Keino on varmasti oudoksumista aiheuttava, mutta ainakin itse olen siitä todisteena, että se auttaa. Ei ehkä kaikilla, mutta tuskinpa olen ainoa.
Kun tunnet paniikkikohtauksen alkavan, niin anna sen tulla. Älä edes yritä estellä sitä. Ajattele vain, että tulkoon, tervetuloa! Istu alas, mene makaamaan, sulje silmät tms. ja ota se vastaan. Kun tiedät kuitenkin, että niitä tulee ja menee. Kun toimit näin, niin niin se alkaa häivyttämään kohtauksen alkamisen pelkoa ja samalla huomaat, että alat hallita sitä. Tämä vaikuttaa myös siihen, että kohta voit turvallisemmin mielin lähteä liikenteeseen. Seuraava askel on aiheuttaa sellainen itsellesi tahallasi. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Käyt vain johonkin rauhalliseen paikkaan ja rentoudut ja ryhdyt ajattelemaan paniikkia, sitä pelkoa ja kaikkia niitä tuntemuksia. Jos ei meinaa onnistua, niin myöhemmin uusi yritys. Kun onnistut siinä, niin taas pääset eteen päin pelon hallinnassa. Kun huomaat, että pystyt aiheuttamaan sen itsellesi ajatuksen voimalla, niin se auttaa ymmärtämään sitä paremmin. Näin paniikkikohtaukset, kumma kyllä, alkaa vähenemään, koska pelkäät vähemmän ja vähemmän.
Minulla oli kohtauksia useita vuosia ja se todella invalidisoi elämäni. Erakoidun neljän seinän sisälle ja kun oli pakko lähteä kauppaan tms. asioille, niin jo se saattoi laukaista kohtauksen. Jos kohtausta ei tullut, niin ainakin oli v...sen epämiellyttävä olo ja pelkoja, että esim. kuolen matkalle. Tämän oudon tempun keksin ihan vahingossa ja lopulta pääsin kohtauksista kokonaan eroon. Uusia ei ole tullut kohta, jos oikein muistan, ainakaan kahteen vuoteen. Ja ilman mitään lääkkeitä. Tämän kokeilu ei maksa kuin vaivan. Siitä ei ole mitään vaaraa ja jos ei auta, niin sitten on vain hyväksyttävä tilanne. Jos auttaa, niin voit myöhemmin kiittää.
Miten hallitset paniikkihäiriötä?
1
86
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla oli nuorena tosi paha paniikkihäiriö.
Huomasin omalla kohdallani, että aurinkolaseista oli hyötyä liikkuessani kaupungilla ja asioilla.
Uskoisin aurinkolasien käytön auttaneen ainakin minua sillä tavalla, kun tiedostin, ettei kukaan näe minun silmiäni.
Ehkä vähän sama mekanismi, kun vuosien saatossa on sanottu aran jäniksenkin työntävän päänsä pensaaseen, ja jänis luulee olevansa kokonaan piilossa.
Olen myös miettinyt nyt korona-aikaa, ja jos minulla olisi edelleen paniikkihäiriö, niin kasvomaskista saattaisi olla hyötyä samalla periaatteella kuin aurinkolaseilla, saisin kasvoni piiloon muiden katseilta.
Paniikkihäiriöni johtui aikoinaan huonosta itsetunnostani. Kun en hyväksynyt itseäni, pidin itseäni aivan luuserina ja arvottomana. Se aiheutti sen , että joka paikassa, jossa oli muita ihmisiä, aloin panikoida. Kuvittelin, että muutkin näkevät luulemani arvottomuuden.
Aloituskommentissa kysyttiin paniikkihäiriön hallitsemisesta, niin ajattelin oman vuosien takaisen kokemukseni tänne kirjoittaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743310
- 2012862
- 242699
- 492638
- 212524
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412355Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101823Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241767- 371640
- 181486