ZIPP 303 S

No niin, Continental gp5000 on ylimainostettu ylikireä rengas, sen sijaan Schwalben g onet kelpaa mullekin. Hyvin vierivä ja kohtalaisen mukava, kestävä rengas. Otit sitten velogimiehestä mallia ha sorruit Orbeaan. Oliko värikin sama?

Jep ja noitten vanteiden hinnalla saa jo kohtuu hyvän fillarin.

Onneksi olkoon sitten vaan. Zipp S on varmasti erinomainen valinta. Nythän on sillai niin, että hyviin kiekkoihin kannattaa panostaa. Voi sitä riemua jonka kevyesti rullaavat nyt tuo tullessaan. Minä puolestani olen vanhanaikainen ja pidättäydyn alumiinissa. Olenkin kertonut tuosta aivan hyvästä Bombtrack Tension 2- polkupyörästä. Tänään sillä 112 kilometriä. Ensimmäinen pitkä lenkki tuolla polkupyörällä, ja jalat aivan hapoilla ja ruumis kuin selkäänsä saanut. Ainoastaan selkä ei valita. Tuulisessa säässä meinasi jo energiatkin loppua kesken. Vaan taistelinpa maaliin saakka. Olen myös tyytyväinen Huntin kiekkoihin. Jaa satasellako sait? Ei suinkaan, paljon arvokkaammat. Yleensä noin satakiloisena pyrkijänä en oikein ole luottanut vain 24 pinnaiseen, mutta nämä ovat pitäneet hyvin ryhtinsä. Noin viidensadan kilometrin polkupyöräilyn jälkeenkin puolat kireällä kuin silloin tehtaalta tullessaan. Uuh, kenties en rihtauta niitä kuin vasta kymppitonnin kieppeillä.

Bombtrack Tension 2, oletteko kuulleet? Ei se mitään, nyt kuulet. Kampesin itseni tuon selkään tänäänkin, mutta yllättävän kovan vastatuulen vuoksi fundeerasin viidenkympin kohdilla uudestaan. Käännyinkin kohti kotia, ja ihan hyvään myötätuuleen. Fundeeraustauon aikana söin juustograhamvoileivän ja tulin jokseenkin huonovointiseksi. Epäilen sydämen reistailevan. Syömilläni roskaruokamäärillä ei ihmekään. En tietenkään himmannut vauhtia vähääkään, vaan päinvastoin, piiskasin itseni edelleen kiihkoon arvaamattomaan. Seitsemänkymmenenviiden kilometrin jälkeenkin ei tällä kertaa ollut aivan sippi/loppu ( jalkoja särki) olo, ja epäilenpä satulapudken kymmenensenttisen alentamisen olleen siihen osatekijänä. Älkööt kukaan luottako mihinkään virallisiin satulakorkeusmittauksiin. Kokemus, ja hyvä kokemus, on ratkaisevaa korkeutta määrittäessä. Näin toimien pääsin vedä-työnnä moodiin hyvinkin nopeasti, jonka ”tämän hetken ehkä arvostetuin” on aikoinaan opettanut. Myös ajoasento pysyi nyt huomattavan rentona säätöjen seurauksena.

”Kaunis on kuolla joukkoinsa eessä, kaunis kuolla, kaunis kuolla” ja edelleen ”ajatella.” Mielestäni nykyinen rokotekorvauksien hakeminenkin liittyy, yhtäältä kuolemanpelkoon, toisaalta silkkaan ahneuteen. ”Uuh, kärsin kolme päivää rokotuksen jälkeen, tarviin rahhaa.” On ilo kuolla ystävät. Ihmuskunta on menossa aina vain pahemmin pöpelikköön. Kysipäähuumediilerit hallitsevat ilmatilaa, heitä ihaillaan; ”kas, piristi kummasti kun piristi anasti polkupyöräni pyörävarastosta”, juuri kun luin iltapulusta sankaritarinoita kuolemankauppiaan ihanasta elämästä. On/oli meinaan glamouuria.

Niin, ihmiset on pelkureita, selkärangattomia vätyksiä. Ei sentään kaikki. Kun täältä kerran erkanen, sen pidän voitokseni. Kunhan en sänkyyni mätänisi. Huoneen ionisointi on rankkaa hommaa.

