En jaksa enää päivääkään. Ja se liittyy parisuhteen henkiseen rääkkiin. Miehestä on tullut tavattoman ilkeämielinen minua kohtaan. Yhteisiä vuosia on yli kaksikymmentä. Kaikki sanomiset on huutoa tai syyttelyä. Kaikki sovitut perutaan kun hänelle tulee myöhemmin jotain muuta. Väistyn aina kaiken hänelle muun tärkeämmän tieltä. Kun jollakin on tarve miehen läsnäololle, hän jättää meidän sovitun asian pois. Jos minä laitan hyvää hyvyyttä päivän kuulumiseen vaikka iloisen maisemakuvan, jonka olen ottanut, tulee vastaus huutomerkkien kanssa, että noita on samoja kuvia on netit täynnä!!, tai laiton uudesta takista itse ilahtuneena kuvan, niin takaisin tulee vain mikä tossa takissa muka on!!! Nyt yritin vapaapäivänä yhteistä tekemistä, niin tulee huutoa, että mitä ihmettä sä sinne korpeen tahdot, ei siellä ole mitään (vaikka lähikaupungista oli kyse), vein hänet kauniille luontopaikalle syömään (ehdotin että jos haetaan kaupasta eväät, syödään siellä ja ollaan ja sitten hain ruokaa kaupasta), kyllä söi ja ei yhtään mitään hyvää sanottavaa eikä edes kiitos. On hiljaa eikä sano sanaakaan. Onneksi ei nähnyt, menin kauemmas kivelle istumaan, ja kun aurinkolasit oli päässä, ei nähnyt miten kyyneleet valu poskille. En oikeasti enää tiedä mitä olen hänelle tehnyt, että käyttäytyy minua kohtaan niin kuin olisin kaikista pahin koko elämässä. En tiedä mitä teen. Olen niin surullinen ja väsynyt tähän. Tuntuu, että minulle saisi tapahtua mitä vaan, ja se ei häntä enää liikuttaisi. Miksei sitten lopeta tätä ja sano ettei rakasta tai välitä enää? Tai pyydä, että häivyn jonnekin? Minusta tuntuu ettei sydän enää edes fyysisesti kestä. Tunnen tästä konkreettista kipua, koska elämä on hyljeksintää. Tunnen, että olen ihan yksin.
Olen ihan loppu
Anonyymi
25383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lisään vielä, että mies on alkanut haukkumaan myös mun vanhempia. Ja kaikkea mikä tänne puolelle tekemiseen liittyy. Ehkä mikä otan vain lääkkeitä kourallisen ja nukahdan. Aina sanotaan, että fyysinen väkivalta on pahaa, mutta henkinenkin voi viedä hengen.
Jätä se hyvänen aika
Se on kasvanut erilleen
Pärjää varmasti oikein hyvin yksinään
On kasvanut. Jotenkin. En tunne enää koko miestä. Enkä ymmärrä mitä tapahtuu. Olen elänyt rinnalla ja halunnut tasaista tavallista arkea, jossa kumppanista on turva. Minua pelottaa etten tunne häntä enää ja olemuksesta näen ettei hän tunne mitään.
Aivan selvä juttu. Miehesi on kaappihomo.
Mies haluaa sinusta eroon, mutta aina sitä halutaan mieluummin olla jätetty uhri kuin "ylimielinen kusipää" jättäjä.
Upeasti olet yrittänyt ja kauniita ideoita sinulla. Hyvä ruoka ja ulkoilma, läheisen kanssa on minulle kuin olisin taivaassa. Vika ei siis tosissaan ole sinussa, että elä itseäsi siitä soimaa.
Jätä ja lähde jos voit ja haluat. Ansaitset niin paljon parempaa. Tuntuu vaikealta ja pelottavalta jos et ole ennen eronnut, mutta ajan kanssa helpottaa varmasti. Uskon myös että löydät sen miehen, jolla syttyy hymy huulille ja ilo silmiin, kun sinut näkee.
Nuku hyvin rakas ihminen. Syö lääkkeitä jos ne tosiaan helpottaa, mutta älä ota tavaksi ja turru tilanteeseesi.❤
Viimeiset lääkkeet.
Ei ole mitään halua muuhunkaan suhteeseen. Tämmöisen jälkeen ei näe missään mitään hyvää. Ei kiinnosta.
Pyydän äidiltä olevinaan lainaan unilääkkeet.
Kertomus jää tänne luettavaksi.
No et todellakaan näe varmasti mitään hyvää sieltä varjoista. Tule valoon ja kohtele itseäsi niinkuin haluaisit muidenkin sinun kohtelevan. Lupaan sinulle että kiität itseäsi vielä.
Teitä on hyviäkin ihmisiä kun jaksatte huomata tuntemattomankin tuskan ja ottaa ajatuksiinne. Kiitos.
