Kai sitä voi koronatilanteeseen vedota kun et vaan mies lähde mielestäni. Olit jotain ihanaa, kaunista ja menetin sen omien tekojen takia. Se tunne. Se kipinä. Se yhteys. Sitten toisaltaan en edes menettänyt koska olit jo sillon kiinnostunut toisesta naisesta, minä vain olin silloin enemmän saatavilla ja käytit tilanteen osittain omaksi hyödyksi. Näin sen ainakin tulkitsen nyt kun pöly laskeutunut.
Et kertonut, eikä se yllättänyt, mutta kyllä se vaan niin on että vaistoni harvoin on pielessä. Sen tiennyt jo vuoden että en kiinnosta sinua. Nyt kun voin taas paremmin vuosien sekasorron jälkeen. Ennen sinua oli se yksi joka valehteli itsensä elämääni, laittoi sen sekaisin ja mieleni täysin sekaisin, ihan vaan omaksi huvikseen jonka takia sinua en voinnut/pystynyt kohdata oikein. Olin rikki, mieltäni raiskattu vuosia ja sinä jouduit selvitymistaisteluni sivustakärsijäksi.
Olen joksenkin säälittävä, eksynyt, särkynyt, naiivi..mutta silti elämässä alkaa menemään hyvin kaiken pahuuden jälkeen. Sisäinen rauha. Sinä et ollut se paha asia elämässäni vaan avasit silmäni elämälleni ja ongelmiin siinä. Olen kiitollinen. Luottamus itseeni ja varsinkin omiin vaistoihin on palautumassa. Olen kohta taas se naurava, säteilevä oma itseni, hänet jonka silloin hetkellisesti hyvinä päivinä kohtasit kun ihastuttiin.
En tiedä olisinko enään jaksanut jossen olisi kohdannut sinua? Olisinko edes hengissä? Olisinko saannut riittävästi voimia taistella irti myrkyllisestä ihmisestä?
En tiedä muuta kuin että olen kiitollinen kaikesta ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Et tiedä kuinka tärkeä olit minulle hetken.
Nainen menneisyydestä.
Et kertonut, eikä se yllättänyt, mutta kyllä se vaan niin on että vaistoni harvoin on pielessä. Sen tiennyt jo vuoden että en kiinnosta sinua. Nyt kun voin taas paremmin vuosien sekasorron jälkeen. Ennen sinua oli se yksi joka valehteli itsensä elämääni, laittoi sen sekaisin ja mieleni täysin sekaisin, ihan vaan omaksi huvikseen jonka takia sinua en voinnut/pystynyt kohdata oikein. Olin rikki, mieltäni raiskattu vuosia ja sinä jouduit selvitymistaisteluni sivustakärsijäksi.
Olen joksenkin säälittävä, eksynyt, särkynyt, naiivi..mutta silti elämässä alkaa menemään hyvin kaiken pahuuden jälkeen. Sisäinen rauha. Sinä et ollut se paha asia elämässäni vaan avasit silmäni elämälleni ja ongelmiin siinä. Olen kiitollinen. Luottamus itseeni ja varsinkin omiin vaistoihin on palautumassa. Olen kohta taas se naurava, säteilevä oma itseni, hänet jonka silloin hetkellisesti hyvinä päivinä kohtasit kun ihastuttiin.
En tiedä olisinko enään jaksanut jossen olisi kohdannut sinua? Olisinko edes hengissä? Olisinko saannut riittävästi voimia taistella irti myrkyllisestä ihmisestä?
En tiedä muuta kuin että olen kiitollinen kaikesta ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Et tiedä kuinka tärkeä olit minulle hetken.
Nainen menneisyydestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kukaan kuvaa itseään säälittävänä, miksi esiinnyt toisena? Moraalitonta hommaa ja on tuossa muutama muukin sellainen kohta, että hohoijaata.
On se aika säälittävää (ajanhaaskausta) kaivata jotain mitä ei varmuudella saa?
Ihan omana itsenäni ja ilmeisen moraaliton mielestäsi. Vaivauduit kuitenkin vastaamaan..