Te, jotka olette vaihtaneet sukunimenne (siis muuten kuin avioliiton yhteydessä): miltä se tuntuu? Onko ihmisiltä tullut kyselyjä ja ihmettelyjä? Millaisia syitä teillä on ollut taustalla?
Itsellä sukunimen vaihtoprosessi meneillään. Syynä kaikkien sukuyhteyksien kuihtuminen ja sukuun liittyvät ikävät muistot.
Miltä tuntuu vaihtaa sukunimensä?
Anonyymi
16
1081
Vastaukset
- Anonyymi
Olin aviossa yli 20 vuotta, tietysti minulla oli miehen sukunimi, koska siihen aikaan kun menimme vihille, muuta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.
10 vuotta eron jälkeen tuli halu ottaa takaisin tyttönimeni. Tähän vaikutti vahvasti isäni ja äitini kuolemat hyvin lyhyen ajan sisällä. Tuli tunne, että haluan kunnioittaa heitä tällä paluulla oman sukuni nimeen.
Olen myyntityössä ja minulla on paljon asiakaskontakteja, asiakkaat tottuivat uuteen sukunimeeni huomattavasti minua nopeammin. Itselläni meni lähes 3 vuotta ennen kuin nimi tuntui taas omalta.
Hirveä korttishow nimenvaihdosta tuli, uusiksi meni valtavasti olemassa olevia asioita; passi, ajokortti, kaikki työpaikan henkilökortit, käyntikortit jne.
Liikun eri rakennustyömailla joten kaikki niihin liittyvät kuvalliset työmaakortit, asiakkaiden minulle myöntämät kulkukortit, työmaa-vakuutuksiin liittyvät todistukset jne jne jne, kaikki piti uusia vastaamaan kuvallista, virallista henk.todistustani.
Lisäksi henk.koht. puolella jouduin käymään fyysisesti pankissa päivittämässä tilini tiedot ja allekirjoittamassa asuntolainapaperit uudelleen uudella nimellä.
Samaten tapaturma/henki/omaisuusvakuutusyhtiöihin piti tehdä virallinen nimen muutos eli faksata kopio, auton rekisteröinti- ja vakuutukset meni uusiksi, puhelin, sähkö- vesi- jätevesi, omakotitaloon liittyvät laskutushommat jne, niihinkin piti olla yhteyksissä ja laittaa tietoa.
Jos olisin tajunnut ennen prosessin alkua kuinka paljon menee uusiksi, olisin jättänyt koko homman tekemättä.
Nyt kun ajattelee, niin ei siitä ex-miehen nimestä mitään haittaakaan olisi ollut.
Saman sukunimen omaavia on monta tuhatta, yksi lisää ei olisi enää maata kaatanut.- Anonyymi
Vakuutukset uusia ajoissa lainaa poahanpäivän varalle uusi auto välttämätön uusi mökki ja tralo.
- Anonyymi
Oma asemani on vaatimaton, joten tyttönimen takaisin ottaminen ei ollut vaikea homma. Paperityötä hyvin vähän. Jostain välillä putkahtaa väärällä nimellä asiakirjoja eteen, mutta yleensä ihminen tunnistetaan henkilötunnuksesta, joten ei ole niin vakavaa. Vakuutus taisi olla viisi vuotta väärällä nimellä.
Suurempi ongelma on esimerkiksi, että eksäni laittoi ilman paperihommia omistamani vanhan auton romuttamoon. Sitä ei saa poistettua rekistereistä millään. Osoittaa sen, mikä virka kaiken maailman asiakirjoilla tässä maassa on. Ihmisen kohdalla sosiaaliturvatunnus on kuitenkin se tärkein tunniste.
- Anonyymi
Ei miltään, kun en ole aikeissa luopua omasta sukunimestäni vaikka nainen olenkin. Nyt eletään sentään vuotta 2021 ei mitään pimeää keskiaikaa jolloin nainen tyyliin myytiin siihen toiseen sukuun myötäjäisillä eikä ollut mitään muuta kuin miehen kynnysmatto vain.
Ymmärrän kyllä negatiiviset tunteesi omaa sukunimeäsi kohtaan, koska itsellänikin on niitä omaani liittyen mutta minun kohdalla sukunimi edustaa silti minun omaa identiteettiä ja siihen omaan sukuun kuulumista niin vahvasti että en luovu siitä kuuluakseni näennäisesti jonkun toisen sukuun johon minulla ei ole mitään muuta sidosta kuin avioliitto.
Meneekö sinulla negatiiviset tunteet omaan sukuun kuulumisen edelle? Miksi päätät nähdä negatiiviset asiat positiivisten sijaan? Tuskin kenenkään ihmisen suvussa vain negatiivisia asioita sentään on. Minä ainakin näen negatiivisten sijaan mielummin ne positiiviset kun mietin että haluan olla loppuun saakka sen niminen kuin mitä nyt olen. - Anonyymi
Olen pitänyt aina oman sukunimeni...
Se on ollut tärkeää itselleni...
Ja kun on elänyt pienellä paikkakunnalla...
