Mieheni lähti 15 v nuoremman naisen matkaan muutama vuosi sitten. Koitin hänelle selittää että et sinä jaksa noin nuoren kanssa kauaa että kokeile vähän aikkaa eikä olisi erottu, mutta mieheni sanoi että kyllä tämä on nyt se elämäni ihanuus ja rakkaus, niin raikas ja huoleton (on kai kun ei ole vielä järkeä päässä ollenkaan ajattelin, siis huoleton).
No mutta ero tuli ja sanoin hänelle että takaisin ei sitten ole tulemista enkä halua olla hänen kanssa missään tekemisissä muuta kuin lasten vuoksi. Ero oli minulle rankka ja tietysti olin loukattu koska olin jäänyt toiseksi.
No vuosi kului ja siihen se loppui ihanuus ja raikkaus, kuulemma vaatii vaikka mitä joka on ihan lapsellista, ex-mieheni alkoi soittelemaan minulle näitä itkuvirsiä ja niitä on jatkunut noin 2 v. Nyt hän asuu yksin ja yrittää päästä takaisin minun luokse, mutta minulla on nyt uusi ja ihana aika menossa, ei vakikaveria vaan vapaus ja saa tehdä mitä haluaa.
Yrittää lasten kauttakin viestittää että ota isä takaisin, lapset kertoo että hän on nyt ihan kunnolla eikä ole ketään naista kuviossa, mistä tietää koska valehti ennemminkin ja lähti jo yhden matkaan, oisko heikkoluonne ei pärjää yksin.
Minä itse olen hyvän näköinen ja hyvä vartaloinen ja jos olen jossain menossa saan kyllä saatajia millon haluan, ei tarvi yhteen tyytä.
Minulla kuitenkin on tunteita ex-miestäni kohtaan mutta muistot kirveltää niin pirusti ja oisko hän nyt sitten uskollinen. Hänkin sanoo rakastavansa minua, lähettelee kukkia ja muuta hömppää, että menisin halpaan mutta meenkö, vai miettiskö tarpeeksi kauan vai mitä tekis, vähän vaikeeta. En ole päästänyt kertaakan lähelleni sen lähdön jälkeen.
No mutta ero tuli ja sanoin hänelle että takaisin ei sitten ole tulemista enkä halua olla hänen kanssa missään tekemisissä muuta kuin lasten vuoksi. Ero oli minulle rankka ja tietysti olin loukattu koska olin jäänyt toiseksi.
No vuosi kului ja siihen se loppui ihanuus ja raikkaus, kuulemma vaatii vaikka mitä joka on ihan lapsellista, ex-mieheni alkoi soittelemaan minulle näitä itkuvirsiä ja niitä on jatkunut noin 2 v. Nyt hän asuu yksin ja yrittää päästä takaisin minun luokse, mutta minulla on nyt uusi ja ihana aika menossa, ei vakikaveria vaan vapaus ja saa tehdä mitä haluaa.
Yrittää lasten kauttakin viestittää että ota isä takaisin, lapset kertoo että hän on nyt ihan kunnolla eikä ole ketään naista kuviossa, mistä tietää koska valehti ennemminkin ja lähti jo yhden matkaan, oisko heikkoluonne ei pärjää yksin.
Minä itse olen hyvän näköinen ja hyvä vartaloinen ja jos olen jossain menossa saan kyllä saatajia millon haluan, ei tarvi yhteen tyytä.
Minulla kuitenkin on tunteita ex-miestäni kohtaan mutta muistot kirveltää niin pirusti ja oisko hän nyt sitten uskollinen. Hänkin sanoo rakastavansa minua, lähettelee kukkia ja muuta hömppää, että menisin halpaan mutta meenkö, vai miettiskö tarpeeksi kauan vai mitä tekis, vähän vaikeeta. En ole päästänyt kertaakan lähelleni sen lähdön jälkeen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
että, älä ota. Itse joskus nuorena kokeilin sitä paluuta entisen luokse. Olimme ensin yhdessä neljä vuotta, erottiin ja vuoden päästä palasin. Sitten oltiin 3 vuotta yhdessä, mutta... samat ongelmat tulivat uudelleen, ei se enään onnistunut. :-)
Niin minäkin luulen että siinä tulee käymään, jos kerta on noin heikko luonne miksipä se siitä muuttuisi.
