miehellä palaa pinna

no se hyvä että rakastat

Kylläpä kuulostaa tutulta. Tosin tavaroita ei lentele, sanoja kylläkin, ei minulle varsinaisesti, mutta kaikelle muulle.

Ensi alkuun otin tästä kovastikin nokkiini ja säikähdin. Puhuttiin tästä mieheni kanssa, ja muutaman kerran olen nähnyt hänen jopa laskevan kymmeneen. Itse olen yrittänyt olla piittaamatta turhista. Näin kun molemmat yrittää tulla puoliväliin vastaan, niin homma toimii.

Ja tuosta saamattomuudesta. Kyllähän se ärsyttää, jos tuntuu, että koko ajan saa toisen jälkiä korjata. Mutta jos niitä alkaa korjaamaan, niin saakin korjata loppuelämänsä. Yhteistyöllä ja puhumalla asiat sujuu. Eipä sillä, ettenkö olisi tänäänkin vienyt silti sukkia pyykkikoriin ja laittanut aamiaistiskejä koneeseen, mutta vuoronsa kullakin.

Itse olen samanlaine, todella impulsiivinen ja hermot menee usein hyvinkin pienestä. Miehelleni en periaatteessa rähjää, mutta saapa hänkin oman osansa tästä raivoamisesta, useimmiten tyydyn kuitenkin syyttelemään hyvin kovaäänisesti itseäni ja omia tekemisisäni, olen myöskin hajottanut kännyköitäni, kelloja, astioita raivon hetkellä. Toisaalta kun olen hyvällä tuulella, olen todella hellä ja huomaavainen, mutta tunteet läikkyy äärilaidasta toiseen hyvin nopeasti.
Pidättäytmisharjoituksia pitäisi varmaan tehdä ja kohdentaa voimia hieman järkevämpiin asioihin, mutta se on helpompaa teoreettisesti kuin todellisuudessa.
Jos mies ei hauku sinua tai lyö sinua raivon ollessa päällä, ei kai asia niin vakava ole ja hän varmasti itsekin tunnistaa ailahtelevaisuutensa joten voitte asiasta puhua.