Vääntäydyin ihroineni jälleen, ja arvaa miten kävi? Et tietenkään arvannut. Jo aikaisemmilla lenkeillä satulan nenä on kutitellut epämielyttävästi sukupuolielimiä, aiheuttaen jopa puutumista. Ennen ajoon lähtöä laskin, kahden pultin järjestelmän avaten, nenää alemmaksi. En sitten montaa sataa metriä päässyt kun kuului krunks haruksista, ja jälleen. Menikö joku rikki? Mitä oikein tapahtui? Satula se vaan putosi jälleen ammeen pohjalle, ja nyt nenä nousi vielä pahemmin. Näyttää siltä, että tämä malli ei salli asetuksia kallistuksen osilta sörkittävän. Täytynee vaihtaa vekotin kapistuksineen.

Niin asioitten ollen jouduin kärsimään tuota kärsää, ja sotkemaan melkoisesti niin sanotusti pudkelta. Seitsemänkymmentäneljä kilometriä, kaikesta huolimatta, poljinkin. Mennessä kivasti, tullessa taas kuvottava vastainen. Väitän että jopa viiden boforin voimalla. Onneksi nyt olikin välikelin talvipolkupyöräilysaappaat ja laitoinpa ylimääräisen paidankin tuulitakin alle. Ei ollutkaan yhtään liikaa.

Illan mittaan ehkä olisi taas aurinkokin paistanut, jaa lättyjä vai? Kuitenkin halusinkin katsomaan jälleen tuota WPC56- televiissiosarjaa. Onkin jännissä vaiheissa. Nyt on tuossakin fiktiivisessa tarinassa tullut selville ihmisten heikkoudet. Naiskonstaapelin heikkous on se, että hän on nainen ailahtelevainen. Utin jääkärirykmenttiin kuulemma kasataan naisjaostoa. Miesten hakutesteistä kun eivät selviydy niin nyt hakukriteereinä korostetusti empatiakyky. Hovioikeus ratkaisikin taannoin osuvasti naisen empaatian huomioon ottaen. Koskapa vastaanottokeskuksessa vapaaehtoisena työskennellyt nainen ei ollut kylmästi osoittanut ovea häntä lääppimään pyrkineelle vastaanottokeskuksen miesoletettuasiakkaalle, pidettiin sitä turvapaikanhakijan suorittamien seksuaalisten tekojen lievennysperusteena. Nainen kun oli empaattisesti yrittänyt selittää miehelle, että Suomessa ei toimita noin ja ottanut tämän kerran jopa kylmästä lämpimään juttelemaan, kun taas turvapaikanhakijaparka otti sen pyyntönä viereensä kömpimään.

Sanon suoraan noin ikkään, että päivänä kun naiset voidaan panna kentälle tositoimiin keskenään, vailla miehiä, on todellinen tasa-arvo toteutunut. Tämä koskee niin poliiseja, kuin puolustusvoimiakin.

Ai kauheeta, kuinka minä nyt tuolla tavalla, piti kirjoittamani polkupyöräilylenkistäni. 74 kilometriä ja keskituntinopeudella 23.58, joka on todellinen mitta. Kaupungin liikennevaloissa pysähtyleineen päivineen. Kova veto tuulessa, ja ottakai huomioon että kyseessä on satakiloinen roskaruolla elävä lihava äijä. Tuosta tulikin mieleeni vetelät autolijaukot jotka ovat taas aloittaneet peräkärrynvetelykauden. Noita peräkärryjä vedelläänkin taas joulukuuhun saakka. Ei väliä ovatko ne täysiä vai tyhjiä, peräkärry pitää nyt kolista joka auton persuuksissa.

Edinburghin herttuan siunaustilaisuus alkaa pian televiissiosta, niin nyt kiireessä vain muutamia vastauksia kysymyksiin.

Aivan oikein, satulaa alensin kymmenen millimetriä, kymmenen sentin alenema olisi ollut paljon. Vinkkinä edelleen, että kannattaa ottaa mitta keskiöakselin tunnelin päältä satulanpitelijän metalliseen kappaleeseen kun oikea korkeus on saavutettu. Näin toimien kymmenen millimetrin ylenemänä tahi alenemana voi nopeasti reagoida talvi-kesä-maantiekenkiin saakka.

