Kun menettää läheisiä jne, ei tunne enää mitään.
Lähes kaikki yhdentekevää
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Surutyölle pitää antaa rauhassa aikaa.
Se on edessä itse kullakin, valmistautuakaan ei oikein osaa. Elämän ainutkertaisuus konkretisoituu, ja sittenkään ei osaa vielä tarttua hetkeen. Ihmisyys on pirullinen keksintö.
Isäni kuoli muistisairauteen, äitini syöpään taannoin. Molemmat rakkaita jä tärkeitä, elämältä katosi pohja, kuin verettäis matto jalkojen alta. Perhe on itelläkin mutta suuri osa meni itsestä vanhempien kuollessa, turta on olo ei oikein tunnu mikään miltään.
Menetin rakkaan puolisoni toiselle naiselle, repi mieleni ja sieluni riekaleiksi. Oltiin yhdessä liki 40v ja sitten joku onnistui luikertelemaan avioliittoomme kuin käärme puutarhaan.
Vedettiin matto elämältä, turvani oli Jumala ja suosittelen sitä myös aloittajalle tässä ketjussa.
Jumala jos sellaiseen sattuu uskoo ei tuo rakkaita takas, ei ole muuta kuin muistot ja nekin haalistuu.