Hei!
millainen on yleinen käytäntö kun maatilalle tulee munaminijä? asutaanko saman katon alla edellisen sukupolven kanssa, kuten monella valitettavasti on tapana, kun tavallinen minijä tulee taloon? vai näytetäänkä ovea heti? maatiloilla varmaan tuo anoppi-minijä -suhde kärjistyy juuri tuon saman tuvan takia. onko munaminijöillä enemmän munaa kun mammanpojilla, jotka eivät henno ajaa vanhempiaan talosta?
itsellä tosi hyvä suhde appivanhempiin ja älysivät heti rakentaa oman tuvan, kun oli huonoja kokemuksia itselläkin edellisestä sukupolvesta.
sitten vielä munaminijöistä, koetteko olevanne "täysillä" isäntiä talossa, vai tuntuuko siltä, että hoitelee "vähän niinku vieraan tilaa"?
millainen on yleinen käytäntö kun maatilalle tulee munaminijä? asutaanko saman katon alla edellisen sukupolven kanssa, kuten monella valitettavasti on tapana, kun tavallinen minijä tulee taloon? vai näytetäänkä ovea heti? maatiloilla varmaan tuo anoppi-minijä -suhde kärjistyy juuri tuon saman tuvan takia. onko munaminijöillä enemmän munaa kun mammanpojilla, jotka eivät henno ajaa vanhempiaan talosta?
itsellä tosi hyvä suhde appivanhempiin ja älysivät heti rakentaa oman tuvan, kun oli huonoja kokemuksia itselläkin edellisestä sukupolvesta.
sitten vielä munaminijöistä, koetteko olevanne "täysillä" isäntiä talossa, vai tuntuuko siltä, että hoitelee "vähän niinku vieraan tilaa"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luin aluksi että munanimijä... hähää :)
Niin minäkin, enkä olisi mitään huomannut, ellet olisi kirjoittanut viestiäsi. Piti oikein mennä uudestaan lukemaan, että eikös siinä sitten niin lukenutkaan.. :)
Hänen kannattaisi opetella kirjoittamaan miniä oikein.
Mikä on munaminijä? Ymmärrän, että on jokin murresana, mutta en tarkalleen tiedä, mitä tarkoittaa?
Eipä vävy ole ihminen kuin silloin kun hän nielee sen kaiken mitä vanha sukupolvi haluaa.
Kyseessä ei liene mikään muu kuin luopujien keskenjäänyt luopuminen omasta lapsestaan. Eritavoin haluavat tehdä itsensä tärkeäksi ja siten hallita tyttärensä välityksellä maatilaa jonka ovat myyneet.
Nyt tietenkään ei pidä yleistää tilannetta, toiset ymmärtävät tilanteen ja jättävät vetovastuun seuraavalle sukupolvelle. Kun vain sellainen psyykkaus kuuluisi jokaiseen sukupolvenvaihdokseen.
Eniten harmia aiheuttaa muut sisarukset jotka kokevat jääneensä vaille korvausta tilakaupoissa ja myrkyttävät jatkajien parisuhteen välejä. Kiitollisuudenvelka on yleisin veruke, tila on myity liian edullisesti, vaikka vanha kaarti on jäänytkin syytingillä asumaan. Vanhusten sairaus lisää heidän masennusta ja kierre takertua tyttäreen tiukemmin on valmis. Vävylle ei jää muita oikeuksia ja velvollisuuksia kuin siittää lapset ja tehdä työtä, muuten hänen paikkansa on "perheen" ulkopuolella.
Mitä mieltä olette paikallisesta käytännössä kun on selvitelty parisuhdeongelmia ammattilaisten kanssa ja taustalla mielestäni on ollut juuri tiukka napanuora. Siinä terapeutin mielestä myös vanhukset kuuluvat perheeseen, kun asuvat samassa talossa. Pitipä yhden terapeutin kutsua salaa 50km päässä asuvan vaimon siskonkin kehumaan omia vanhempiaan minulta salaa meidän yhteiselle terapeutille.
Itsellä on ainakin ollut huonoa onnea parisuhteessa; vanhat appivanhemmat, kiinni lapsissaan, vaimo uhkaillut yli 5 vuotta itsensä ja lasten surmaamisella jos laitan vanhukset pois ja lopuksi sairaanhoitopiirin naisterapeutti joka on eronnut ja siksi katkera kaikille miehille. Myös hänen esimiehensä oli juuri eronnut. Itsaripuheet kuittasivat vain sillä, etteihän vaimo ole tehnyt mitään!
Olkaa onnellisia te joiden puolisot puollustavat teitä ja parisuhdettanne kaikilta ulkopuolisilta hyökkäyksiltä, ei sekään ole itsestäänselvyys. Itse on käännettävä uusi sivu elämässä silläkin uhalla että tulevalle exälle satuu jotain. 15 vuotta elämää toisten ehdoilla ilman toimivaa parisuhdetta uuvuttaa varmasti jokaisen.
Omalla anopillani oli kauhuanoppi ja hän kertoikin aikoinaan minulle anopistaan paljon ja silmät palaen vannoi, että jos ja kun hänen poikansa taloon miniän tuo, hän lähtee varmasti vaikka minne asumaan, jotta nuoret saavat asua rauhassa; kuulemma yhteisasuminen pitäisi kieltää lailla. Noh, yllättäen juuri minusta tulikin hänelle miniä: sen jälkeen anoppi on alkanut samalla tavalla silmät palaen puhua, että kuka voisi olla niin julma, että vanhempansa pois kotoa ajaisi, että jos nuoret omaa elämäänsä haluavat elää, niin rakentakoot itse talonsa; mihinkä hän kotoaan lähtisi, hänen kotinsahan se on. Hauskinta tässä on, että minulla ja miehelläni taloudellinen tilanne on todella tiukka, hänen äitinsä pankkitilillä tuntuu hyvin olevan rahaa... Tässä siis äidinrakkautta parhaimmilleen: poika vaikka sillanalle perheineen, kunhan anoppi saa asua kotonaan! Ja sitten vielä arvona pidetään sitä, että tilaa jatketaan...
Suotta ei mielestäni maalaisia haukuta, he ovat todella luutuneita ja itsekkäitä. Kuka kaupungissa asuva vanhempi haluaisi tuolla tavalla estää lapsensa ammatinharjoitusta ja perheenperustamista? Rahaa maataloudessa tarvittaisiin ihan kaikkeen muuhunkin kuin talon rakentamiseen. Mielestäni reilua olisi, että kun anoppi on tilalla jo työnsä tehnyt ja muhkean pankkitilin ansainnut, antaisi jo pojalleen vuoron hoitaa tilaa ja perustaa perheen ja häipyisi itse viettämään eläkepäiviään muuaalle. Mutta ei: lisää velkaa lapselle vaan ja koko tilanpito vaakalaudelle, siinä anopin äidinrakkaus.
veilä tiedä...saavutetuista eduista ei luovuta. Mullekkin anoppi sanoi, monta kertaa, että hän tähän on ensiksi tullut ja minä saan häipyä, jos en opi talon tavoille...;-) Anoppi muutti kuitenkin pois, melkein 20v jälkeen ja sieltä välimatkan päästä pystyi, vasta sanomaan, että ei hän ihan joka sanaa tarkoittanut, mitä oli vuosien aikana sanonut. Siksi ja sen takia, minä olen joka paikassa sanonut, että eri huushollit, nuorille ja vanhoille... se voi joskus pikkulusikan paikasta kasvaa iso ongelma!