Sairaanloinen mustasukkaisuus, kokemuksia

Suosittelen, että kävelet tuosta suhteesta ulos.
Tiedän talouden jossa nainen ei anna käyttää ollenkaan Facebookkia tai Instaa.

Mies kahteli hommaa aikansa, odotti että nainen hankkii uudemman auton osamaksulla ja pisti naisen pihalle laskupinon kanssa.

😔😔😔😔😔😔😔😔😔😔😔🐶🧸👀♾🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢🦢💕💕😻♾🈁🤕👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀💞🆗⏭🌞🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄💖🐧😘

Nainen oli kytänny miehen kulkemisia ja menemisiä, ajellu työmatkoja jäljestä toiselle paikkakunnalle jne

Juokse vielä kun voit!
Muutoin huomaat, ettei sun lähipiiriin enää kuulu muita kun tää nainen, sillä selkeesti hän yrittää eristää sua kaikista kontakteista.
Käytös tulee pahenemaan ajan myötä, mitä se selkeesti on jo nyt.

Keskustelu ja empatia, ovat hyviä konsteja tehdä yhteiselämästä parasta mahdollista.
Syyttely ei sen sijaan tee mitään hyvää. Kun syyttää joutuu puolustautumaan. Se on sellasta sinäpäs sinäpäs, lapsellista ja typerää.

Oma rakas tuntee voimakasta mustasukkaisuutta. Mutta me keskustelemme tarvittaessa aiheesta, miettien mikä meille on paras ratkaisu.
Emme riitele siitäkään aiheesta.
Omia menoja se ei rajoita. Hän tosin aina tietää missä olen ja miksi. Tarvittaessa ja tarpeettomastikin lähetän vaikka kuvan. Pieni vaiva.

Kun eräs exä pyysi minua uudestaan fb kaveriksi, kysyin rakkaaltani mielipidettä. Hän sanoi, ettei se tuntuisi hänestä hyvälle. En siis hyväksynyt kutsua, koska haluan rakkaanikin tuntevan hyvää.

Parasta mustasukkaisuudessa on näin miehen näkökulmasta se, että hän huolehtii siitä, ettei missään voi olla vihreämpää ruohoa minulle.
Pidänkin itseäni erityisen onnekkaana.