Sanotaan et meneehän mies aina,mut hyvä mies tulee takaisin jos rakastaa.Koti ja lapset on tärkeimmät,vain mies on houkutuksille heikko.Minä annan luvan mennä,en kiellä,en riitele vaan olen kuin ei ois käynytkään.Mies nolona ja viikkoja palvoo ja pitää hyvin.Taas tulee jostain kuitenkin leväperäinen nainen joka juovuksissa olevan vie lainaa,mut se nainen on huonompi kuin minä ja siks en ole mustasukkainen.Rakastan miestäni vikoineen päivineen.Hän on vain mies ja miehet sortuu herkemmin ja heille seksi on tarve,naiselle elämä,ainakin minulle.Ja suurin on rakkauteni.
Niin tai se mies on heikko, pitää takertua johonkin ei pärjää yksin, useimmiten he juovat itsensä henkiltä jos ei nainen ottaisi takaisin.
Lapsemme ovat jo melkein aikuisia osa onkin, että eivät niin välttämättä tarvi meitä yhdessä, voivat käydä molemmilla milloin haluavat.
Jos tarvii seksiä lähteä etsimään muualta saa kyllä mennä kokonaan, minä olin seksin suhteen yhtä aktiivinen kuin mieheni, tässä tapauksessa ei varmaan ollut yksin seksin puute, vaan mieheni taisi olla vähän heikko toisten vietävä. Hänhän on kuitenkin mies pitäisi toimia sen mukaan eikä niin kuin kakarat että saa kaiken anteeksi, voi tehdä mitä lystää.
Enkä minäkään tavallaan ole mustasukkainen, vaan en tajua miksi teki tuon jos rakastaa minua.
Jos rakastat sitä miestä, ota takas. Jos et, älä ota takas.
Mutta ehkä rakkaus (jos sitä on) on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin ylpeys.
Rakastan kyllä mutta en haluaisi toista samanlaista tapausta.
Olen kyllä ajatellut että otan takkaisin ja teen sille ssamanlaisen tempun mutta sitten ajattelin että minusta ei olisi noin alhaiseen tekoon.
samaa mieltä!
Nythän miehes voisi jo kokemuksella lähteä nuoremman matkaan kun teillä taas tulisi arki. Minun mottoni on siis että jos tuon tekee kerran, tekee usein toisenkin. Luottamuksesi hän on särkenyt, ja se on yksi peruspilari parisuhteessa.
Sinuna miettisin kyllä ottaako takaisin. Jos itse olet selvinnyt erokriisistä, voit selvitä vähemmällä jos et ota. Jos taas rakastat ja haluaisit ottaa, kyllä sinun miehen rakkaus kannattaisi hyvin koetella. Oletkos muuten ajatellut onko mies ollut ilman naista sen jälkeen kun tyttönen antoi kenkää? Minunkin on vaikea uskoa että olisi. Siitä voi päätellä aika paljon.
Sitä uudelleen lähtemistä olen kyllä funsinut ja mitä pitemmääle aika kuluu näyttää siltä että en ota takain.
Ja ei varmasti ole ollut ilman naista, meillä oli sentään niin aktiivinen seksi elämä, montakertaa viikossa. Minä en sitä vaan käsitä että mikä siinä nuoremmassa saa pään sekaisin ja sitten kadutaan voi voi.
Älä ota takaisin, ansaitset parempaa. Pidä pintasi!
Kyllä se minustakin alkaa siltä tuntumaan että pysyköön pois kun kerta lähti.
Ei ne miehet osaa parantaa tekojaan vaikka lupaisivat. Itse olen päättänyt että, jos mies pettää niin se on kerrasta poikki. Ikävältä kuin se tuntuukin.
Kerran jos pettää, niin se tapahtuu uudestaan.