Siellä kaikki tuntee minut minuna..
Jos olisin halunnut vihkiä itseni..
Olisin silloinkin pitänyt oman nimeni....
Lapsillanikin on minun sukunimi...
Ja haluan että sukunimeni jatkuu..
Jos olisin ottanut elämänkumppanin sukunimen olisi omani loppunut tähän....
Niin ei käynyt ...Hyvä niin...
T:Elluhallo...💞👍 - Anonyymi
Vähän samanlainen tilanne täällä. Olen eronnut pitkäaikaisesta avioliitosta jo lähes parikymmentä vuotta sitten, miehen sukunimen otin vain periaatteesta, koska mies vaati sitä. Eron jälkeen otin takaisin tyttöaikaisen sukunimeni ja tämä tyydytti minua pitkään, jotenkin totuin nimeen uudestaan.
Aina olen haaveillut kuitenkin muistakin nimistä, erityisesti tavallista kauniimmista etu ja sukunimistä. Mielestäni ansaitsin lopulliseksi nimeksi jotain kaunista, koska elämäni ei ole ollu helppo taival elää. Niinpä vaihdoin, melko lyhyellä päätöksellä kaikki nimeni maistraatin hyväksyessä nimi valintani. Sukua ja muuta perhettä en niinkään ajatellut, erehdyin kuitenkin siinä asiassa, että nimenvaihdon myötä olisin enemmän pidetty ihminen. Lokaa ja ihmetystä tuli perheeltä palautteena.
Sukulaiset katkaisivat välit kokonaan. Päätöstäni en ole katunut kuitenkaan missään vaiheessa. Uudesta nimestäni olen ylpeä. - Anonyymi
En oo naimisissa mut jos tekisin sen joskus niin ihan mielellään
- Anonyymi
Suostuisitko siihen ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suostuisitko siihen ?
Suostun rakkaus mihin vaan mitä pyydät
- Anonyymi
Aivan et suostuisi ja ero tulisi
- Anonyymi
Näin arvatekun ja löytäisit itsestäsi uyden sykupyolen onnea
- Anonyymi
Jälleen petrymyksiä lusää annetaanko olla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jälleen petrymyksiä lusää annetaanko olla?
älä ota enempää.. vaihdoin aikanaan sukunimeni, Hylkipalli, nimeksi, Rehupaali, sittemmin Jyväjemmari, ja sen vielä rehupuntiksi.. näillä nyt mennään, t: Rehuperse.
- Anonyymi
Suku käy yleensä rakkaammaksi vasta myöhemmällä iällä, kaunat unohdetaan ja vihat unohdetaan ja sukuylpeys alkaa nostaa päätään - joten kannattaa miettiä, saako nimeä vaihdettua halutessaan enää takaisin, koska katumus voi olla vasta kaukana edessäpäin.
- Anonyymi
Jos sitä sukua on. Minulla on käytännössä sukua viiden ihmisen verran, ja joku meistä on se suvun viimeinen. Todennäköisesti joku meistä kolmesta nuorimmasta. Joten on ihan sama, miksi nimen vaihtaa. Kun suku kuolee pois, sitä ei enää ole. Ja jos jonkun vähän kaukaisemman sukulaisen kanssa joskus sattuman kautta tiet yhtyvät ja välit syntyvät, niin on ihan sama, mikä oma nimi on. Kyseinen ihminen on kuitenkin itselle käytännössä vieras ja sama toisin päin.
Ihmisiä ja sukuja on monenlaisia. Esim. säveltäjä Mozartin sukuhaara kuihtui myös olemattomiin. Varhaisempia sukuhaaroja samasta nimestä voi kyllä löytää. Eli vaikka joku jäisi elämään nimellä, niin suku voi silti olla sammunut. Joissain suvuissa vain syntyy vähän nimeä periyttäviä perillisiä.
Itselleni nimenvaihto olisi sellainen monipiippuinen loppuelämän projekti. Elämäni ei ole mennyt hyvin. On muutama asia, jonka haluan loppuelämäni aikana tehdä. Uusi nimi on osa loppuelämäni identiteettiä. Olen jo valinnut loppuelämäkseni asuinpaikan, ja siinäkin piti ensin kokeilla muutamaa vaihtoehtoa. Nimi, asuinpaikka, tietty koulutus. Onko siinä jotain pahaa, jos haluaa luoda itseään? - Anonyymi
Jos olisi sellainen suku josta voisi olla ylpeä. Mutta kun ei ole. Kaikki tavallisia rividuunareita niin ei siinä ole mitään aihetta ylpeilyyn.
Olen harkinnut jo vuosia nimeni vaihtoa. Siis koko roska menisi vaihtoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1017503
Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata
Manneja, vaiko matuja?925290- 824956
- 1354343
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan113110- 522739
- 462732
- 552322
Törkeää toimintaa
Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818112299Suudeltiin unessa viime yönä
Oltiin jossain rannalla jonkun avolava auton lavalla, jossa oli patja ja peitto. Uni päättyi, kun kömmit viereeni tähtit211890