Saa äänestää niin montaa kuin oikeasti olisi valmis edesauttamaan sillä tavalla että kuolee mieluummin itse kyseisen henkilön puolesta. Jos haluat tuoda esiin vielä muita ihmisiä, kerro kommenteissasi heistä.
Kenen puolesta kuolisit?
Anonyymi
46<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Omasta puolesta.
Tai itseni. Kummin vaan.
Jokaisen ja kaikkien puolesta sillä olenhan parempi ihminen kuin oli Jeesus. Jeesus ei pelasta persuja mutta minä pelastan kunhan persut vain uskovat minuun eivätkä Jeesukseen.
Tuliko selväksi tämä asia.
En kenenkään. Jokaiselle on täällä annettu se aika minkä hän täällä viettää ja sen mukaan eletään.
Minä voisin kuolla hetikin, ei haittaisi ollenkaan... joku kkk deathwisher eli dragon sitten :D
Hirveä neuvotelija joku kuten itse joku kkk-lohikäärme, eli nyt mitenkä neuvotellaan, Sinun kuolemastasiko?
Työnantajan puolesta kun ne haluu paikallista sopimista ja ei maksa palkkaa ja pääasia että saa tehdä töitä
Millä tavoin haluaisi kuolla
Lasteni puolesta.
Enpä kenenkään puolesta. Jos pelastaisin esim. toisen muksuista, jäis kumpikin ilman isää.
Jokaisella on oma elämä ja sitä eletään. Eikä voi ikinä olla varma, että sillä oman elämän poisantamisella saisi toiselle elämän.
Nää on tunneasioita, joissa ei ole järkeä ajateltu.
Mut molemmille lapsille jäis elämä ja äiti. Ja äidille lapset. Tosiaanko pystyisit elämään itsesi kanssa tietäen että olisit voinut pelastaa lapsesi hengen, muttet sitä tehnyt? Luuletko että henkiin jäänyt lapsi ymmärtäisi ratkaisusi? Ai niin mut jos oisit näytellyt Harmagedonissa, oisit tytärtäsi ajatellen pelastanut itsesi, et hänen rakastettuaan🙄
Juuri niin. Ei kukaan oikeasti tiedä miten toisen voisi pelastaa. Ihan höpöhöpö-juttuja.
Tai muuten voisin vastata, että kärpäsenkin elämä on tärkeää... kaikki elämät on tärkeitä ja muuta liibalaabaa...
Hä? Vaikea seurata teikäläisen ajatuksenjuoksua.
Itellä on yks kokemus päiväkoti ajoilta, kun olin lastenhoitaja. Oltiin laskemssa porukalla mäkeä ja tilanne kaikin puolin sujui muuten hienosti, mutta jostain syystä yhden porukan taapero taapersi mäenlaskupaikalle siihen eteen mistä pulkat ja kelkat yms. laskee.
Sieltä lähti mäen päältä 2 isompaa kaveria tulemaan kohti tota pari vuotiasta taaperoa. Ei siinä paljon mietitty mitä teen. Juoksin taaperon luokse ja sain napattua sen verran kiinni, että muksu kiepahti sylini kautta pois reitiltä ja minä jäin pulkan alle.
Sattu ihan saatanasti ja pulkkapojat meni pitkin hankea, onneksi siististi eikä niitäkään sattunut. Mulla oli selkä musta ja käsi kipeä monta viikkoa, mutta jos se 2v olis jääny alle siltä olis menny henki. Ei ollu oma lapsi, mutta lapsi.
Ite näen järjen siinä, että edes yrittää auttaa ja toimia. Kävi miten kävi.. :)
Nopeasti reagoiden saattaa tehdäkin jotain tuollaista. Ei siinä kerkeä miettiä.
Mutta jos vaikka joku elimensiirto ois kyseessä, niin eihän sitä voi tietää onnistuuko se edes?
Tietenkään ei tässä tilanteessa osaa edes miettiä, miten toimis, mutta toisaalta... eipähän edes tarvitse.
Et ole palstan ainoa.
