Mitä jos ihminen on muuten ihan ok mutta hänellä on suruja? Kestävätkö naiset sellaista vai pitääkö miehen olla iloinen veikko joka vähät välittää maailman murheista? Saa toki miehetkin vastata mutta vaikea kuvitella että melankolisia naisia olisi missään - he jumppaavat murheet pois.
melankolia
Anonyymi
1664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla oli sellainen iloinen veikko enkä jaksanut sitä.
Käyttikö hän liikaa viakraa ja oli koko ajan iloinen veikka
Mulla oli pitkään kaverimies pitkän matkan etäsuhteessa ja alussa oli hyvä, kun oli vakava ja aikuismainen, kiero ja vähän sairas huumori, mut puolen vuoden jäljeen se muuttui ilopilleriksi ja kysyin et mitä v.uuaa oot kun joku pikkulapsi. Mies sanoi, että koska olen tehnyt hänet niin onnelliseks niin ei ole enään masentunut. Lähetti koko ajan intoa piukkana jotain pissakakkavitsejä vaikka sanoin, etten tykkää kiitos ja muuta h.vetin lapsellista sydänsilmähymiöitä yms,skeidaa.
Tarpeetonta sanoa kai, että katkaisin välit.
Pitäisiklhän ottaa yhteyttä näin parin vuoden jälkeen jätkä voisi olla taas parempaa seuraa?
T.hater of all
Oon tosi kylmä. Mut helläkätinen rakastajana. Ja ikiuskollinen.
Kuin kuolema.
Voisin kyllä ottaa tuon melankolisen miehen. Aito melankolia on luonteenpiirre, painava, ahdistava, surullinen, kuin haamu nurkassa, kun muut juhlivat auringossa.
Oltais varmaan suosittu pari. Minä kylmä ja hän surullinen. Ties vaikka perustaisimme yhdessä hautaustoimiston! Asiakkaitahan kyllä aina riittää.
Niin että ap, ihan hyvin kelpaat, voidaan pelotella yhdessä mummoja ja pikkulapsia, mikäs sen hauskempaa. Nauttivat sitten taas surkeasta elämästään, kun ovat meidät kadun varjopuolella ohittaneet...
Voi hyvin olla, jos on hiljainen ja melankolia ei vaikuta panohimoihin.
Todellakin jumpoa vapauttaa endorfiineja, lähtee ne negatiiviset fiilikset hyvin vekka.
Siitä huolimatta olen yksin useimmiten, koska olen todella hiljainen, enkä yhtään tykkää jatkuvasta sosiaalista hösäämisestä ja jutustelusta.
Vakka ja kansi, niinhän sitä on sanottu jo ajat.
Tulee mieleen ”slaavikyykky”. 🤔
Naiset kohtaavat samanlaisia haasteita, kuin me me miehet, mutta toisin. Se ei poista murheita ja tuskaa. Mutta kaikki on samaa.... olipa suunta se tai toinen mistä se se tulee, niin vain ihmiseen uskova voi nähdä sen. 🤔
Pistäisin kyllä vetoni mieluummin rottien ja torakoiden puolesta..
No sä voit vaikka uskoa tähän...
Ole juntti ja jatka samaa oletustas..
https://youtu.be/n57WqJeQx1c
Öyhötyksestä sihen slaavikyykkyyn..
https://youtu.be/lKudwSJWocs
Huumorimiehiä tää Irwini. 🤣
Et tajunnut, enkä muuten minäkään.
Miten toit ton slaavikyykyn tähän? Viittasitko jotenkin synnytykseen siinä?
Varmaan ihan hyödyllinen pose just venäjällä jossa ei riitä edes tuoleja koko porukalle..siinäkin usko ihmisen ylivertaisuuten ainakin itellä on sen verran ristiriidassa todellisuuteen, et vieläkin menee panos rotille ja torakoille.
No aloitukseen viitaten...
Melankolia ja nyyh, nyyh... siihen päälle slaavikyykky. (Kun olen vain minä....yhyy!!!)
Kaikki oikeastaan vain sarkastisuutta. 😁
Nyyhkymelsnkolia on vaan niin läästsiisonii. 😄
Oot äijä ollut vähän käreä itekkin. Onko hyvä fiilis so läst seeson myös, DISSE?
En sano mitään tuohon melankolikkoihin, joillain vaan se kone on sen sorttinen. Vähän kuten sanonta itku liian lyhyestä ilosta.
Yksi tuttu sanoi kuolinvuoteella että tässäkö tää nyt oli?
Olisko liian suuret odotukset yleensä ihan kaikesta? Ja kaatava katkeruus päälle.
Alkaa kai sitä vaan ajan kanssa muuttua vanhaksi äreäksi murahtelijaksi? 😁
Osaan mäkin jumahtaa joksikin aikaa johonkin pessimistisyyteen ja oon sadepilvi pään päällä. Se kuuluukin olla niin. Mutta en jaksa sitä kovin pitkään. Jossain vaiheessa pitää nostaa persuus sohvan kulmasta ja alkaa vaan tekemään juttuja. Murehtimalla ja murjottamalla vaan maatuu siihen sohvaan.
Ei ole mullakaan kaikki niin kohdallaan, mitä moni ehkä luulee, mutta kaikkeahan voi laitella kohdilleen... sitähän se eläminen oikeesti on. 😀
Riippuu suruista ja sen kestosta. Jos suru on kestänyt vuosia, suosittelen niiden poiskäsittelemistä, että pääset eteenpäin. Joskus voi surun ottaa esille, mutta vain 15 minuutiksi.
Valitettavasti masentuneen kanssa eläminen, on raskasta hommaa, johon en uudessa parisuhteessa lähtisi.
Itse pitäisin oman hyvinvointini ensiksi kuntoon ja vasta sitten yrittäisin parisuhdetta.
Pitää olla!
Kun jos törmää aitoilijoihin, niin aina aut5oilijan murhasyyte.
Jos törmää ajamalla kocvaa vauhtia urheilolessaan:D
Ihmeellisiä ja kummasia reitttjjä voi olla pyöräilijä-urhijoilla :e