Otin tosiaankin maantiepedaalit kenkineen käyttöön eilen. Ehkäpä kenkien kovat komposiittipohjat antavat enemmän potkua polkemiseen. Kiinnitysjärjestelmä on sinällään kauhea. Saa tosissaan hakea lähdöissä poljinta oikein päin jotta naksahtaa. Jaa päässä vai? Ei kun kenkien pohjissa. Tosin ne onkin lähinnä tarkoitettu köyttöön jossa jalkoja niistä pahemmin irroitella matkan aikana. Joka tapauksessa 84 kilometriä meni melko sutjakkaasti, jopa niin että eräskin rouva huuteli postilaatikoltaan. Minä siihen että kyllä!

Kyseinen tapaus oli oikein miellyttävä ja poikkeus sääntöön polkupyöräilijän näkökulmasta. Niin kuin tiedossa on, Suomi on täynnä kiusaa tekeviä juntteja. Jos Jeesus ei olisi sanonut muun muassa; käännä toinenkin poski, ja kävele vaikka kaksi virtsaa, niin olisin elämäni aikana pannut kenties montakin kylmäksi. Myös Paavali sanoi; älkää itse kostako rakkaani, minä olen kostava, minä olen maksava sanoo Herra Sebaot. Ja jatkaa; hyvää tekemällä te keräätte tulisia hiiliä pahantekijöidenne pään päälle. Totisesti, vailla rakkauden kaksoiskäkskyä olisinkin työntänyt kompressorin letkun monienkin persuksiin ja työntänyt kylmää monien paskalien voimalla.

”Ateistit ja muut pinkit ovat saastuttaneet maan, ja siinä asuvaiset. Onneksi on vielä hyviäkin ihmisiä.”

Ai kauheeta, mites minä nyt tuolla tavalla, polkupyöräilystähän minun pitikin kirjoittaa. Myös näppylärenkaat ulisevat kovilla nopeuksilla ja hannaavat jonkunkin verran ylämäissä. Kenties sileät maantietenkaat olisivat ratkaisu.

Aloittajalle kiitokset kokemusten jaosta ja tsemppiä pyöräilyyn, tämä tieto auttaa muita vaitsemaan.

Kukkia pöytään Bombtrackilla poljettu lähes tonni. Tarkkaan ottaen 993 kilometriä. Yhteensä 1389 kilometriä tänä vuonna. Olen jo polkenut polkupyörää. Ulkona, eikä yhtäkään kilometriä sisällä. Viimeisen kymmenen päivän aikana 528 kilometriä. Sehän tarkoittaa 52.8 kilometriä päivää kohden laskettuna. Uuh, meillä ei puhuta vaarinsatuloista, ilmanpaineista eikä renkaista. Meillä poljetaan polkupyörää.

Tänäänkin ehdin juuri 74 kilometrin lenkiltä kotiin, kun otin kunnon loppukirin, katsoakseni tällä kertaa viimeisen jakson wpc viisikutosta. Harmi että Yle jatkaa sarjalla jossa esiintyy paremmin Ylen agendaan sopivia N-poliisihenkilöitä. Viis siitä että WPC56 olisi niin paljon parempi. Kaikin puolin. Nykyään on valittava puolensa. Onko sen synti suurempi joka viettelee heikon mielen? Kyllä, tietenkin. Nykyaikana on onneksi melko selvää, että kaikki ihmiset ovat periaatteessa saman arvoisia. Miehimyksetkin voivat jatkaa, niin kuin muutkin, nykyään sitä oikein suositaankin. Huolimatta siitä haluaako henkilö eheytyä vai eikö halua.

Aasinsillalla seuraavaan. Nimittäin fillarifoorumissa melskaavilla on selvästi taipumusta ylikomisaario Coulsonin tapaiseen käyttäytymiseen. Mitätöidään ihmisiä, niin kuin Coulson teki Brigssin kohdalla. Kiusataan ja nälvitään parhaaseen suomalaiskansalliseen tapaan. Nykyään on valittava puolensa. Minä olen Kristuksen voitelussa, ja Hän antaa minulle voimaa polkemiseenkin. Fillarifoorumilla esiintyy satanisteja, belsebuubin voimalla sotkevia, antisemitisteja, kaiken hyvän ja oikeamielisen vihollisia.

Mutta minä, minä palven Herraa, ja jos Herra suo poljen tänä vuonna kymmenen tuhatta kilometriä. Aamen.

Älämölöt ja jonninjoutaville tuli taas kiire, joten nostetaanpa asiaketjua taasen.