Mutta noin jälkeenpäin... entäs jos olisitkin itse joutunut hengenvaaraan ja omat lspsesi ois menettäneet äitinsä? 🤔
No jos elimensiirto niin ilmanmuuta perheenjäsenille lahjoitan minkä pystyn.
Ei mun elämä ole niin ihmeellinen, että tarttisin väkisin elää. Etenkään jos elän ilman rakkaitani.
No sitten ois menettänyt. Mä toimin arvojeni pohjalta ja arvoihin kuuluu auttaa, kun hätä on. Ja pystyn auttamaan.
Palomiehetkin asettaa elämänsä vaakalaudalle muiden vuoksi, sotilast jne.
Ne on periastekysymyksiä pitkälti myös.
Mulla ei silloin ollut lapsia. Mutta hyppäisin yhäkin pelastamaan toisen lapsen, jos nään et hätä on.
Niin...,minusta ois karseaa, jos jommankumman vanhemman pitäis kuolla minun takia. Ehkä masentuis lopun iäkseen...
Jos näkis sen toisen vielä surevsn, varmaan tekis vielä pahempaa..
No ammattilaiset tekee monet asiat turvallisuus edellä. Just viime ensiapukurssilla sanottiin, ettei tajutonta kannata mennä herättelemään miten sattuu, se voi hyökätä päälle ja hukkuvat saattaa paniikissa hukuttaa auttajankin.
Ei kukaan palomieskään itseään lähde tapattamaan, vaikka ihmisiä pelastaa. Tietenkin onhan ne vaarassa silti..
Mua kalvaa enemmän ne asiat mitä en tehnyt, vaikka olisin voinut kun ne mitä tein eikä se riittänyt. Joten en mä pystyis elämään itseni kanssa, jos jättäisin rakkaani pulaan. Lapset tai puoliso, vanhemmat.
Ne on mun kaikki. Mitä mä täällä ilman niitä teen, jos ne kuolee? Mäkin joudan pois. Elämänilo menee.
Kyllä minäkin autan, mutta katson, etten tapata itseäni. Kyllä noi muksut ainakin mua vielä tarttee. Ja tälleen vähän kun ne on vsnhempia ja tietää yhtä sun toista, ne on aika huolissaankin vanhemmistaan. 🤔
Pienempänä ne ei tiedostanut ehkä sitä, että tää eläminen on rajallista..🤔
Varmaan. Niin minustakin. On helpompaa kuolla itse, kun laittaa muut kuolemaan ja kantaa sitä kontollaan.
Ei kukaan tietoisesti lähde itseään tappamaan, kun auttamaan menee. Mut se on kai sisäänrakennettu. Mun ammatinvalinta psykologi sanoi aikoinaan, että minulla on voimakas auttamisvietti.
Ja lähihoitajana mulla täytyy ollakin voimakas halu auttaa ja toimia kun hätä on.
Ilman sitä ei ole valpaskaan.
Heitän sivusta ... itse olisin tuossa lähinnä kiitollinen sille vanhemmalleni. Toki se tuntuis myös pahalta, mutta kertoisi se myös siitä kuinka paljon lastaan voi rakastaa.
No mä luotan kykyihini ajatella järkevästi ja toimia järkevästi. Mut kukaan ei tartte mua niin paljon, kun hädän hetkellä tarttee.
Joskus voi kuollakin, kun huonosti käy. Elämästä ei selviä hengissä. :)
No näinpä minäkin mietin. Ja tiedänkin, että he kuolisivat puolestani, jos sillä voivat mut pelastaa tai lapsenlapsensa.
Rakkaat ihmiset on hyvä syy elää ja hyvä syy kuolla.
Ja lastenhoitajana mulla oli aina se päällimmäisenä, että mun tehtävä on huolehtia niiden lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Mun tehtävä on auttaa heitä, suojella heitä jos jokin vaara uhkaa. Ei mitään emmä rupee. En edes kyseenalaista, jos mun vastuulla on lapsia, että suojelenko heitä, jos joku uhka tai hätä on.
He ei kykene itseään auttamaan, mun täytyy aikuisena auttaa ja toimia, ottaa vastuu heistä.
