Työn kuuluu olla mukavaa

Töihin menemisen stressiä voi koittaa laannuttaa.

Itse laitan puhelimeeni muistutuksen siitä, kun vapaapäivä on päättymässä. Varsinkin kesällä, kun aurinko paistaa pitkälle iltaan, ei halua mitään kelloaan tuijotella. Sillä tavalla siis välttää kellon vilkuilemisen vapaapäivän mittaan. Puhelin muistuttaa puolesta, kun on aika ruveta valmistautumaan seuraavaan päivään. Ne, jotka ovat yritysmaailmassa yms. työssä, jossa on paljon muistettavaa, välttävät liikastressin tällaisilla menetelmillä, jossa muistettavia asioita siirretään pois muistista eli omasta päästä johonkin muualle. Tätä metodia kannattaa hyödyntää ja soveltaa meidän tavallisten tallukoidenkin, jotta töihin meno ei stressaisi liikaa.

Kun viikon viimeinen työpaivä sitten päättyy ja kotiudun, teen ensimmäiseksi kaiken mahdollisen valmiiksi jo seuraavan työviikon alkua varten: laitan työlaukun uudelleen kuntoon, valitsen vaatteet yms. niin, ettei sellaisia perusasioita tarvitse penkoa ja miettiä viimeisen vapaapäivän aikana tai iltana. Laukun ym. työhön liittyvän vien lisäksi kokonaan pois silmistäni kaappiin ja muutenkin hoidan koko työasian ns. pois silmistäni, työlistaltani ja ajatuksistani vapaapäiviksi. Pidän jopa toisia avaimia ja toista puhelinta valmiina työlaukussani, jotta minun ei tarvitse miettiä edes sellaisia asioita töihin lähtiessäni. Samaa metodia kannattaa soveltaa kaikkeen mahdolliseen, mihin vain voi ja keksii.

Jos olet aamuäreä, etkä pidä aamuheräämisistä, kuten minä, kannattaa säästää niitä aamuisia hermojaan ja voimiaan ja laittaa aamupala (ja työeväät) niin valmiiksi jo illalla kuin suinkin voi. Jos syöt vaikka leipää höysteillä, viipaloi ainekset valmiiksi. Munakasaineksetkin voi laittaa kulhoon jo illalla aamuista paistamista varten, tai smoothieainekset koota valmiiksi blenderin kannuun ja laittaa se jääkaappiin yöksi. Myös veden- tai kahvinkeittimen voi ladata illalla, jotta ei tarvitse kuin nappia painaa aamulla. Samaa metodia voi soveltaa vaikka kylpyhuonerutiineihinkin ja laittaa suihkutarvikkeet ym. valmiiksi jne.

Joillekin auttaa aamuäreyteen sekin, jos kattaa itselleen kauniisti pöydän tai tarjottimen. Lautasliinat ym. voi laittaa jo iltasella valmiiksi ja yllättää itsensä iloisesti aamulla, kun pöytä onkin jo katettu. Varsinkin yksineläjällä tämä toimii, kun ei ole muita koskaan puolesta asioita tekemässä.

Jos jokin asia saa erityisen iloiseksi aamuisin, vaikkapa linnunlaulu, eikä ulkoa sellaista kuulu, hae sellaista netistä. Itse löysin mp3:lla mustarastaan laulua, joka on lempilintuni. Latasin lurituksen tietokoneelleni, jota yleensä aamuisin selailen. Ainakaan ei kannata mitään sellaista kuunnella, mikä saa pahantuuliseksi. Nykyään monia illalla tulevia lempiohjelmiaankin voi katsella omalla ajallaan ja vaikka aamuisin ennen töihin lähtöä, jos on mentävä ajoissa illalla nukkumaan. Itse herään hyvin aikaisin, melkein 2,5 tai kolmekin tuntia ennen töihin lähtöä, koska haluan ehdottomasti omaa laatuaikaa kotona myös ennen töitä. Kesällä varsinkin on jo valoisaa klo 4 aamulla, jolloin aikaiset heräämiset onnistuvat paremmin. Kerran tunsin erään, joka kertoi nousevansa jo klo 3 siivoamaan kotiaan, kunnes lähti töihin seitsemäksi. Hän ei halunnut kuluttaa vapaata päiväsaikaansa siivoamiseen töistä väsyneenä tullessaan.