Mietin miten polkupyöräilisin sen lenkin. Totesin että menin miten päin vaan, jaa takaperin?, ei kun etuperin. Niin joutuisin kolmanneksen puskemaan jopa kuuden boforin vastaiseen, joka tapauksessa. Otin Mavicin vanteilta nuo Scwalbe G-ONE Speed Microskin TL-easy 40-622 polkupyörän renkaat, ja änkesin ne Huntin vanteille. Suureksi hämmästyksekseni sainkin väännettyä ne, vain yhden sisäkumin rikkoen.

Renkaat on kohtalaisen läskit ja painavat, mutta mukavat alla. Rullaavat kokoisekseen todella hyvin. Takarenkaan virkaa toimittaneeseen olikin näemmä tullut haava, ja kumi kerää myös teräviä pikkukiviä mielellään. Sinällään ne eivät haittaa kunhan kaivaa ne pois. Laitoin asioitten näit ollen haavan saaneen eteen. Haava sinällään ei haittaa pistosuojatussa renkaassa, kunhan huolehtii ettei se pääse tulehtumaan ja leviämään. Niin sitten rytkytin menemään 111 kilometriä. Olin myös vaihtanut nuo maantiepolkimet pitkävartisiin mtb polkimiin. Kylmä viimainen keli ikään kuin vaati talvipyöräilysaappaita. Myös kaksi paitaa tuulitakin alle.

Muutama maalaiskylän asukki poltti roskia ja risuja. Kun tuuli kävi sopivasti omasta mökistä tielle päin. ”Tommosin junttien pitäisi lainkka poltaa roskia.” Yleensä suomalaiset ei koskaan pääse ruotsalaisten tasolle, koska suomalaiset on tiedonpanttaajia. Työpaikoilla on itseään tärkeäksi tekeviä mielipuolia tiedonpanttaajia. Myös suomalainen maalaismaisema on pilattu valtavilla peltoaukeilla jotka työntävät valtavasti tuulta ja sianpaskan tuoksua. Mitättömät metsät on mauttomia puupeltoja, joista rungot kaadetaan rimpuloina. Toista olisivat suojaisat komeat aarniometsät. Kyllä kelpaisi polkupyöräillä.

Nyt jalkoja särkee ja olen taas käynyt mukavuusalueen tuolla puolen. Tosi urheilu on tuskaa ja kärsimystä, mutta valmistaa runsaan palkinnon kaikille noin valmentautuneille.

Miten mun kannattas tuunata mun jopo oon tosiaan tekemäs projektia

On mentävä aina Impivaaran laitamille Jukolan kylään, Toukolan puolelle, jotta ymmärtäisimme tuon murhanhimon ja hulluuden muodot. Nyt kun silmät pöllöllään nääsvillen ”sankarit” puukottivat kolmikymppistä lenkkeilijää. Eikös vain Kyösti tullut Toukolassa silmät pöllöllään vastaan ja huusi tullessaan ”oi älämölöä, oi älämölöä!” kun seipäin kalikoin olivat yhteen ottaneet. Nykyajan ongelma on murhanhimoiset jotka eivät edes pyri ”reiluun tappeluun” vaan salakavalasti nahkaa puhkovat viattomilta kanssaihmisiltä. Evoluutiojumalaan uskovat väittävät näistä ominaisuuksista olevan hyötyä, koskapa herra evoluutio ei niitä ole vieläkään karsinut. Tiedämme tosin, että perkele se on joka ihmistä riivaa, ja pyrkii tahtoansa toteuttamaan. Perkelettä ei evolutiokaan pysty nujertamaan. Mites tämä nyt polkupyöräilyyn liittyy? Siten, että murhanhimoisille olisi hankittava polkupyörät. Sotkekoot konkelia niin kauan että murhanhimot lähtee, ja rauhallisuus palajaa. Perimmäinen syy on tietysti yleinen jumalattomuus, johon edes polkupyöräilykään auta. On selvä, että luonnevikaiset eivät saa voittaa, muuten on peli menetetty. Täten olisikin tärkeää ohjata viattomat sielut pois sieltä käärmeenpesästä nimeltä fillarifoorumi.