Kuulostaa siltä, että mies pitää sinua itsestään selvyytenä. Tässä vinkkini. Ala tehdä itselle mieleisiä asioita ilman miestä. Suunnittele menoja ja jätä mies kotiin. Ala rakentaa omaa elämääsi. Tee asioita, joista nautit. Varaa terveysasemalle aika tai googlaa oman alueesi mielenterbeyspalvelut, varaa aika. Kerro tilanteesta ja ajatuksistasi. Älä tee itsellesi mitään pahaa. Huomaat, että elämä voi muuttua, olet arvokas. Tsemppiä! Sinä selviät tämän yli, olet vain sitkeä ja päätät, ettei kukaan saa enää lannistaa sinua. Jumala auttaa sinua, et ole yksin.
Viesteillä on iso painoarvo. Kiitän siitä, että joku siellä, sinä, olet lukenut, pysähtynyt tähän ja kommentoinut minulle. Tuntuu hyvälle, että joku kuulee ja suhtautuu vakavasti.
Olen itse kokenut joskus saman. Sinulle on varattuna kauniita sanoja ja iloa. Älä lannistu! Elämä yllättää vielä ikoisesti. Hae apua, sitä on saatavilla.
Iloisesti siis 🙂
Haluaisin sanoa yhdessä eläville pareille, että ennen tämän kokemista, sanokaa suoraan kumppanille, että rakkaus on kuollut. Ja ettei tunteita ole. Ennemmin tehkää se kuin että alkaisitte väheksymään kaikin pahoin tavoin toista. Se menee siihen ihan huomaamatta ja raa’istuu vaivihkaa.
Oletko? ...ja nyt kaikki on hyvin?
Olen samaa mieltä muiden kanssa, että älä jää yksin ja eroa jos se on ainoa keino pelastaa itsesi.
Mutta miehenä ajattelen tietenkin myös miestäsi. Hänellä voi olla jotain salattavaa tai jotain mitä pelkää. Silloin ihminen ei näytä tunteitaan, pysty olemaan läsnä, voi olla kiukkuinen ja "pelokas". Hänellä voi olla siis myös ihan perusturvallisuuden puutetta. Joku voinut uhkailla, ihastunut toiseen, saanut varoituksen töissä tai melkein mitä tahansa, mitä ei voi ja uskalla kertoa sinulle.
Onko miehen asento millainen normaalisti? Uhattuna ihminen painuu kasaan tai kyyryyn päin, eli tekeytyy pieneksi. Mitä enemmän tilaa taas ottaa, niin sitä varmempi ja turvallisempi olo. Nämä ovat asioita joita voi nähdä ilman kysymättä.
En usko kenenkään olevan kusipää tai ilkeä perusluonteeltaan. Silloin kun ihminen on aggressiivinen tai välttelevä, niin silloin tuntee olonsa uhatuksi.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse asiaa selvitellä tai yrittää korjata, jos et sitä halua. Paha sanoa mitä sinun kannattaisi mielestäni tehdä tuntematta teitä molempia kunnolla. Voithan sinä aina kokeilla jotain mikä voisi parantaa tilannetta, mutta eroa ja lähde jos tuntuu ettet enää vain jaksa ja halua. Voimia ja virtuaalihali sinulle!
Järkky tyyppi. Kai asunto on sinunkin nimissäsi? Sano miehelle, että muuttaa muualle jos seurasi ei kelpaa.
Kuulostaa melkoiselta energiasyöpöltä, tietenkin jos miehesi olisi esimerkiksi masentunut, mutta jos puuhailee kuitenkin kokoajan omiaan ei taida olla mistään sellaisesta kyse. Jos kaksikymmentä yhteistä vuotta, eikö keskustelun kuitenkin pitäisi onnistua, että mistä kiikastaa. Ja jos ei muuta, niin taputtelisitte jutun kunnialla loppuun, jotta voi sitte mennä eteenpäin kumpikin. Eikö 20 vuodessa opi tuntemaan toisen niin että aistii jo mitä tämä aikoo, haluaa. Onko torjuntaa, ei halua vain hyväksyä totuutta. Takertumista jo menneeseen.
Ota ero! Jostakin syystä miehesi on katkera tai sitten hän on vain paska luonne.
Ehdottomasti kannattaa ottaa ero. Ei kenenkään tartte tuollaista käytöstä sietää!
Menkää nyt ensin parisuhdeterapeutin tai -neuvojan kanssa juttelemaan.
Ei sitä heti erota kannata ennen kuin on selvittänyt mistä on kysymys.
Ongelmansa kullakin.
Sait+jo+vastauksen+keskittäytymällä+omaan+olemiseesi.+Se+oli+hyvä+vastaus.+
Oletko koittanut keskustella hänen kanssaan asiasta? Onko tämä ollut ihan yhtäkkinen muutos, millainen hän sitten ennen oli? Jokin syyhän hänen käytöksen muutokselle varmasti on, pitäisi vain selvittää, että mikä. Voitte koittaa hakea ammattiapua ja mennä pariterapiaan, jos se ei keskenään puhumalla selviä.