Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kymmenisen vuotta. Molemmilla on lapsi/lapsia , yhteisiä meillä ei ole.
Mieheni lapsella on ollut käytöksen ja tunteiden hallinnan kanssa ongelmia pienestä pitäen. Isä on tapaava vanhempi ja lapsi asuu äidin luona.
Äidin elämä näyttää välillä hieman haastavalta ja vuosia sitten tilanteeseen puututtiin lastensuojelun taholta. Tapaus ei aiheuttanut jatkotoimia vaikka mielestäni tarvetta olisi ollut vuosien varrella.
Mieheni selittelee lapsensa käytöstä millon väsymyksellä, nälällä, milloin toisten syyllä.
Päiväkodissa hoitajat eivät ymmärtäneet, koulussa opettajat ovat ammattitaidottomia. Lapsella menee koulussa ihan hyvin, ongelmia tulee käytöksen suhteen.
Nykyään lapsella on usein joku paikka kipeä, pää, jalat tai vatsa.
Lapsi pelaa paljon ja meillä siihen ei puututa lainkaan. Isä pelaa lapsensa kanssa ja lapsi kertoo että äidin luona äiti on aina puhelimella.
Lapsi pelaa tunteja meillä ollessaan ja usein häntä ei saa edes lähtemään ulos.
Lapsella on poissaoloja koulusta erilaisten särkyjen vuoksi. Äiti käyttänyt lapsen lääkärissä eikä mistään vakavasta ole kyse. Särkyjä on mielestäni todella usein, samoin poissaoloja koulusta mielestäni usein.
Säryt vaikuttavat todellisilta.
Taannoin lapsen vatsa oireili meillä ollessa. Minä huolestuin mutta isästä tilanne oli hallinnassa. Lapsen mukaan koskaan ei ollut sattunut niin paljon vatsaan. Isän mielestä kipu johtui hyvien syönnistä ja vatsan toimimattomuudesta.
Lapsella on oma huone joka on koko asunnon isoin huone. Huoneessa on telkkarit ja pelit. Lapsi ei koskaan viihdy huoneessaan kuin sen ajan kun pelaa peliään. Jos hän pelaa kännykällä, mitä saattaa kestää tunteja, hän tulee olohuoneeseen. Hän pitää pelin ääniä kovalla, puhuu ja selittää pelejä, toistelee tiettyjä sanoja ja välillä lyö nyrkillä tai kämmenellä sohvaa tai tekee jaloilla ilmapotkuja. Isä ei puutu tilanteeseen, ei ole kuulevinaan ei näkevinään. Telkkaria on todella ärsyttävä katsoa kun yksi pitää omaa showtaan.
Viimeksi lapsi sitten sairastui ja sen vielä ymmärsin että makasi sohvalla peittojen alla. Väliin katsoi telkkaria mutta mahakipu oli kova ja nukkui välillä. Herättyään oksenteli välillä. Toin olohuoneeseen ämpärin mikäli ei ehdi vessaan. Isä tulkitsi asian niin että voi maata olohuoneessa ja oksentaa siinä, eikä vessaan tarvitse mennä. Minun mielestäni noin iso lapsi menee jo oksentamaan vessaan eikä oksenna olohuoneessa kun muukin perhe on kotona. Mies oli aivan raivona ja haukkui tuttuun tyyliinsä minut huonoksi vanhemmaksi.
Välillä lapsi meni lattialle peittoineen ja isä syötti hänelle jogurttia.
Nyt kysynkin että jos puhutaan lapsesta joka on jo iso, ei vielä teini mutta esiteini ja joka sabotoi viikonloput muun perheen elämää pelaamisellaan, huonolla käytöksellään tai vaikkapa tämä oksentelu episodi. Olenko hullu tai tunteeton, huono vanhempi jos mielestäni olohuone on yhteistä tilaa ja pelit voi pelata omassa huoneessa tai oksentelut oksentaa joko vessassa tai sitten siellä omassa huoneessa jos vessassa ei voi olla?
Mahakipu loppui iltapäivällä yks kaks yllättäin oksentelujen jälkeen, mistä on kyse, en tiedä mutta mielestäni asiaa pitäisi tutkia.
Isänsä ei ole koskaan kipeenä ja mielestäni hänen ajattelutapansa on todella outo näissäkin asioissa eikä ota vastuuta asioista. Äitensä mennä viipottaa eikä mielestäni myöskään keskity lastensa asioihin vaan kipuilee ja kriiseilee omassa elämässään niin että aina on jotakin draamaa meneillään.
Minulla alkaa loppua järki ja rakkaus, en halua enää elää tällaista elämää. Oma jälkikasvu on todella helppoja lapsia eikä mitään ongelmia heidän kanssaan ole ikinä ollut. Mieheni mielestä kuitenkin olen kasvattanut lapseni väärin ja samoin minut on kasvatettu väärin. Hän ei näe että heidän lapsensa tarvitsisi jonkinlaista. apua.
Sanokaa jotain? Antakaa neuvoja?
Mieheni lapsella on ollut käytöksen ja tunteiden hallinnan kanssa ongelmia pienestä pitäen. Isä on tapaava vanhempi ja lapsi asuu äidin luona.
