okkigaamzz

Olimme nuoria kesä 1965. Liftasimme kotiinpäin Hammarfeltista Kautokeinon ja Enontekiön kautta. Enontekiössä melkein keskustassa. Tuli 3 poroa tiellä vastan sarvet tanassa. Heitimme reput ojaan juosten karkuun. Pihalla oli aikuisia jotka nauroivat meille?!
- Huusimme heille ovatko porot vihaisia? Vastasit että silloin kun on rykimä aika.
No porot jatkoivat matkansa, me noukimme reput ojasta , joka onneksi oli kuiva.
Paikallista nuorisoa kokoontui luoksemme kuten tapana on.
Juteltiin ja keskusteltiin, kuten myös tapana on.
Kaikenlaista kuulimme kuten esim. Tytöstä joka oli joutunut " metsänpeittoon"

Nyt kysyisin oliko kertomus sama joka tuli TV:stä. En huomannut sitä katsoa enkä ole mikään mestari etsimään sitä. Siksi käännyn ystävällisen lukijan puoleen joka voisi jotenkin laajentaa tai tulostaa tarinan minulle.
Osaan koneen avata ja sulkea, laskutkin maksaa tyttäreni.
Lapsi oli tyttö jota etsittiin useamman päivän, isolla porukalla, vaan ei löytynyt.
Viimein kun löytyi oli moni kulkenut siitä ihan vierestä näkemättä häntä. Löydyttäessä lapsen iho oli läpikuultava, ja nojasi puuhun.
Vuosikymmenten aikana muistikuvat himmenee ja unohtuu......
Toinen totuus minkä kertoivat oli henkilö joka oli ollut lammasvarkaissa. Lampaiden omistaja oli noitunut / kironnut että jokainen lapsi joka syntyy, jää lampan kokoiseksi. Ja niin kävi.
Kävimme vielä useasta pohjoisa liftaten.... matkalla kuuli monta tarinaa, esim. Kuski saattoi sanoa " tätä en ole kertonut kenellekään" Tietäen ettei meitä tule eää tapaamaan.
Viimeksi liftasin yksin Saariselälle, 1980, vain huomatakseni ettei paikka ole enää minua varten.
1973 Kävin viimeksi Hammerfestissa. kun iimen kanssa lähdimme kapuamaan sitä tunturin kuvetta ylös lauloimme Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen.
Kun olen saanut vastauksenkerron vielä mitä outoa ja
ihmeellisen yliluonnollista meille tapahtui.
Marja
(maagikko)