En halua kumppanini tapaavan vanhempiani ja sisaruksiani. Olen perheeni kanssa erittäin läheisiä ja vietämme normaalisti lähes viikottain aikaa yhdessa. En kuitenkaan halua tutustuttaa kumppaniani perheeseen. En tiedä itsekään miksi. Ovat useamman kerran tavanneet ja kaikki on mennyt hyvin, mutta silti en halua yhdistää tätä porukkaa keskenään. En myöskään halua millään olla yhteydessä kumppanini läheisiin. Parisuhdetta takana 2.5 vuotta.
Parisuhde ja oma perhe
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvin outo on asenteesi.
Arvelen näin: Vaikuttaa siltä, että sinä olet mustasukkainen lapsuusperheestäsi. Takaraivossasi jyskyttää pelko, mitä jos sun vanhempasi ja sisaruksesi tykkäävätkin kumppanistasi, ystävystyvät ja alkavat viettää aikaa ja jutella kumppanisi kanssa enemmän kuin sinun.
Samaten toisin päin, kumppanisi on hyvää pataa omien sukulaistensa kanssa. Pelkäät ettet sovi heidän joukkoonsa, joten eristät itsesi siitä porukasta heti kättelyssä, niin ei tule paha mieli.
Voihan toki olla raadollisempikin syy käytökseesi.
Sinulla ei ole tarkoituskaan olla tämän kumppanin kanssa pidempään. Olet yhdessä vain sen takia kun et ole parempaakaan saanut pyydystettyä. Et rakasta, kuhan vaan roikut kimpassa kun et osaa yksinkään olla.
Jos oikeesti meinaat, että te olisitte kuitenkin yhdessä ns. loppuelämänne, hyvin hyvin, hankalaksi menee yhteiselo tuolla pelillä.
Vaikuttaa oudolta mutta tiedä häntä, meitä on moneen lähtöön.
En minäkään. Naiseni vanhemmat on mielestäni idiootteja. minul on omakotitalo ja ne tuli kylään. Ne alkoi sit pihaa suunnittelemaan että tuonne tuodaan sitä ja niitä kukkia ja tonne kaivetaan jotain ja talon taakse myös kukkia. Suuttuivat kun sanoin että minä en mitään kukkia istuta.
Tilanne on erikoinen. Asutteko yhdessä? Onko teillä jonkin sortin seksi- / tapailusuhde? Jos on niin sitten ymmärrän, muuten pidän kyllä kovin kummallisena. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo hyvinkin tuntea toisen perhettä.
Ap täällä.
Olen itse melko erilaisista lähtökohdista kotoisin verrattuna kumppaniiini. Koen jotenkin kiusallisena pelkän ajatuksenkin, että tutustuisin paremmin esim hänen perheeseen. Kai se on pakko uskaltautua, mutta tilaisuuksia tulee todella harvoin ja miehelle ei ole luontevaa mennä "vain" päiväkahville vanhemmilleen. Kaverit toki eri asia, mutta mielestäni toisen kavereita ei ole ainakaan "pakko" nähdä. Kissanristiäisissä pyöriminen ei ole minun juttuni yhtään.
En ole aiemmassa elämässä juurikaan onnistunut sosiaalisissa suhteissa ja olen lopulta aina tullut hylätyksi. Lisäksi olen ehkä ujo ja stressaantunut alkuun, mikä varmasti edesauttaa tätä: miksi edes yrittää tutustua, kun tietää, että tapaamisia on harvoin ja jään lopulta kuitenkin ulkopuolelle.
Suhde on alkutekijöistä asti ollut vakava ja lähitulevaisuudessa yhteenmuuttokin alkaa olla ajankohtaista. Sikäli se varmasti helpottaisi tilannetta, kun ei voi ainakaan paeta omaan kotiin, kun toiselle tulee "omia" vieraita. Kerrottakoon vielä, että suhde on ollut melko intensiivinen heti alusta lähtien ja monesti olen kokenut, että kun ollaan (etenkin viimeisen vuoden aikana) lähes joka päivä yhdessä 24 h, on hyvä ottaa omaa aikaa omien kavereiden/perheen kanssa.