulle sanoo, että menetät musiikin, taidat vähän suurennella ongelmaasi.
Ja kuka sinulle sanoo, että 18-vuotiaana täytyy olla sitoutunut ?
Sinulla on vielä aikaa katsella maailmaa ja löytää itsellesi oikea kumppani.
Miks vaan käyt kuntosalil? Miten ois luontoliitto, partio, 4H, teatteri,larpaaminen, urheilu joukkueessa, vapaa palokunta, vaapaehtoistyö amnesy tai animalia jne. Niitten jutuis ei juoda, muttei harjoiteta uskontoakaan. Ja jos meet kohta opiskeleen silloin tutustuu ystäviin kun menee toimintaan mukaan. Olet muuten varmaan tosi hyvä tyyppi uskon että löydät kavereita ja sitten vielä ystäviä ja naisenki kun lähdet ulos rientoihin.