Koita päästä eroon ex-miehestäsi, ja nauti elämästäsi.
Mieti hyvä ihminen. Kannattaako jälleen hetken päästä olla samassa pisteessä? Jokin on ollut suhteessanne vialla, kun toinen on pettänyt. Oletteko selvittäneet asioita syvällisesti?
Niin, mieti miltä susta tuntuu sitten, kun jälleen miehesi jää kiinni pettämisestä! Haluatko kokea tuskallisen erokriisin uudelleen? No, kokemuksesta tiedän, että kerta kerralta eroaminenkin on helpompaa. Tai riippuu niin monesta asiasta. Ja taitaa kerta kerralta pettäminenkin olla joillekin helpompaa...
Koska nautit nyt elämästäsi, älä ihmeessä anna miehen sitä tunnetta pilata!! Tuskin haluat elää hänen kanssaan, epäillen joka välissä, että pettääköhän taas... Tutkit taskut, puhelut, ... Eikö kuulosta aika stressaavalta ja liian piinaavalta.
Lapset. Se on tietysti toinen asia. Mutta edes lasten vuoksi ei kannata omaa elämäänsä pilata miehen takia. Tarkoitan, että lapset ovat onnellisia silloin kun heidän äitinsä on onnellinen!! Se on varmasti totta.
Itse oon kahden ala-asteikäisen yh-äiti. Siis kokemusta on.
Kerran täällä vain eletään. Eletään se niin, että nautimme elämästä emmekä uhraudu toisten pompoteltaviksi!
Hyvää kevättä sullekin!
Meidän suhteessa ei mikään ollut vialla. Olimme onnellisia , kävimme yhdessä harrastuksissa, tansseissa, lomilla, seksi oli mitä ihaninta, rahaa oli, lapset oli onnellisia, tuuttavapiirimme pitivät meitä läänin malliparina, mieheni palvoi minua aina siihen asti kun tämä tyttönen saapui työpaikalle.
Keskustelimme monestikkin meidän suhteesta että kyllä se on mukava kun saa elellä näin onnellista ja hyvää elämään teimme kakenlaisia suunnitelmia vanhuuden varalle ym. ym.
Lapset ovat jo niin isoja että heille on aivan sama asutaanko yhdessä vai erikseen. Ja minä olen kyllä onnellinen.
hyvää kevättä vaan.
Itse olen kokenut jo 4:n kanssa saman.
Jos otat takaisin, silloin annat luvan tehdä sen uudellee.
Ei se sen kummempaa ole.
Kerrat vaan lisääntyvät mitä enemmän annat anteeksi.
Tälläinen näkemys.
Olen itse joskus yrittänyt "paluuta menneeseen". Se ei toiminut, sillä luottamusta on hyvin vaikeaa rakentaa uudelleen.
Jos ei pysty luottamaan, ei voi asettaa iseään alttiiksi, niinkuin onnistuneessa ihmissuhteessa on tehtävä. Tulee tarve suojella itseään, rakentaa muureja, asettaa ehtoja. Suhteesta tulee epätyydyttävä ja ahdistava.
Valta toki houkuttelee. Pettäjä tulee nöyränä takaisin, asettuu tuomittavaksi.. Sanoit itsekin, että houkuttelee huolia takaisin, että pääsisi kostamaan. Kosto ei tuo tyydytystä, vaikka hiveleekin. Ja kun mukana on lapsia, vaikka jo isoja, et varmaan halua heilautella heidän elämäänsä tämän enempää?
Ota kukat vastaan ja nauti, olet selvästi jo voittanut! Kun tunteet laantuvat, pystytte ehkä keskustelemaan siitä, mikä suhteessanne todella oli ongelma. Älä katkreroidu, älä ohita elämän tarjoamia miellyttäviä asioita. Tsemppiä!
Kyllä varmaankin jo olen tullut siihen tulokseen että en ota takaisin mutta ajattelin tämänkautta vähän kysellä mitä muut tuumivat.
