Poikaystäväni ja minä olemme seurustelleet 1,5 vuotta. Meillä on aina ollut pientä mustasukkaisuutta suhteessamme, mutta se on pienissä määrin varmaan aivan normaalia. Väkivaltaisuus on nyt astunut kuvioihin, mutta pelottavaa tässä on se ettei poikaystäväni muista tapahtuneista mitään. Hän on kertonut saavansa samanlaisen 'yht'äkkiä vain pimenee' -kohtauksen nuorempana, ilman että olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Olemme kumpikin nyt 19-vuotiaita.
Rakastan häntä yli kaiken, mutta tiedän että otan riskin jos jatkaisimme tästä eteenpäin taas normaalisti. Hän haluaa itse päästä hoitoon (joka on positiivista), koska ei halua menettää minua, mutta mistä tiedän auttaako hoito ja tapahtuuko samanlainen väkivalta minua kohtaan taas uudestaan.Hoitoon hän menee kumminkin jo tällä viikolla.
Viimeisimmästä kohtauksesta on nyt kaksi päivää emmekä ole sen jälkeen nähneet. Olen luvannut hänelle, että menen hänen mukaansa juttelemaan ainakin alussa, ja haluankin olla hänen tukenansa, mutta hän on onneksi ymmärtänyt ettemme voi jatkaa ainakaan vähään aikaan suhdettamme samanlailla kuin se oli ennen, koska silloin tämä tapahtunut saattaa unohtua ja sitten olisimme taas pian tällaisessa tilanteessa. Onko kenelläkään kokemusta noista psykiatrisista jne. hoidoista, että ovatko ne auttaneet?
Poikaystäväni sanoo ettei itsekään tiedä miksi hän saa sellaisia kohtauksia, mutta epäilee että niillä voisi olla jotain tekemistä hänen vanhempiensa eron takia, joka tapahtui jo kyllä viisi vuotta sitten. Rakastan häntä mutta pelkään samalla todella paljon. Hän on niin voimakas enkä pysty tekemään mitään kun kohtaus tulee. Tuskin hän edes tunnistaa minua siinä vaiheessa kun heittelee ja lyö. uskaltaisinko ikinä asua hänen kanssaan, koska silloin ei ole ketään soittamassa poliisille. En muuta toivoisi kuin että häneltä purkautuisi jotain asioita päästään kun hän kävisi juttelemassa ja näin kohtaukset loppuisivat, mutta kannattaisiko minun 'lopettaa' suhde kokonaan, sitä en tiedä.Tuskinpa siihen pystyn, mutta nämä tapahtumat ovat jo olleet ns. hengenvaarallisia. Täytyy kai katsoa auttaako hoidot mitään, mutta riskinhän otan jos jään.
Rakastan häntä yli kaiken, mutta tiedän että otan riskin jos jatkaisimme tästä eteenpäin taas normaalisti. Hän haluaa itse päästä hoitoon (joka on positiivista), koska ei halua menettää minua, mutta mistä tiedän auttaako hoito ja tapahtuuko samanlainen väkivalta minua kohtaan taas uudestaan.Hoitoon hän menee kumminkin jo tällä viikolla.
Viimeisimmästä kohtauksesta on nyt kaksi päivää emmekä ole sen jälkeen nähneet. Olen luvannut hänelle, että menen hänen mukaansa juttelemaan ainakin alussa, ja haluankin olla hänen tukenansa, mutta hän on onneksi ymmärtänyt ettemme voi jatkaa ainakaan vähään aikaan suhdettamme samanlailla kuin se oli ennen, koska silloin tämä tapahtunut saattaa unohtua ja sitten olisimme taas pian tällaisessa tilanteessa. Onko kenelläkään kokemusta noista psykiatrisista jne. hoidoista, että ovatko ne auttaneet?
Poikaystäväni sanoo ettei itsekään tiedä miksi hän saa sellaisia kohtauksia, mutta epäilee että niillä voisi olla jotain tekemistä hänen vanhempiensa eron takia, joka tapahtui jo kyllä viisi vuotta sitten. Rakastan häntä mutta pelkään samalla todella paljon. Hän on niin voimakas enkä pysty tekemään mitään kun kohtaus tulee. Tuskin hän edes tunnistaa minua siinä vaiheessa kun heittelee ja lyö. uskaltaisinko ikinä asua hänen kanssaan, koska silloin ei ole ketään soittamassa poliisille. En muuta toivoisi kuin että häneltä purkautuisi jotain asioita päästään kun hän kävisi juttelemassa ja näin kohtaukset loppuisivat, mutta kannattaisiko minun 'lopettaa' suhde kokonaan, sitä en tiedä.Tuskinpa siihen pystyn, mutta nämä tapahtumat ovat jo olleet ns. hengenvaarallisia. Täytyy kai katsoa auttaako hoidot mitään, mutta riskinhän otan jos jään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikea tilanne sulla. Rakkaus on voimakas side ja ero tuskaa, mutta mun nähdäkseni ero olis nyt sulle paras ratkaisu. Ainakin hetkeks aikaa. Kato sitten mitä hoito saa aikaan ja mitä elämä tuo tullessaan.
vain ystävyyden tasolla - siis ei enempää. Voi tavata yleisillä paikoilla ja keskustella, auttaa jne. muttei enää kaksistaan !Paitsi aikojen kuluttua, jos hän saa apua ja muuttuu käytös. Tää oli mun neuvo ja toivon molemmille parasta
kommenteistanne. Tuntuu heti jotenkin paremmalta. Ollaan juteltu nyt sen kaa tänään paljonkin tapahtuneista ja se itsekin sano että odottaa oikein että pääsee jutteleen ja hakeen apua. sano myös, että ei tän takia haluais enää juoda niinku ennen, mikä sitten vahvemmin laukasee noi vihan tunteet. Mut eihän sekään ole oikein että minä olen kyttäämässä sen juontia ja menen aina kotio yöks jos se on juonu. Täytyy vain toivoa, että se sais tarvitsemansa avun eikä sais niitä kohtauksia enää. Noh, hyvää kevättä kaikille, ja voimia ketkä olette samassa tilanteessa!