Monenlaisia ovat parien väliset ongelmat.
Omani on jonkun mielestä vähäpätöinen, mutta kiusallinen yhtäkaikki...
Miten aikuiselle miehelle voi opettaa tapoja, että ne jäävät ja pysyvät???
Äidiksi hänelle en ala ja vaimona kohta olen entinen sellainen.
Minun mieheni ei tapakasvatusta ole kotonaan saanut eikä mitään muutakaan sosiaalista ja emotionaalista kasvatusta, liekö kasvatusta laisinkaan.
Tunnen välillä halua hakata päätä seinään, niin hitosti joskus ottaa päähän.
Ja tässäpä joitakin yksityiskohtia, jotka ajaa mut kohta raivohulluksi:
Kun olemme kahden, hän töräyttelee kaasujaan maailmaan täysin estotta ja joskus myös ihmisten ilmoillakin. Ja kun huomautan tästä, hän sanoo, ettei ole terveellistä pietellä. Ei sen takia vessaan, ei ei....
Kun olen joskus antanut pottuja pottuina, heti tulee "No, no!!!!" -kommentteja. :)
Ruokansa hän syö mäskyttäen, mauskuttaen ja tuhisten. Kun huomautan tästä, hän pahoittaa mielensä, nälväisee jotain tai lähtee pöydästä.
Olenpa sitten tarkkailut, onko hän aina tukkoinen, mutta ei ole, kyseessä näyttää olevan vain tapa.
Kahvi sitten juodaan aina ryystäen. Kun, olen sanonut, että kahvi tulee kupista kyllä kallistaen, ei sitä tarvitse imaista, sama seuraus.
Ruokapöydässä yleensäkin hän on, kuten isänsäkin, puhumaton, katsoo vaan lautaseensa ja syö, kuin joku olis olan takana vaanimassa, että jos hidastaa tahtia, lautanen viedään...
Tässäkin olen kokeillut herätyksenä samaa.
Joopa, siis hän vähän päästä kommentoi "No mikä nyt on vikana?" Sanot, ja siinä se, entisen kertausta vaan...
Ei paljon innosta valmistaa gurmet-sapuskoja, kun ne noin nautitaan eikä kommentoida ja kiitetä. Kun joutuu kerjäämään huomioita, ei sitä enää ole väliä saadakaan :( Vauhdilla ruoka mahaan ja pöydästä pois, vaikka mun ruokailuni on kesken.
Ulkomailla... joo... samaa rataa. Kerran kun tarjoilija toi viinipulloalustan, mies karisti siihen tuhkat.
Niin ja tipeistä tapellaan aina. Turhaa hänen mielestään. Kun kaivan omaa lompakkoani, hän nakkaa muutaman kolikon, kuin suureana uhrauksena ja mököttäen lähdetään...
No entäpä vaikka flunssa-aika sitten (kuten nytkin on), fiksu-hän aivastelee yhtään suojaamatta, vaikka seisoisit vastapäätä. Yskii kohti ja kaivaa nenää silmiesi alla. Juu, no sanomisen jälkeen vähän aikaa yskitään toiseen suuntaan.... mutta muisti näyttää hyvä, mutta niin pirun lyhyt.
Kiitos ja anteeksi -sanat ovat hänelle kuin vierasta kieltä, jota hän ei osaa eikä välitä opetellakaan.
Ja kaiken lisäksi öisin kuorsaa, että seinät tutisee.... mutta tästä en ole rangaissut, vaihtelen korvatulppia vaan ;)
Muuten mies menettelis.... mutta mitä hittoa tekis, ettei tarvi ex:ksi ohjata.
Omani on jonkun mielestä vähäpätöinen, mutta kiusallinen yhtäkaikki...
Miten aikuiselle miehelle voi opettaa tapoja, että ne jäävät ja pysyvät???
Äidiksi hänelle en ala ja vaimona kohta olen entinen sellainen.
Minun mieheni ei tapakasvatusta ole kotonaan saanut eikä mitään muutakaan sosiaalista ja emotionaalista kasvatusta, liekö kasvatusta laisinkaan.
Tunnen välillä halua hakata päätä seinään, niin hitosti joskus ottaa päähän.
Ja tässäpä joitakin yksityiskohtia, jotka ajaa mut kohta raivohulluksi:
Kun olemme kahden, hän töräyttelee kaasujaan maailmaan täysin estotta ja joskus myös ihmisten ilmoillakin. Ja kun huomautan tästä, hän sanoo, ettei ole terveellistä pietellä. Ei sen takia vessaan, ei ei....
Kun olen joskus antanut pottuja pottuina, heti tulee "No, no!!!!" -kommentteja. :)
Ruokansa hän syö mäskyttäen, mauskuttaen ja tuhisten. Kun huomautan tästä, hän pahoittaa mielensä, nälväisee jotain tai lähtee pöydästä.
