Kuinka tukea inhimillisyyttä ja jaksamista

Heikot sortuu elontiellä. Sellainen on luonnonlaki!

"...yhteiskunta on muuttunut koneistoksi, jossa yksilön täytyy koko ajan parantaa itseään, jotta olisi hyväksyttävä. Pitää oppia enemmän, liikkua enemmän, näkyä enemmän, rentoutua enemmän ja tehokkaammin.

Täydellisen ihmisen ideaali on juuri sitä – ideaali eli saavuttamaton haavekuva. Kun ihminen ottaa askeleen eteenpäin, ideaalikin karkaa saman verran kauemmas. Edelleen tavoittamattomiin."

Miksi olemme antaneet tämän tapahtua?

Me vain ihmettelemme miksi muinaiset kulttuurit tuhoutuivat.
Milloin ihmiskunta viisastuu? Ahneus ja röyhkeys ja kaikki itselle ei voi jatkua loputtomiin.

Ratkaisu on perin yksinkertainen.

Kilpailu rajoitetaan työelämään ja yksityiselämässä noudatetaan sosiaalista demokratiaa.

Rajan on syytä olla selkeästi sisäistetty.

Olemme hyvin erilaisia taidoiltamme, kyvyiltämme ja kunnianhimoiltamme.

Kuitenkin olemme sosiaalisilta tarpeiltamme hyvin primitiivisiä ja samankaltaisia.

Ongelmat syntyvät, kun nämä asiat sotkeentuvat toisiinsa ja luokittekeva ihmisarvotus alkaa. Kaikilla on sama perusihmisarvo, tuloluokkaan tai taitoihin katsomatta.

Itse olen tämän ideologian edelläkävijä käytännössä, kyvyiltäni huippuluokkaa ja erittäin pidetty ja luotettu henkilö sosiaalisesti, omana itsenäni, jolta riittää aina empatiaa ja ystävällisyyttä tarvitseville ja lähimmäisille. Vaikka itse sanonkin.

En käytä sosiaalista aikaani pyrkimyksiin, jotka kuuluvat ammattipuolelle. Suhteilla menestyminen ei enään ole tämän ajan tapa menestyä tai hankkia palveluja/työsuorituksia. Hävikki on liian suuri, kun paras potentiaali useimmiten jää käyttämättä, kun työasioita hoidetaan sosiaalisten kaveriverkostojen kautta.

Tässä ajassa korostetaan kilpailua. Kilpaillaan työnhaussa (kenellä parhain cv, parhain ulkoasu cv:ssä, parhain työhakemus jne), kilpaillaan opiskelussa, työpaikoilla, kilpaillaan parisuhteessa ja parisuhteen haussa, kilpaillaan tv:ssä (Master chef, Top chef, Haluatko miljonääriksi, Selviytyjät, Big brother yms.) jne. Enää ei riitä se, että kilpaillaan vain perinteisissä yleistietovisoissa, vaan kilpailu pitää ulottaa ihan joka elämän osa-alueelle ja aloittaa jo heti siitä, kun ihminen syntyy tähän maailmaan. Ja kilpailu jatkuu vielä vanhanakin esim. sillä pääseekö palvelutaloon tai minkälaisen hautapaikan saa. Ei ihme, että jotkut masentuvat tai tippuvat kokonaan kyydistä. Eihän tätä kaikkea millään jaksa koko ajan.

Jotkut tavoittelevat koko ajan jotain sellaista haavekuvaa, jota ei lopulta ole edes olemassa ja unohtavat samalla keskittyä siihen käsillä olevaan ja sellaiseen mikä olisi realistisesti sillä hetkellä saavutettavissa.

Kilpailu on arsesta

kirjailia juha vuorinen muotoli eikö ihminen tule nähdeyksi luonnollisena hapituksena,elämä jossa tehdään kaksi vuoro työtä oman näkyvvden vuoksi postataan someen ja linkitellään työ mahdollisuutta näkyvvden viirakossa,

Pois mätänevästä matriisista lammaslaumasta ja takaisin luontoon. Problem solved.