Päivänsä kannatta siis miettiä, miten ne järjestelee itselleen sopivaksi työn ohessa. Meitä on moneksi. Usein teemme vain kuten muutkin, miettimättä edes, olisiko ehkä jokin toinen ratkaisu itselle parempi.

Ihanks totta?!

Olen samaa mieltä siitä että työn pitää olla mukavaa, koska töihin mennään koko päiväksi! Pakkopulla ei toimi, vaan aiheuttaa lopulta erinäisiä ongelmia anoassa elämisessä.

Pakkopullatyö vähenee merkittävästi kun ei tee lapsia joita pitää ruokkia ja maksaa ties mitenpaljon (laskennallinen arvio on asunnonhinnan verran)!

Jos joku vielä oikeasti kuvittelee ,että " jos ei lapsia synnytetä, Suomi katoaa maapallolta"...kyse istutetusta visiosta jos ei orjia kasvata min. 50v työnikeeseen!

100v eteenpäin ei nykyisiä eläviä suomalaisia ole yhtään, on uusi sukupolvi joka myy Suomen ja täällä puhutaan englantia ja saksaa ensimmäisenä kielenä...

On omissa käsissä ja omassa vallassa, kuinka mielekkään omasta työstään tekee!

jeps, aivoleikkausta suorittavan kirurgin kannattaa tehdä duunistansa kivaa ja fantsua. Kannattaa kuvitella pätkivänsä napolilaista makaroonia. Sitten jännät tanssiaskeleet ja muuvit päälle. Homma toimiii, kun on kivaa.

Kerran nyki töissä suuta hymyyn,olin raksalla hommissa,teline kaatui ja pomo putos siinä samalla.
Joskus aikoinaan,näin sellaisen julisteen,missä apinalle oli laitettu puhelin kouraan ja päähän laitettu silmälasit,siinä julisteessa oli puhekuplaan kirjoitettu että:
"Jos joskus tunnen työn iloa,niin istun ja odotan kunnes kohtaus menee ohi"

Ei se varmaan kenenkään kaaliin mene että,joissain hommissa ollaan vaan,kun muuta hommaa ei ole saatu ja toimeentuloa,täytyy jostain hankkia.

Näin se menee. Ei työtä niin vain valita. Sellaiset, jotka on päässyt tuttavien kautta vakituiseen virkaan julkiselle heti koulun jälkeen luulee kaikenlaista vastaavaa.

Aloittajalla täysin väärä lähtökohta työelämään. Me teemme ja meidän pitää tehdä työtä elääksemme, ei sen mukavuuden takia. Tietysti on hyvä jos saa työpaikan missä todella viihtyy, mutta ei se voi olla lähtökohta. Tähän maailmaan kun ei synnytä hengailemaan, vaan tekemään työtä, elättämään ja kasvattamaan perhe. Kuinka tämäkään yhteiskunta muuten olisi voinut toimia!!

Eikö voitaisi näin yhteiskuntana sopia, että mitä enemmän pidät työstäsi sitä vähemmän saat siitä palkkaa?
Jos oikein vihaat työtäsi niin palkka on tietysti korkea.

itsekin voi vaikuttaa siihen millaista oma työ on sisällöllisesti.
Ei se pomo ole koko ajan seläntakana paapomassa miten pitää tehdä.
Moni jättää oman työnsä ja työtapojensa kehittämisen tekemättä.
Toistaa samat opitut "hyvät" rituaalit. Ei ihme että työnteko tökkii ja olo on kuin maansa myyneellä. Huokailee ja ähkii ja sama huokailu ja ähkinä kuluu joka suunnnalta, Itseensä tympiintyneiden ihmisten jokapäiväinen ähinä.

Kyllä juuri noin, teoriassa. Käytännön elämä ei kuitenkaan aina suju suunnitelmien mukaan, vaikka asioiden eteen näkisi paljonkin vaivaa. Ellei asioita pysty muovaamaan mieleiselle tolalle, on terveellistä osata sopeutua. Aina sekään ei riitä. Moni vaan joutuu paskaduuneihin ja veemäisiin työpaikkoihin. Esimerkiksi ikä ja työkykyä rajoittavat sairaudet ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään.

Hah haa duunarin hommissa ei ole koskaan kivaa, pakkotahtinen paskaduuni ei ole kivaa koskaan, siitä vaan koittamaan ihan itse, vaikka 10 vuotta putkeen ja tule sitten kertomaan.