Nuoresta iästäni huolimatta minulla on varsin pitkä ja traumaattinen menneisyys parisuhteiden saralla. Minusta on tullut todella varovainen ja ehkäpä ylianalyyttinen, ja minua ympäröi jonkinlainen suojamuuri. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, ja pohdin jatkuvasti olisiko parempi erota jotta en satuttaisi itseäni enkä vahingossakaan toista ihmistä. Olen siis nyt seurustellut 3kk uuden miehen kanssa, ja oloni on hyvin epävarma vaikka välitän hänestä ja hänen kanssaan on mukava olla. Se, että näen ongelmat todellista suurempina, estävät minua nauttimasta suhteesta ja elämästä yleensä. En löydä omia aitoja tunteitani kaiken sekasotkun takaa. Olen kyllä tehnyt niin että ei olla nähty vähään aikaan, yrittänyt selvittää sisäistä sekamelskaani, mutta tuloksetta. Olen myöskin turhan naiivi rakkauden suhteen. Pakko myöntää että elän liikaa elokuvamaailmassa, odottaen suurta rakkautta josta tietää ensihetkellä että kaikki on tässä. Pitäisi tajuta, että tärkeämpää on toisen ihmisen kunnioitus, tukeminen, rakastaminen, eikä suinkaan rakastumisen huuma. Pelkään että jos jään tähän suhteeseen, joka on kehittynyt hiljalleen vaikeissa olosuhteissa omalla tavallaan hyvin syväksi, rikkoutuu oman rakkaudennälkäni ja levottomuuteni takia. Epävarmuus ja ongelmat, jotka saatan myös itse tekemällä tehdä, hämmentävät minua. Pelkään että koen uudestaan tunteita joita jouduin kokemaan aiemmassa parisuhteessani. Mistä sen lopulta tietää kenen kanssa on "tarkoitettu" pysymään yhdessä? En ole koskaan ollut näin sekaisin, en tiedä kumpi on isompi virhe, lähteminen vai jääminen. Jos joku sai tästä jotain selvää niin hyvä..
Tarkoittaako epävarmuus sitä että ei ole oikean ihmisen kanssa?
isabel.
1492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa,a. Samoja asioita mietin itsekin. Olen useaan otteeseen miettinyt olenko vain niin epävarma ihminen luonteeltani vaiko sitten vain väärän ihmisen kanssa. Epävarmuuteni vuoksi suhteeni on ollut yhtä eroa ja yhteen palaamista...ja edelleenkään, nyt puolentoista vuoden jälkeen en tiedä mitä tehdä. Heh. Tällaista tämä on. Sen verran olen kuitenkin ehkä oppinut, että asioille kannattaa antaa aikaa. Jos vain pystyy, niin ottaa sellaisen asenteen, että kyllä asiat jotenkin ehkä loksahtelee sitten lopulta paikoilleen. Elämäntilanteetkin muuttuu yllättävästi aina välillä ja sitä kautta saattaa oppia itsestään ja tarpeistaan jotain uutta.
Tsemppiä. Kyllä me tästä : )