Olenpa sitten tarkkailut, onko hän aina tukkoinen, mutta ei ole, kyseessä näyttää olevan vain tapa.
Kahvi sitten juodaan aina ryystäen. Kun, olen sanonut, että kahvi tulee kupista kyllä kallistaen, ei sitä tarvitse imaista, sama seuraus.
Ruokapöydässä yleensäkin hän on, kuten isänsäkin, puhumaton, katsoo vaan lautaseensa ja syö, kuin joku olis olan takana vaanimassa, että jos hidastaa tahtia, lautanen viedään...
Tässäkin olen kokeillut herätyksenä samaa.
Joopa, siis hän vähän päästä kommentoi "No mikä nyt on vikana?" Sanot, ja siinä se, entisen kertausta vaan...
Ei paljon innosta valmistaa gurmet-sapuskoja, kun ne noin nautitaan eikä kommentoida ja kiitetä. Kun joutuu kerjäämään huomioita, ei sitä enää ole väliä saadakaan :( Vauhdilla ruoka mahaan ja pöydästä pois, vaikka mun ruokailuni on kesken.
Ulkomailla... joo... samaa rataa. Kerran kun tarjoilija toi viinipulloalustan, mies karisti siihen tuhkat.
Niin ja tipeistä tapellaan aina. Turhaa hänen mielestään. Kun kaivan omaa lompakkoani, hän nakkaa muutaman kolikon, kuin suureana uhrauksena ja mököttäen lähdetään...
No entäpä vaikka flunssa-aika sitten (kuten nytkin on), fiksu-hän aivastelee yhtään suojaamatta, vaikka seisoisit vastapäätä. Yskii kohti ja kaivaa nenää silmiesi alla. Juu, no sanomisen jälkeen vähän aikaa yskitään toiseen suuntaan.... mutta muisti näyttää hyvä, mutta niin pirun lyhyt.
Kiitos ja anteeksi -sanat ovat hänelle kuin vierasta kieltä, jota hän ei osaa eikä välitä opetellakaan.
Ja kaiken lisäksi öisin kuorsaa, että seinät tutisee.... mutta tästä en ole rangaissut, vaihtelen korvatulppia vaan ;)
Muuten mies menettelis.... mutta mitä hittoa tekis, ettei tarvi ex:ksi ohjata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo! Voi että tuollainen osaakin ärsyttää pidemmän päälle.
Aluksi sitä piti vain hellyyttävänä miten toinen kuorsaa tai saattaa pöräyttää kaasuja, mutta ei enää.
Olen onneksi tämän suhteemme aikana onnistunut kouluttamaan tuota ukkoa ihan hyvin. Nykysin tekee tosi hyvää ruokaakin kun oon opettanut.
Mun mies ei nyt ihan noin paha ole, mutta aika paljon samaa vikaa tahtoo olla.
Kaasuja saatetaan päästellä ruokapöydässä, mutta kun sanon asiasta niin ainakin pyytää anteeksi.
Niin...Minkäs sille. Kovaa koulutusta vain. Pitää muistaa kuitenkin hoitaa suurin osa tästä koulutuksesrta suhteen alussa.
"miehet ovat sikoja, mutta onneksi me naiset olemme eläinrakkaita"
että naisillakin on ärsyttäviä tapoja, niin on, puhutaan niistä seuraavassa avauksessa.
Tuosta töräyttelystä on vaikea päästä, ovat kai oppineet sen hernerokkapäivänä armeijassa. Meillä ei ruokapöydässä sitä tehdä, olen muutaman kerran siirtynyt olkkarin puolelle syömään ja olkkarissa olen sanonut, että vapaasti vaan kunhan on satavarma, että on hajuton.
Älä laita hyviä sapuskoja, keitä jotain täysin mautonta litkua ja syö itse nopeasti ja lähde, ei tarvitse kiitellä, sitten keitätä hyvää ja sanot heti alussa, että kylläpä onnistui, nyt syödään hitaasti ja nautitaan.
Tipeistä ei kannata tapella, sano vain matkan alussa, että sinä olet varannut tippirahat. Mikähän siinä niin mättää miehillä, kotona ei olla pihejä. Minäkin otan ulkomailla miehen aina sellaiseen kauppaan, jossa tiedän että tinkiä pitää ja paljon, t-paidan ostoksille en sitä huoli, euron paidasta pitäisi vielä saada tinkiä.
Yksi hyvä keino on tehdä vaihtokauppoja, kysy mikä sinussa ärsyttää ja sitten yritätte molemmat parantaa tapanne.
Pakkoko on katsoa,lähde lätkimään.
sähän olet oikean pikku possun löytänyt! =D
et sä sitä muuttumaan saa, se lähtee itsestä. surullista, että hän ei edes yritä seurassasi vaan joudut häpeämään. mut koitahan pärjätä.