Olkoonkin että ”suosikkimeteorologi” lupailikin tuulen hellittävän ei se siltä tuntunut. Niin rajua oli tuo kylmä vastainen että monin paikoin oli sen kanssa tekemistäkin. Ensimmäistä kertaa poljin tuolla Tensioonilla 74 kilometriä yhtä soittoa, vain liikenteen vuoksi muutamat pysäytykset tehden. Oikein joinkin vauhdissa, toki vauhtia hiljäntäen. On ihailtavaa erräitten kyky juoda kovassakin vauhdissa suuntavakautta menettänättä. Itse ryhdyn kyllä kiemurtelemaan. Joka tapauksessa keskituntinopeus noysi peräti 25 ja ylikin, joka on tietenkin kova saavutus raskaassa maastossa ja puolet vastatuuleen kiirehtien, liikennekin huomioon ottaen. Olenhan lihava painoin... ja läskein...noin ikkään, kyllä kelpoo. Polkupyörä on kestänyt kiitettävästi painoani ja nyt kun alla on nuo leveämmät on menokin jopa alimmalta aisalta ponnistaen sangen suuntavakaata. Pesin ketjun Pinelinella, joka ei haise pahalle. Olen saanut tarpeekseni haisevista liuottimista. Ketju ämpäriin, vettä päälle, ja pieni loraus Pinelinea. Harjaus tiskiharjalla. Vedet pois, ja huuhtelu puhtaalla vedellä huolella. Tulee kohtalaisen puhdasta, ja enimmät mömmöt lähtee kyllä.

ko mulla on 21 vaihteinen pyörä niin millä vaihteella ja pitääkö siinä vetää täysiä

Tuolla taivaltaessani 104 kilometristä polkupyörälenkkiäni, tuli eräitäkin aatoksia mieleen. Oli muuten mukavasti lentävä keli, jonka johdosta pysähdyin juomaan vasta viidenkymmenen kohdalla. Sen pitää antaa mennä niin kauan kuin myötäistä riittää. Vastatuuli kun ainakin odottaa ennen pitkää tilaisuuttaan. Niin nämä aatokset sameat. Tuli mm mieleeni nykyajan otsikot. ”Poliisi ampui mustan miehen” kiihoittaa Yleisradiotakin kovasti ja Matti Rönkää. Sen sijaan ”Musta poliisi ampui mustan miehen” ei ole uutinen eikä mikään, puhumattakaan ”Poliisi ampui valkoisen miehen”, sitä nyt ei edes kannata mainita.

Olen muuten kokemukseni mukaan huomannut että keski-ikäiset ämmät, ja sitäkin vanhemmat muodostavat suurimman uhan polkupyöräilijän hengelle ja terveydelle liikenteessä. Varsinkin silloin kun heidän allaan on aviomiehen hankkima katumaasturi. Mainittuun keski-ikäisten ämmien ryhmään kuuluu myös valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Saanko nyt syytteen kiihottamisesta keski-ikäisiä ämmiä kohtaan? En tietenkään, koska keski-ikäiset ämmät on enemmistöryhmä Suomessa. He eivät nauti suojelun tarpeesta. Ehkä he siitä nauttisivat, mutta sitä he eivät saa. Totuuden nimissä on mainittava myöskin suuriin ikäluokkiin kuuluvat äijät, joista liian monet on vaaraksi liikenteessä. Lisksi he ovat usein asennevammaisia.

Asiasta kolmanteen. Kun solvaan fillarifoorumissa itseään esiintuovia antisemitisteiksi, typeryksiksi, öykkäreiksi. (Mikä on muuten totta) niin syyllistynkö kiihottamiseen fillarifoorumia kohtaan? En tietenkäön, koska foorumi ei ole etninen ryhmä. Mutta. Jos sanoisin samat sanat fillarifoorumista jonka nimi olisi esim ”Sateenkaarikansan fillarifoorumi” syytekynnys ylittyisi. No ni, mitä siis sanomme? Kyllä kaiketi luterilaiset Helsingissä on suojelun tarpeessa, kun heitä on alle 50% helsinkiläisistä. Sen sijaan valtakunnansyyttäjä sekaantuu luterilaisen kirkon teologisiin kiistoihin.

Mutta, ai että, mitäs minä nyt tuolla tavalla. Polkupyöräilystähän minun pitikin kirjoittaa. Tosin kaikki edellä mainittu kertomuksineen johtuu suoraan polkupyöräilystä. Bombtrack Tension 2 on hyvä ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen polkupyörä. Taitaaki vaan ollaki loppunmyyty tällä haavaa.

Onko kukaan tilannut fillaritukku verkkokaupasta polkupyörää? Kannattaako tilata polkupyörää kyseisestä kaupasta? Riittäiskö 16 vaihteinen pyörä?

