Olenko enää järjissäni?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kymmenisen vuotta. Molemmilla on lapsi/lapsia , yhteisiä meillä ei ole.
Mieheni lapsella on ollut käytöksen ja tunteiden hallinnan kanssa ongelmia pienestä pitäen. Isä on tapaava vanhempi ja lapsi asuu äidin luona.
Äidin elämä näyttää välillä hieman haastavalta ja vuosia sitten tilanteeseen puututtiin lastensuojelun taholta. Tapaus ei aiheuttanut jatkotoimia vaikka mielestäni tarvetta olisi ollut vuosien varrella.
Mieheni selittelee lapsensa käytöstä millon väsymyksellä, nälällä, milloin toisten syyllä.
Päiväkodissa hoitajat eivät ymmärtäneet, koulussa opettajat ovat ammattitaidottomia. Lapsella menee koulussa ihan hyvin, ongelmia tulee käytöksen suhteen.
Nykyään lapsella on usein joku paikka kipeä, pää, jalat tai vatsa.
Lapsi pelaa paljon ja meillä siihen ei puututa lainkaan. Isä pelaa lapsensa kanssa ja lapsi kertoo että äidin luona äiti on aina puhelimella.
Lapsi pelaa tunteja meillä ollessaan ja usein häntä ei saa edes lähtemään ulos.
Lapsella on poissaoloja koulusta erilaisten särkyjen vuoksi. Äiti käyttänyt lapsen lääkärissä eikä mistään vakavasta ole kyse. Särkyjä on mielestäni todella usein, samoin poissaoloja koulusta mielestäni usein.
Säryt vaikuttavat todellisilta.
Taannoin lapsen vatsa oireili meillä ollessa. Minä huolestuin mutta isästä tilanne oli hallinnassa. Lapsen mukaan koskaan ei ollut sattunut niin paljon vatsaan. Isän mielestä kipu johtui hyvien syönnistä ja vatsan toimimattomuudesta.
Lapsella on oma huone joka on koko asunnon isoin huone. Huoneessa on telkkarit ja pelit. Lapsi ei koskaan viihdy huoneessaan kuin sen ajan kun pelaa peliään. Jos hän pelaa kännykällä, mitä saattaa kestää tunteja, hän tulee olohuoneeseen. Hän pitää pelin ääniä kovalla, puhuu ja selittää pelejä, toistelee tiettyjä sanoja ja välillä lyö nyrkillä tai kämmenellä sohvaa tai tekee jaloilla ilmapotkuja. Isä ei puutu tilanteeseen, ei ole kuulevinaan ei näkevinään. Telkkaria on todella ärsyttävä katsoa kun yksi pitää omaa showtaan.
Viimeksi lapsi sitten sairastui ja sen vielä ymmärsin että makasi sohvalla peittojen alla. Väliin katsoi telkkaria mutta mahakipu oli kova ja nukkui välillä. Herättyään oksenteli välillä. Toin olohuoneeseen ämpärin mikäli ei ehdi vessaan. Isä tulkitsi asian niin että voi maata olohuoneessa ja oksentaa siinä, eikä vessaan tarvitse mennä. Minun mielestäni noin iso lapsi menee jo oksentamaan vessaan eikä oksenna olohuoneessa kun muukin perhe on kotona. Mies oli aivan raivona ja haukkui tuttuun tyyliinsä minut huonoksi vanhemmaksi.
Välillä lapsi meni lattialle peittoineen ja isä syötti hänelle jogurttia.
Nyt kysynkin että jos puhutaan lapsesta joka on jo iso, ei vielä teini mutta esiteini ja joka sabotoi viikonloput muun perheen elämää pelaamisellaan, huonolla käytöksellään tai vaikkapa tämä oksentelu episodi. Olenko hullu tai tunteeton, huono vanhempi jos mielestäni olohuone on yhteistä tilaa ja pelit voi pelata omassa huoneessa tai oksentelut oksentaa joko vessassa tai sitten siellä omassa huoneessa jos vessassa ei voi olla?
Mahakipu loppui iltapäivällä yks kaks yllättäin oksentelujen jälkeen, mistä on kyse, en tiedä mutta mielestäni asiaa pitäisi tutkia.
Isänsä ei ole koskaan kipeenä ja mielestäni hänen ajattelutapansa on todella outo näissäkin asioissa eikä ota vastuuta asioista. Äitensä mennä viipottaa eikä mielestäni myöskään keskity lastensa asioihin vaan kipuilee ja kriiseilee omassa elämässään niin että aina on jotakin draamaa meneillään.
Minulla alkaa loppua järki ja rakkaus, en halua enää elää tällaista elämää. Oma jälkikasvu on todella helppoja lapsia eikä mitään ongelmia heidän kanssaan ole ikinä ollut. Mieheni mielestä kuitenkin olen kasvattanut lapseni väärin ja samoin minut on kasvatettu väärin. Hän ei näe että heidän lapsensa tarvitsisi jonkinlaista. apua.
Sanokaa jotain? Antakaa neuvoja?