Miltä tuntuu vaihtaa sukunimensä?

Anonyymi

Te, jotka olette vaihtaneet sukunimenne (siis muuten kuin avioliiton yhteydessä): miltä se tuntuu? Onko ihmisiltä tullut kyselyjä ja ihmettelyjä? Millaisia syitä teillä on ollut taustalla?

Itsellä sukunimen vaihtoprosessi meneillään. Syynä kaikkien sukuyhteyksien kuihtuminen ja sukuun liittyvät ikävät muistot.

16

1167

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olin aviossa yli 20 vuotta, tietysti minulla oli miehen sukunimi, koska siihen aikaan kun menimme vihille, muuta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

      10 vuotta eron jälkeen tuli halu ottaa takaisin tyttönimeni. Tähän vaikutti vahvasti isäni ja äitini kuolemat hyvin lyhyen ajan sisällä. Tuli tunne, että haluan kunnioittaa heitä tällä paluulla oman sukuni nimeen.

      Olen myyntityössä ja minulla on paljon asiakaskontakteja, asiakkaat tottuivat uuteen sukunimeeni huomattavasti minua nopeammin. Itselläni meni lähes 3 vuotta ennen kuin nimi tuntui taas omalta.

      Hirveä korttishow nimenvaihdosta tuli, uusiksi meni valtavasti olemassa olevia asioita; passi, ajokortti, kaikki työpaikan henkilökortit, käyntikortit jne.
      Liikun eri rakennustyömailla joten kaikki niihin liittyvät kuvalliset työmaakortit, asiakkaiden minulle myöntämät kulkukortit, työmaa-vakuutuksiin liittyvät todistukset jne jne jne, kaikki piti uusia vastaamaan kuvallista, virallista henk.todistustani.

      Lisäksi henk.koht. puolella jouduin käymään fyysisesti pankissa päivittämässä tilini tiedot ja allekirjoittamassa asuntolainapaperit uudelleen uudella nimellä.
      Samaten tapaturma/henki/omaisuusvakuutusyhtiöihin piti tehdä virallinen nimen muutos eli faksata kopio, auton rekisteröinti- ja vakuutukset meni uusiksi, puhelin, sähkö- vesi- jätevesi, omakotitaloon liittyvät laskutushommat jne, niihinkin piti olla yhteyksissä ja laittaa tietoa.

      Jos olisin tajunnut ennen prosessin alkua kuinka paljon menee uusiksi, olisin jättänyt koko homman tekemättä.
      Nyt kun ajattelee, niin ei siitä ex-miehen nimestä mitään haittaakaan olisi ollut.
      Saman sukunimen omaavia on monta tuhatta, yksi lisää ei olisi enää maata kaatanut.

      • Anonyymi

        Vakuutukset uusia ajoissa lainaa poahanpäivän varalle uusi auto välttämätön uusi mökki ja tralo.


      • Anonyymi

        Oma asemani on vaatimaton, joten tyttönimen takaisin ottaminen ei ollut vaikea homma. Paperityötä hyvin vähän. Jostain välillä putkahtaa väärällä nimellä asiakirjoja eteen, mutta yleensä ihminen tunnistetaan henkilötunnuksesta, joten ei ole niin vakavaa. Vakuutus taisi olla viisi vuotta väärällä nimellä.

        Suurempi ongelma on esimerkiksi, että eksäni laittoi ilman paperihommia omistamani vanhan auton romuttamoon. Sitä ei saa poistettua rekistereistä millään. Osoittaa sen, mikä virka kaiken maailman asiakirjoilla tässä maassa on. Ihmisen kohdalla sosiaaliturvatunnus on kuitenkin se tärkein tunniste.


    • Anonyymi

      Ei miltään, kun en ole aikeissa luopua omasta sukunimestäni vaikka nainen olenkin. Nyt eletään sentään vuotta 2021 ei mitään pimeää keskiaikaa jolloin nainen tyyliin myytiin siihen toiseen sukuun myötäjäisillä eikä ollut mitään muuta kuin miehen kynnysmatto vain.

