Nyt olen vihdoin herännyt siihen ettei tästä elämästä tule yhtään mitään jos en vähän ala tehdä itseni eteen jotain. Olen vasta alle nelikymppinen mutta veikkaan että kuntoni on heikompi kuin monella kahdeksankymppisellä. Viikonloppuna hengästyin taas alle kilsan kävelyreissulla ylämäkeen niin etten meinannut saada sanaa suustani. Mulla on mies joka rakastaa mua sellaisena kuin olen, mutta hän on hoikka ja urheilullinen, ja mua harmittaa kun minusta ei ole hänelle seuraa urheiluharrastuksiin eikä edes ihan tavalliselle kävelylenkille.
Painoa mulla on niin paljon että musta saisi kaksi normaalipainoista, mutta se ei nyt ole tässä ihan päällimäisenä hoidettavien joukossa. Tärkeintä olisi nyt saada tuota kuntoa vähän ylöspäin. Ehkä se painokin siitä sitten vähän tippuu, mutta jos ei niin olenpahan ainakin hyväkuntoinen läski.
Eli nyt on meille kotiin hommattu kuntopyörä, sellainen Tunturi-merkkinen (maksoi noin 1200 EUR joten oletan että suht. hyvä; mies osti sen, itse en tiedä näistä jutuista mitään).
Miten minun kannattaisi sen pyörän kanssa aloittaa, että saisin kunnon kohoamaan, mutta etten samalla tappaisi itseäni? Miten kauan kerrallaan, millainen syke?
Kiitos avusta jo etukäteen!
Nim. Projekti "Läski kuntoon"
Painoa mulla on niin paljon että musta saisi kaksi normaalipainoista, mutta se ei nyt ole tässä ihan päällimäisenä hoidettavien joukossa. Tärkeintä olisi nyt saada tuota kuntoa vähän ylöspäin. Ehkä se painokin siitä sitten vähän tippuu, mutta jos ei niin olenpahan ainakin hyväkuntoinen läski.
Eli nyt on meille kotiin hommattu kuntopyörä, sellainen Tunturi-merkkinen (maksoi noin 1200 EUR joten oletan että suht. hyvä; mies osti sen, itse en tiedä näistä jutuista mitään).
Miten minun kannattaisi sen pyörän kanssa aloittaa, että saisin kunnon kohoamaan, mutta etten samalla tappaisi itseäni? Miten kauan kerrallaan, millainen syke?
Kiitos avusta jo etukäteen!
Nim. Projekti "Läski kuntoon"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuten itse sanoit,että olet huonossa kunnossa niin kyllä siinä tilanteessa on parasta ottaa pienin askelin kunnonkohennusta eteenpäin,on kuule se vaara,että kyllästyt äkkiä jos alat rehkimään oikein lujaa se vauhti lenkillä tulee aivan itestään kunnon myötä.
On tietenkin hyvä.että olet itse huomannut asian ja hankkinut edes kuntopyörän mutta kyllä se on kuule niin,että ulkona pitäisi lenkkeillä säännöllisesti vähintään 3-4 kertaa viikossa n.tunti kerrallaan aluksi,ja käytä sitä pyörää sen lisäksi esim.ennen saunaa tai suihkua.
Mitä tulee sykkeeseen siinä on nyrkkisääntönä kolme PPP pitää,pystyä,puhumaan.
Mutta paidan pitää kastua,kun sulla on kerran kaveri kotona niin yhdessä vaan lenkille on paljon mukavampi kaverin kanssa.
Sinähän olet vielä nuori,itse olen kohta 57v. ja harrastan kuntoilua joka päivä,tulee niin levoton olo jos ei pääsis lenkille.
Tässä aluksi näillä kyllä pääset alkuun ja älä anna periksi !!
Mitä tuohon ruoka puoleen tulee niin laihdut varmasti jos kulutat enemmän kuin syöt eli tarkkaile rasvojen määrää ruuassasi sekä ruuan määrää.
Tiedoksi vielä,että rasva alkaa palamaan vasta yli puolen tunnin lenkin jälkeen,hiilihydraatti kyllä palaa heti
morjens,
noi ekin neuvot on hyviä ja oikeita. mä lisäisin tohon kuiteskin vielä muutaman aspektin, jotka tunnen omasta elämästäni ex-läskinä.
ensinnäkin: onneksi olkoon päätöksesi johdosta. se, ettei hengästy rappusissa, on ihan älyttömän hieno fiilis. ja kun löytää ensimmäiset lihakset esim käsivarsista, niin riemulla ei ole rajaa!
läskiä hävettää liikkuminen. ainakin usein. siksi tuntuu, että pitäisi ensin saada kotona itsensä parempaan kuntoon, ennenkuin voi mennä ihmisten ilmoille liikkumaan ulos. unohda toi ajattelu, jos siis kuulut samaan kategoriaan ku mä.
kotona tehty kuntopyöräily on hyvä tuki muulle liikunnalle, mutta kun pohjakunto ei ole loistava, siitä voi alkuun tulla pahempi mieli. innostuksissaan piiputtaa itsensä, ja saattaapi jopa luovuttaa.
silloin, kun pitäisi äkkiä saada kuntoa paremmaksi, sana hyötyliikunta tuntuu haistattelulta, mutta siinä on oikeasti tie onneen, ja liikunnan aloittaminen on helpompaa. itse aloitin niin, että kävelin oikeastaan kaikki matkat, jotka pystyin hoitamaan alle puolessa tunnissa, eli tarkoittaa sellaisia 2-3 km pätkiä. oikeasti, kaks kilsaa ei ole paha. aloin asioida lähikaupoissa markettien sijaan aina, kun se vaan kävi päinsä, vein roskat muulloinkin kuin töihin lähtiessä, kävelin raput vähän nopeammin, jne jne, kyllä sä noita keksit.
sauvomassa kävin bonuksena iltaisin, kun ei ollut pururadalla liikaa porukkaa. aluksi vain kerran viikossa. ja hissukseen lisäsin siihen sitten jumppaa kotona (rahakysymys), nauhottelin noita ylen jumppia (pe kahden maissa, su uusinta), joista erityisen tärkeitä on venyttelyt. kyllä, venyttelyt. nimittäin kun aloittaa tuon kävelyn, huomaa yhtäkkiä, että pohkeita kiristää, reisiä kivistää, ja asennot alkaa olla kummallisia, kun kroppa muuttuu.
tuohon sitten sopii se kuntopyöräilykin hyväksi jatkeeksi. taikasana siis on: maltti. ei se huono kunto ole viikossa tullut, mutta eron esim just ton päivittäisen hyötyliikunnan lisäämisen jälkeen tuntuu jo viikossa. ei se ole iso, mutta sen huomaa. nyt liikun viikottain kolme-neljä kertaa. eikä se enää kuulosta omiinkaan korviin pahalta, eikä siltä, että mitä, miten toi muka ehtii. sitä ehtii, kun sen ajan järjestää itselleen.
ainiin ja vielä tää: älä liiku "kaunistuaksesi". liiku siksi, että voit nauttia elämästä pidempään.
ihania aurinkoisia kävelypäiviä toivotan sulle!