Ja kostaa en aio se oli vaan ajatelma, minusta ei ole siihen, en ole niin heikko.
Ja meidän jutussa kun niitä ongelmia ei ollut ennen tätä nuoreempaa naista, ei meidän ei tarvitse edes keskutella tästä asiasta, sehän on päivän selvä mitä tuota jappaseen, se pirulainen petti ja sillä selvä. Enkä ole enään oikeistaan mistään katkera vaan nyt ajattelen että pitikin ottaa tollanen vellihousu aikoinaan.
En ymmärrä sinun tekstiäsi. Ensin kerroit, että te olitte pitkään onnellisia ja kaikki oli kunnossa. Eli tunsit, että sinulla on hyvä mies. Nyt sanot, että kuinka otinkaan tuollaisen vellihousun alun alkaenkaan. Epäloogista. toitota vielä lapsillesi, että isänne on vellihousu, saamaton nahjus ja te olette hänen jälkeläisiään.
Hyvä mies voi muuttua vellihousuksi, etkö sitä ymmärrä? Ei kai nyt vain pitäisi alkaa säälittelemään, kun miehelle kävi pikkasen köpelösti.
Lapset kyllä tietävät varmaan kertomattakin, että heidän isänsä on vellihousu. Vaihtoi siis onnellisen perhe-elämän tyttöseen eikä edes kelvannut sille. Sehän on reaaliteettien tajuamista eli miehen vaa'assa painoi enemmän nuori tyttönen kun onnellisen elämän jatkuminen. Hämmästyttävää että pitäisi puolustella. Katkeruus on turhaa energian tuhlaamista mutta sanan säilää voi käyttää. Silloinhan vellihousutkin voi ymmärtää mitä ovat tehneet.
ole haukkunut lapsilleni miestäni päinvastoin, nämä ovat vain minun ajatuksia, näin jälkeenpäin.
Siis jos saisit muuttaa menneisyyttä, niin et olisi ex-miehesi kanssa mennyt yhteen ja tehnyt lapsianne? Niinhän sinä sanoit.
Moni on eronnut, mutta ei silti katunut, että on ollut yhdessä. Eli ei vaihtaisi kokemustaan ja hyviä hetkiä.
Entinen miehesi teki päätöksensä itse, vaikka ei ehkä ihan järjissään ollut. Rakastunut kun oli. Nyt hänen on aika ottaa vastuu itsestään, ja siinä sinä ET tue häntä millään tavalla olemalla ymmärtäväinen - tosin viestistä ei käy ilmi, oletko. Mutta jos välität miehestäsi yhä ja sinulla on lähimmäisen rakkautta, pidä huoli että et anna hänelle turhia toiveita. Jos mies hoitaa ensin oman tunnepuolensa kuntoon ja pääsee yli pettymyksestään, ja on sittenkin vielä valmis palaamaan luoksesi, voit ehkä harkita hänen ottamista. Sano se hänelle suoraan, mutta älä ole kuitenkaan julma. Muista että ET OLE HÄNEN ÄITINSÄ.
Etten muuta sano että voi perse, se saatana petti mua ja mun pitäs vielä tukea ja ymmärtää, ei tule kuuloonkaan. Ei minukaan kukaan ole tukenut eikä ymmärtänyt kun se äijä lähti.
Turhia toiveita en ole antanut kertaakaan lähdön jälkeen, päinvastoin olen sanonut että koskaan et tule takaisin, ja tämän kirjoituksen jälkeen olen yhä varmempi tästä asiasta, saa painua minne haluaa enään en kuuntele mitään mitä se sanoo taidan vaihtaa numeronkin ettei soittele.
Julmahan minä en ole enkä hänen äitinsä, eli äijä saa painua vaikka hullujenhuoneeseen jos kerta on järjiltään. Se siitä
Jos Sinulla on tunteita, mikset kokeile. Eihän ole pakko ottaa suoraan takaisin, aloittakaa suhde. Seksiä, tunnustelua, juttelua jne..Testaat, miten vakavissaan mies on. Voihan se olla, että kertahairahdus opetti miehelle, missä mennään ja mitä kannattaa arvostaa. Tiedät jo sen, että erosta on kerran selvitty, ei se sen enempää kirpaise toisellakaan kertaa jos niin käy. Naiset ovat sitkeitä ja selviävät.