      Ymmärrän kyllä negatiiviset tunteesi omaa sukunimeäsi kohtaan, koska itsellänikin on niitä omaani liittyen mutta minun kohdalla sukunimi edustaa silti minun omaa identiteettiä ja siihen omaan sukuun kuulumista niin vahvasti että en luovu siitä kuuluakseni näennäisesti jonkun toisen sukuun johon minulla ei ole mitään muuta sidosta kuin avioliitto.

      Meneekö sinulla negatiiviset tunteet omaan sukuun kuulumisen edelle? Miksi päätät nähdä negatiiviset asiat positiivisten sijaan? Tuskin kenenkään ihmisen suvussa vain negatiivisia asioita sentään on. Minä ainakin näen negatiivisten sijaan mielummin ne positiiviset kun mietin että haluan olla loppuun saakka sen niminen kuin mitä nyt olen.

    • Anonyymi

      Olen pitänyt aina oman sukunimeni...
      Se on ollut tärkeää itselleni...
      Ja kun on elänyt pienellä paikkakunnalla...
      Siellä kaikki tuntee minut minuna..
      Jos olisin halunnut vihkiä itseni..
      Olisin silloinkin pitänyt oman nimeni....
      Lapsillanikin on minun sukunimi...
      Ja haluan että sukunimeni jatkuu..
      Jos olisin ottanut elämänkumppanin sukunimen olisi omani loppunut tähän....
      Niin ei käynyt ...Hyvä niin...
      T:Elluhallo...💞👍

    • Anonyymi

      Vähän samanlainen tilanne täällä. Olen eronnut pitkäaikaisesta avioliitosta jo lähes parikymmentä vuotta sitten, miehen sukunimen otin vain periaatteesta, koska mies vaati sitä. Eron jälkeen otin takaisin tyttöaikaisen sukunimeni ja tämä tyydytti minua pitkään, jotenkin totuin nimeen uudestaan.
      Aina olen haaveillut kuitenkin muistakin nimistä, erityisesti tavallista kauniimmista etu ja sukunimistä. Mielestäni ansaitsin lopulliseksi nimeksi jotain kaunista, koska elämäni ei ole ollu helppo taival elää. Niinpä vaihdoin, melko lyhyellä päätöksellä kaikki nimeni maistraatin hyväksyessä nimi valintani. Sukua ja muuta perhettä en niinkään ajatellut, erehdyin kuitenkin siinä asiassa, että nimenvaihdon myötä olisin enemmän pidetty ihminen. Lokaa ja ihmetystä tuli perheeltä palautteena.
      Sukulaiset katkaisivat välit kokonaan. Päätöstäni en ole katunut kuitenkaan missään vaiheessa. Uudesta nimestäni olen ylpeä.

    • Anonyymi

      En oo naimisissa mut jos tekisin sen joskus niin ihan mielellään

      • Anonyymi

        Suostuisitko siihen ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suostuisitko siihen ?

        Suostun rakkaus mihin vaan mitä pyydät


    • Anonyymi

      Aivan et suostuisi ja ero tulisi

    • Anonyymi

      Näin arvatekun ja löytäisit itsestäsi uyden sykupyolen onnea

      • Anonyymi

        Jälleen petrymyksiä lusää annetaanko olla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jälleen petrymyksiä lusää annetaanko olla?

        älä ota enempää.. vaihdoin aikanaan sukunimeni, Hylkipalli, nimeksi, Rehupaali, sittemmin Jyväjemmari, ja sen vielä rehupuntiksi.. näillä nyt mennään, t: Rehuperse.


    • Anonyymi

      Suku käy yleensä rakkaammaksi vasta myöhemmällä iällä, kaunat unohdetaan ja vihat unohdetaan ja sukuylpeys alkaa nostaa päätään - joten kannattaa miettiä, saako nimeä vaihdettua halutessaan enää takaisin, koska katumus voi olla vasta kaukana edessäpäin.

