Kuinka teillä pidetään parisuhde yllä? Pystyttekö keskustelemaan asioista vai vetäydyttekö kuoreenne. Mieheni pohtii asioitaan mielessään eikä suostu juttelemaan, miten häntä voi lähestyä? Kertokaa mielipiteitänne.
PARISUHTEEN YLLÄPITO
vaimo
91726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on juuri samanlainen mies, itse haluan keskustella kaikista asioista, niin arkipäiväisistä kuin seksistä.. kaikista, mutta mieheni ei puhu. Vetäytyy tosiaan kuoreensa ja aloittaa mykkäkoulun. Olen käynyt -90 luvun puolessa välissä perhesuunnittelunevolassa keskustelemassa asiasta ja siellä oli miespuolinen asiantuntija, joka opetti minua puhumaan miehelleni ja siitä asti olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa sillä lailla, että hän ei koe keskusteluyritystäni syyttelynä. En aloita koskaan keskustelua mieheni kanssa, että miksi sä et...tai kuinka sä et, vaan että mulla on tosi paha olo tai minusta tuntuu tosi kurjalta.... En halua turhia riitoja normaaleista asioista, mutta mieheni ei siltikään halua keskustella. Olen myös joskus ehdottanut, että mentäisiin yhdessä johonkin jutteleen asioista, mutta hänen mielestä ongelma on vain minulla, koska kerran puhun siitä.
Onko kellään mitään hyvää keinoa saada mies puhumaan?
Edellisen mieheni kanssa olin sellaisessa tilanteessa, että kaikin keinoin olin yrittänyt saada häntä kanssani pohtimaan esim. parisuhteemme tulevaisuutta - minä kun en ollut tyytyväinen pätkääkään siihen mitä me yhdessä olimme. Silloin tuntui olevan aina väärä aika puhua asiasta - telkkarista tuli jotain tai piti ehtiä harrastuksiin jne.
Lopulta sitten kylmän rauhallisesti ilmoitin, että olen tavannut ihanan miehen, johon taidan olla jopa rakastunut. Jopa irtosi sanahelinää - tarttui heti puhelimeen, varasi ajan parisuhdeneuvontaan ja kyllä puhekaveria tuntui olevan sitten enemmän kuin tarpeeksi.
Seuraava vuosi oli pohdintojen vuosi, tuntui että mies vasta silloin tajusi kuinka tärkeästä asiasta (minulle) oli kyse. Sittemmin erosimme, muttemme puhumatta.
Käpivä tuuri. Miehesi olisi voinut parisuhdeterapian sijasta ilmoittaa ettei halua kiusata sinua ja saat vapautesi.
Tiedän. Siksipä en heittänyt sitä asiaa leikilläni.
Mielestäni tuollainen puhumattomuus voi olla peräisin jo lapsuus ajoilta, mieheni on nimittäin myös hyvin sulkeutunut. Hänen lapsuudestaan tiedän vain, että helppo se ei ole ollut ja siellä ei pahemmin ole asioista juteltu.
että molemmat osaavat pohtia asioita mielessään ja ratkaista ainakin ongelmiaan. Keskustella voi sitten muista asioista.
Pikkasen kyllä ihmetyttää miksi ihmiset kyselevät miten lähestyä heidän kumppaniaan... Eikö teidän pitäisi itse tietää parhaimmat kikat ja konstit, koska tunnette miehenne? Vai tunnetteko?
Taitaapa olla itsellä onni, kun on puhelias mies - ainakin ollaan syvällisiä keskusteltu aina. Naimisiin mennessä päätettiin ja luvattiin, että hankalistakin asioista puhutaan - nyt on loppuelämä aikaa tutustua aina vaan paremmin toisiimme.
Sen periaatteen olen ottanut, että vihaisena ei mennä nukkumaan. Vaikea se on ollut joskus mököttäessä muistaa itsekin, mutta tähän saakka ollaan saatu asiat puhumalla selviksi.
Me juttelemme kyllä kaikista asioista, enkä ole koskaan edes huolinut miestä, joka ei pysty puhumaan asioista. Minusta kaikesta pitäisi voida puhua, oli se sitten mitä tahansa.
Joitain sanamuotoja pitäisi kuitenkin välttää, jotta asioiden/ongelmien ratkaisut sujuvat sovussa ilman valtataisteluja, kuten "miksi et koskaan.." "älä tee niin tai näin". Ei pitäisi sanoa, mitä ET halua hänen tekevän, vaan mitä HALUAT hänen tekevän. Positiivisuus vie pidemmälle.
Mieheni tuntemuksista ja mielipiteistä kysyminen on aina ollut hyvä lähtö syvemmille keskusteluille. Olemme olleet pitkään yhdessä ja vieläkin joskus valvomme pitkälle yöhön vain jutellen.
http://www.iltalehti.fi/osastot/helmi/200504172958503_he.shtml