Mulla elämänilo koostuu monesta eri ihmisestä ja monesta eri asiasta. Mutta yksi on sekin, että että minusta pidetään ja välitetään. Ei vaan yksi, vaan moni.
Onneksi ei tarvitse oma elämää arvottaa muihin nähden. Eikä toivottavasti tarttekaan. Ikinä. 😊
Juu, toki. Hengissä on kiva olla ja nauttia elämästä. :)
Kahden lapseni.
Koirani ja kissani.
Noiden porukoiden kanssa kuin jotain kkk ei voi oikeasti neuvotella paljoa, kun tappamiset on jo päätetty.
En ole heidän tekemisissään enää, mutta tiedän.
Nyt pitää yrittää parantaa omaa jalkaa kun aika rikki, sellaista.
Rakkaideni. Lapset ensimmäisinä.
Voishan tähän luetella vaikka mitä, mutta täysin teoreettisia pohdintojahan ne olisivat. Kyllä mä lähes jokaisen rakkaani edestä riskejä ottaisin ja huonosti voisi tietenkin aina käydä. Varma kuolema on sitten eri juttu. Oman lapseni edestä olisin valmis henkeni antamaan, mutta olisinko sitten kuitenkaan lopulta muiden edestä. Omaa elämääni on potentiaalisesti edessä vielä paljon enemmän kuin vaikka vanhemmillani ja rehellisesti sanoen he tuskin ihan hirvittävästi lopulta arvostaisivat, jos tietoisesti uhraisin henkeni heidän edestään. Päinvastoin, kokisivat luultavasti epäonnistuneensa. Siskon muksut, ehkä heidän edestään. Sisko itse, ehkä myös hänen edestään, mutta riippuu tilanteesta. Ehkä se sitten kuitenkin olisi vain oma muksu, jonka edestä tietosesti henkeni antaisin. Se kun tarkoittaisi samalla sitä, että jätäsin omani tietoisesti ilman äitiä. En mä sitäkään olis oikeen valmis tekemään. Mua kun tarvitaan vielä. Tosin voisin varmasti luottaa siihen, että siskoni siinä tilanteessa munkin muksustani huolen pitäis.
No tuon ajatuskokeen vois viedä utilitaristisessa hengessä siihen, että alettais vaan kasvattaan tuota ihmisluku, 100?, 1000? 10 000? Miljoona? Miljardi? Kyllä kai jossain vaiheessa rationaalisen ihmisen olisi jo uhrauduttava.
Utilitarismi, mahdollisimman monen mahdollisimman suuri onnellisuus. Koronakriisissäkin kyse tästä, aina joku kärsii päätöksistä
Tiiraile ja salakatsele kaikkia ohjelmiakin tv-ruudusta.
En tiiraile minnekään. Asun tässä kun menin kuukausi sitten vuokrasopimuksen tähän tekemään. Tämä oli halvempi asunto. En tule tiellesi.
Jeesuksen nimen tähden toivon voivani kuolla kunnialla. Kukaan ei ole rakastanut maailmaa niin paljon kuin Jumala itse ihmiseksi tulleena kuolemaan heidän puolestaan. Ja vieläpä on noussut kuolleista niin ettei kuolemalla ole enää valtaa niihin jotka turvaavat Jeesukseen.
Nykyään en kenenkään muuta kuin itseni. Mutta parisuhteessa/aviossa ollessani olisin ollut valmis naiseni puolesta. Onneksi ei tullut tarvetta, kun petti minua niin henkisesti kuin fyysisesti sekä rikkoi kaikkia arvoja.
Milloin tämä tapahtui?
Jos mietit että olisit sinä, epäilen suuresti. Mutta en tiedä tarkalleen koska mikäkin on alkanut mutta viisi vuotta on siitä kun tuli taputeltua meidän tarina.
Pissi-Isä tai Kusi-Pappa, muttta niin kun jos on koulutusta tuollaisiin niin mahdotonta neuvotella tuollaisten kanssa, kun koulutusta sellaisiin.
Nuorimman lapseni. Ainoa siinä iässä joka ei osaa vielä itse pitää huolta itsestään. Vanhemmat osaavat jo itse taistella kuolemaa vastaan.