Äidin elämä näyttää välillä hieman haastavalta ja vuosia sitten tilanteeseen puututtiin lastensuojelun taholta. Tapaus ei aiheuttanut jatkotoimia vaikka mielestäni tarvetta olisi ollut vuosien varrella.
Mieheni selittelee lapsensa käytöstä millon väsymyksellä, nälällä, milloin toisten syyllä.
Päiväkodissa hoitajat eivät ymmärtäneet, koulussa opettajat ovat ammattitaidottomia. Lapsella menee koulussa ihan hyvin, ongelmia tulee käytöksen suhteen.
Nykyään lapsella on usein joku paikka kipeä, pää, jalat tai vatsa.
Lapsi pelaa paljon ja meillä siihen ei puututa lainkaan. Isä pelaa lapsensa kanssa ja lapsi kertoo että äidin luona äiti on aina puhelimella.
Lapsi pelaa tunteja meillä ollessaan ja usein häntä ei saa edes lähtemään ulos.
Lapsella on poissaoloja koulusta erilaisten särkyjen vuoksi. Äiti käyttänyt lapsen lääkärissä eikä mistään vakavasta ole kyse. Särkyjä on mielestäni todella usein, samoin poissaoloja koulusta mielestäni usein.
Säryt vaikuttavat todellisilta.
Taannoin lapsen vatsa oireili meillä ollessa. Minä huolestuin mutta isästä tilanne oli hallinnassa. Lapsen mukaan koskaan ei ollut sattunut niin paljon vatsaan. Isän mielestä kipu johtui hyvien syönnistä ja vatsan toimimattomuudesta.
Lapsella on oma huone joka on koko asunnon isoin huone. Huoneessa on telkkarit ja pelit. Lapsi ei koskaan viihdy huoneessaan kuin sen ajan kun pelaa peliään. Jos hän pelaa kännykällä, mitä saattaa kestää tunteja, hän tulee olohuoneeseen. Hän pitää pelin ääniä kovalla, puhuu ja selittää pelejä, toistelee tiettyjä sanoja ja välillä lyö nyrkillä tai kämmenellä sohvaa tai tekee jaloilla ilmapotkuja. Isä ei puutu tilanteeseen, ei ole kuulevinaan ei näkevinään. Telkkaria on todella ärsyttävä katsoa kun yksi pitää omaa showtaan.
Viimeksi lapsi sitten sairastui ja sen vielä ymmärsin että makasi sohvalla peittojen alla. Väliin katsoi telkkaria mutta mahakipu oli kova ja nukkui välillä. Herättyään oksenteli välillä. Toin olohuoneeseen ämpärin mikäli ei ehdi vessaan. Isä tulkitsi asian niin että voi maata olohuoneessa ja oksentaa siinä, eikä vessaan tarvitse mennä. Minun mielestäni noin iso lapsi menee jo oksentamaan vessaan eikä oksenna olohuoneessa kun muukin perhe on kotona. Mies oli aivan raivona ja haukkui tuttuun tyyliinsä minut huonoksi vanhemmaksi.
Välillä lapsi meni lattialle peittoineen ja isä syötti hänelle jogurttia.
Nyt kysynkin että jos puhutaan lapsesta joka on jo iso, ei vielä teini mutta esiteini ja joka sabotoi viikonloput muun perheen elämää pelaamisellaan, huonolla käytöksellään tai vaikkapa tämä oksentelu episodi. Olenko hullu tai tunteeton, huono vanhempi jos mielestäni olohuone on yhteistä tilaa ja pelit voi pelata omassa huoneessa tai oksentelut oksentaa joko vessassa tai sitten siellä omassa huoneessa jos vessassa ei voi olla?
Mahakipu loppui iltapäivällä yks kaks yllättäin oksentelujen jälkeen, mistä on kyse, en tiedä mutta mielestäni asiaa pitäisi tutkia.
Isänsä ei ole koskaan kipeenä ja mielestäni hänen ajattelutapansa on todella outo näissäkin asioissa eikä ota vastuuta asioista. Äitensä mennä viipottaa eikä mielestäni myöskään keskity lastensa asioihin vaan kipuilee ja kriiseilee omassa elämässään niin että aina on jotakin draamaa meneillään.
Minulla alkaa loppua järki ja rakkaus, en halua enää elää tällaista elämää. Oma jälkikasvu on todella helppoja lapsia eikä mitään ongelmia heidän kanssaan ole ikinä ollut. Mieheni mielestä kuitenkin olen kasvattanut lapseni väärin ja samoin minut on kasvatettu väärin. Hän ei näe että heidän lapsensa tarvitsisi jonkinlaista. apua.
Sanokaa jotain? Antakaa neuvoja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jätä se. Sillä itsellä asiat on mennyt pieleen ja on kateellinen sinulle. Nyt yrittää käydä päällesi hölmöjen juttujensa kanssa.
Sä olet ihan vahvoilla henkisesti ja järkevä. Sun mies ei ole sitä.