Olen todella onnellinen. Nimittäin kävin juuri kahdeksankymmenenkolmen kilometrin polkupyöräilylenkin jälkeen vaa’alla, ja kuinka ollakaan, panoni on noussut niukasti yli sadan kilon. Eilen söinkin vajaa 800 grammaa perunalastuja, juustonaksuja, viisi munkkirinkilää ja erinäisiä muita ruokaeriä. Teinkin tällä päivämäärällä uuden nopeusennätyksen tänä vuonna. Oli nyt polkemisessa voimaa ja vauhtia. Tuntuu myös hyvälle kun läskikerros vyötäröllä paisuu kuin pullataikina. Kyllä kelpoo.

Tuuli on merkillinen asia edelleen. Suomi ja tuuli yhteen soppii. Virallisesti tuulta ei ollut paljoakaan, niin vain kuitenkin pyöri ympärillä, pieniä ihmeitä, trompejakin, muodostaen. Väitän että hyvinkin viiden boforin voimalla taaskin. Uuh, tämä on upeaa aikaa polkupyöräilylle. Jos taas kuumenee, niin elukoita lentelee hampaisiin, ja taukopaikoilla paarmat ja öttiäiset pörrää ympärillä. Oikeastaan kevät ja syksy on aivan parasta pyöräilykautta.

Eli meinaat että viitsisin Sunnuntai aamuna heräta klo 6:00 sen takia että kehuisin itseäni suomi24 palstalla? Oletko tosissasi?

Syvemmälle skutsiin, raikkaisiin, Irene Raikas raikas oy, puhtaat valkoiset lakanat. Metsässä on mukavaa, ja nyt noilla huonokuntoisilla päällysteillä 104 kilometriä, ja keskituntinopeus nousi taas hieman. Sen sijaan paino putosi pari kiloa. Nyt mässäilemään, jotta paino nousee taas sataan, ja se yli.

Ehdin katsomaan viimeiset Kantrimusiikkimurhien käänteet. Yle on näemmä vaihtanut sen vastenmielisen paratiisimurhan kunnon valkoisiin henkilöihin. Suureksi hämmästyksekseni Sydämen kutsumus oli nyt kello kymmenen esityspaikalla. Iloinen yllätys tietenkin. Tosin siinä on hieman livetty, lehtihenkilönä esiintyi kuin ”Meganen ja Harryn pelätty lapsi.” Olikin vähintäin yhtä utelias ja juoruherkkä kuin Megane itse. Sarjan Henry on loistava esimerkki miten mustimmastakin sielusta voi tulla yhteisön arvostettu jäsen. Mielenmuutoksen jälkeen. Siinäpä esimerkkiä fillarifoorumilaisille.

Nykyaikana sijat ja palkinnotkin jaetaan rotukysymyksen ja vöhemmistöjen ehdoilla. Kukaan ole enää kiinnostunut tuloksista ja sisällöistä, tärkeintä on että on ihquu kun ”sorrettu voitti ensipalkinnon.” Etelä -Afrikka on esimerkki siitä kun ”alkuperäisväestö” saa kaiken vallan. Korruptiota ja lisääntyvää kurjuutta se tietää kansalaisille. Toinen merkkien erkki on Robert Mugabe. Kyllä nyt zimwappelaisten kelpaa.

Suomessa voisi kokeilla mallia jossa kaikki valta annetaan naisille ja irakilaisille. Ai että, kyllä kansakunta kukoistaisi sen jäljiltä. Naiset on ihmisen suurin onnettomuus ja tärkein. Ne toiset tulee vasta sen jälkeen.

No mutta, mites minä nyt tuolla tavalla. Polkupyöräilystähän piti kertomani. Kunto ryhtyy nousemaan selvästi kun vain jaksaa vääntää tiukasti. Nytkin kolmella tauolla. ”Tämän hetken ehkä arvostetuimman” onnettomuus oli liian yksipuolinen liikunto, ja kun ”satanen oli vähin mitä poljettiin, kun lähdettiin” niin olenkohan samalla tiellä. Kysynpähän vaan, vaikka asia minulle kuulu. Nostakaas ny taas sata vuotta vanhoja aloituksia. Olikin vähän kuollutta.

eikö se oo hyvä että välillä interallityyppstä nousee syke kun mäkii ja tuulta. tasasta junnaamista niin kyllä on paikat tukossa