      • Anonyymi

        Jos sitä sukua on. Minulla on käytännössä sukua viiden ihmisen verran, ja joku meistä on se suvun viimeinen. Todennäköisesti joku meistä kolmesta nuorimmasta. Joten on ihan sama, miksi nimen vaihtaa. Kun suku kuolee pois, sitä ei enää ole. Ja jos jonkun vähän kaukaisemman sukulaisen kanssa joskus sattuman kautta tiet yhtyvät ja välit syntyvät, niin on ihan sama, mikä oma nimi on. Kyseinen ihminen on kuitenkin itselle käytännössä vieras ja sama toisin päin.

        Ihmisiä ja sukuja on monenlaisia. Esim. säveltäjä Mozartin sukuhaara kuihtui myös olemattomiin. Varhaisempia sukuhaaroja samasta nimestä voi kyllä löytää. Eli vaikka joku jäisi elämään nimellä, niin suku voi silti olla sammunut. Joissain suvuissa vain syntyy vähän nimeä periyttäviä perillisiä.

        Itselleni nimenvaihto olisi sellainen monipiippuinen loppuelämän projekti. Elämäni ei ole mennyt hyvin. On muutama asia, jonka haluan loppuelämäni aikana tehdä. Uusi nimi on osa loppuelämäni identiteettiä. Olen jo valinnut loppuelämäkseni asuinpaikan, ja siinäkin piti ensin kokeilla muutamaa vaihtoehtoa. Nimi, asuinpaikka, tietty koulutus. Onko siinä jotain pahaa, jos haluaa luoda itseään?


      • Anonyymi

        Jos olisi sellainen suku josta voisi olla ylpeä. Mutta kun ei ole. Kaikki tavallisia rividuunareita niin ei siinä ole mitään aihetta ylpeilyyn.

        Olen harkinnut jo vuosia nimeni vaihtoa. Siis koko roska menisi vaihtoon.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kun väestö ikääntyy ja veronmaksajat vähenee, mitä sitten vasemmistolaiset?

      Maahanmuutto ei vaan ole ratkaisu väestön ikääntymiseen. Maahanmuutto lykkää ja hidastaa väestön ikääntymistä ja työv
      Maailman menoa
      144
      3641
    2. "Mitä sä nainen tuot sitten pöytään" ?

      Jos mies provaidaa ja suojelee... Pitääkö miesten kysyä tuollaisia?
      Ikävä
      72
      2206
    3. Minja jytkyttää vas.liiton kannatusta ylöspäin

      Alkaa raavaat duunarimiehetkin palaamaan vasemmistoliiton kannattajiksi. Eduskunnassahan on vain kaksi työntekijöiden p
      Maailman menoa
      64
      1938
    4. Aktivistinainen pysäytti ICE-agentin luodin päällään USA:ssa!

      Video ampumistilanteesta: https://edition.cnn.com/2026/01/07/us/video/ice-shooting-minneapolis-digvid "Media: ICE:n am
      Maailman menoa
      97
      1911
    5. Tiedän ettei

      Meistä mitään tule. Toinen oli sinulle tärkeämpi
      Ikävä
      19
      1869
    6. Oikeistopuolueiden kannatus vain 37,8 %, vasemmiston 43,0 %

      Keskustaan jää 17,4 prosenttia ja loput ovat sitten mitä ovat. Mutta selvästikin Suomen kansa on vasemmalle kallellaan.
      Maailman menoa
      9
      1714
    7. Ekologinen kommunismi tulee voittamaan fossiilikapitalismin

      Kiina on mahtitekijä uusiutuvien energialähteiden kehityksessä, ja Trump osoitus viimeisestä öljyn perään itkemisestä, m
      Maailman menoa
      17
      1581
    8. Laitetaan nyt kirjaimet kohdilleen

      kuka rakastaa ja ketä ?
      Ikävä
      79
      1564
    9. Kyllä mä suren

      Sitä että mikään ei ole kuten ennen. Ei niitä hetkiä ja katseita. Toisaalta keho lepää eikä enää tarvitse sitä tuskaa ko
      Ikävä
      11
      1370
    10. Mahonselän jäät - Saaristokunta Lieksa brutaalisti kriisin partaalla!

      Lieksan loppuvuoden hyvän kehityksen jälkeen ei olisi uskonut että palstan ahkerista kommentoijista huolimatta matkailu
      Lieksa
      125
      1353
    Aihe