Sulle on kasvamassa ongelma miehestä sekä sen lapsesta. Se ongelma kasvaa sen isommaksi mitä pidemmälle katsot. Kai jo nyt huomaat että ongelma yrittää kävellä päältäsi. Entä miten käy kun asiat etenee?
En halua pelotella mutta olen törmännyt näihin tyyppeihin joiden on vaikea tunnustaa omia virheitään. He ovat jonkinlaisia narsisteja. Ole varovainen ja mieti.
Joo, varmasti ois miehelle ja varsinkin lapselle parasta että aloittaja ottaa ja lähtee.
Siis lapsen perhe on jo ollut lastensuojelun asiakas?
Mitä ongelmia heillä oli tuolloin?
Tilanne kuulosta siltä että ainakin fyysiset vaivat olisi hyvä tutkia ja tärkeää olisi saada myös apua ja tukea käytöksen ja tunteiden hallintaan.
Minä olen myös samaa mieltä että kipeänä voi tietysti maata sohvalla mutta oksentamiset hoidetaan muissa tiloissa kuin olihuoneessa missä muu perhe katselee televisiota. Mielestäni myöskään koko aikaa ei tarvitse pelata. Jos isä ei kiellä ja sen sallii niin lapsi voi pelata huoneessaan eikä yhteisissä tiloissa tunteja. Levottomuutta kuulostaisi olevan paljon jos potkii ja lyö ja ääntelee. Vai onko lapsella tic oireita?
Vaikea sanoa. Bonusvanhemmat on aina puolueellisia, varsinkin naiset, aina kärkkäästi etsimässä vikoja äidistä. En oikein ymmärrä miksi lapsen pitäisi olla huoneessaan isä-viikonloppuna. Ainoa isä, ja isänsä kanssahan lapsi tulee aikaa viettämään. Esiteini on vielä ihan lapsi ja etenkin kipeänä. Onhan se nyt mukavampi kipeänä köllötellä siinä olkkarissa kuin yksin isossa huoneessa. Millainen parisuhde teillä muuten on? Voiko olla että projisoit lapsen harteille taakkaa, joka ei hänelle kuulu?
Yritä olla kärsivällinen ja aikuinen, lapset tarvitsevat vanhempiaan ja tunnekylmyys jättää isot arvet pitkälle aikuisikään. Kokeile joskus antaa isälle ja lapselle aikaa ihan kahdestaan, kun on isä-viikonloppu.
Et kai uskonut tuohon? Hän kertoo itsestään mutta yrittää taas syyttää miehen lapsia kun elämä meni peileen. Tuo on naurettavaa.
Miksi et mene hoitoon? Jos sun lapset on hankalia hae heillekin apua, turhaan täällä viserrät.
Sun elämän kertonmuksesi on tosi outo. Onneksi ymmärsrrtät mutta miski et myönnä et kerrot itsestäsi? Vaan olet keksinyt henkilät omaan elämääsi?
Heh... anna lapsesi miehelle hän osaa hoitaa paremmin kuin sä.
Surullista että et osannut olla lapsillesi äiti vaan valehtelet ja kerrot kuin he olisivat joitakin muita. Hae apua ihmeessä.
Neuvoni on! - Älä valhetele toisten asioista ja juorua niitä. Uskon kuitenkin että ouhut itsestsi ja omasta ongelmastasi, mutta vaan provosoidaksesi muita kekkasit puhua kuvitteellisesti paljon parjatuista miehen eksästä ja laspsta, ettei vaan sun selusta taahriinnu, HÄVYTÖN OLET.
Muuttakaa omiin asuntoihin ja tapailkaa lapsivapailla.
Miehen+lapset+yleensä+aiheuttaa+ongelmia+ja+ovat+huonokäytöksisiä.+usein+uusi+äiti+koittaa+ratkaista+ongelmat+mutta+miehen+lapset+ja+eksä+ei+ota+oppeja+vastaan.+He+ovat+hankalia.+Minä+tiedän+ja+osaan+tehdä+paremmin+asioita+ja+kasvatan+hyvin+lapsia,+mutta+kaikkea+ei+voi+korjata.+Omani+ovat+esimerkillisiä+ja+kauniita+lapsia+mutta+miehen+lapsista+jo+näkee+etteivät+ymmärrä+samalla+lailla+kuin+minun.+Emme+kulje+yhdessä+ettei+kukaan+näe+että+mulla+olisi++nuo+miehen+lapset+omananai,+en+halua++näyttää+heitä.
Selkeää, teillä ei ole yhteisiä lapsia.
Sinun on todella helppo lähteä tuosta suhteesta, mä lähtisin ainakin.
Kyllä sä löydät toisen joka kunnioittaa sinua.
Hävettää olla nainen kun on tuollasia ihmisiä olemassa. Miehen lapset eivät ole ansainneet kohtaloaan, sen on ansainnut tuo eukko joka rikkoi toisten perheen ja sekoitti lasten ja meihen elämän omilla valheillaan ja teoillaan. Heh ja joku vielä puolustaa. Lieko totta vaitarua... tarua varmaan, noita juttujahan riittää jotka haluaa sekottaa