Vapaita ja kunnollisia uroksia pysyvään suhteeseen ei enää keski-ikäisissä tulvien ole. Sänkyseuraahan toki löytyy. Kaikki riippuu siitä mitä itse tahdot, yhden yön saattajia vai tosikumppania. Sinulla on nyt valta ja tiedät sen. Sanele säännöt.
tämä asiahan on ihan sinun päätettävissä, mutta jos itse olisin sinun tilallassani, niin en varmaan ottaisi häntä takaisin. entä jos taas tulee elämänsä rakkaus vastaan ja jäät taas kakkoseksi, kestäisitkö saman uudestaan? ainhan sitä yrittää uudestaan voi, mutta kestääkö enää? sinun kannattaa miettiä nyt tarkkaan, tai voit taas saada särkyneen sydämen. kokemuksella tiedän tunteen.
hanki pettäjälle lähestymiskielto. se on kerrasta poikki sanon suoraan sen.. tai Kaliforniassa on ollut oikeusjärjestelmässä baseball-termi "kolme hutia" ja oot loppuelämän poissa pelistä;o) anna miehes pelata ees oma vuoro loppuun..
panitpa pahan....ei muuta voi sanoa!
vaan enpä ole lukenut noiden muiden vastauksia,joita jo oletkin melkoisesti saanut, mutta jos suot kertoisin sinulle miehenä oman näkemykseni asiasta. silloin kun miehesi on tähän nuorempaan naiseen ihastunut on varmaankin se paljonpuhuttu seksielämänne ollut jollakin tavalla puutteellista,varsinkin miehellesi,jonka onkin sitten ollut helppoa tehdä kyseisen naisen kanssa syrjähyppy,joka on laittanut hänen päänsä sekaisin ja saanut hänet lähtemään kotoaan.
ymmärrän tässä mielessä miestäsi todella hyvin.
yleensäkin on juuri näin,kun mies tapaa nuoremman naisen,niin sen kelkkaan sitten lähdetään,vaan
mieshän ei ajattele asiaa aivan loppuun saakka, kavereille pitää näyttää,miten juuri minä olen sellainen jannu,joka saa milloin hyvänsä ja kenet hyvänsä ja sitten näiden suhteiden kestoikä onkin juuri tuota luokkaa,joka sinunkin miehesi ja sen tytön kohdalla oli. joten se siitä sitten.
mutta mutta...teillä kun on niitä lapsiakin, niin mielestäni lapset tarvitsevat kuitenkin kunnon perheen,jossa on äiti ja isä. et ole maininnut lastesi ikää mutta kaiketi vielä asuvat luonasi.
se,että pystytkö antamaan miehellesi hänen tekoaan ikinä anteeksi tietysti on asia,joka sinun itsesi on ratkaistava ja päätöksesi miehesi takaisin ottamisesta tulisi tehdä vasta sen jälkeen,kun olet selvittänyt sen puolen,sillä lapsia ajatellen ei miehesi kotiinpaluu olisi siinä tapauksessa järkevää,jos syntyy jatkuvia riitoja tehdyistä virheistä. lapset tarvitsevat turvallisen elin ympäristön tullakseen itse tasapainoisiksi vanhemmiksi ja ottavathan ne kuitenkin sieltä kotoa ainakin jonkinverran käyttäytymis mallia. kuten jo mainitsin kerron mielipiteeni mies näkökulmasta ja nimim. omakohtainen kokemuskin on. olen syyllistynyt kyseiseen "hairahdukseen" sillä seurauksella, että suhteeni tähän "elämäni" naiseen kesti 2,5v.
joka oli suorastaan elämäni vittumaisnta aikaa elää,vaikka rakastimme toisiamme tämän uuden kanssa todella paljon,en päässyt eroon niistä tunteistani,joita tunsin vihittyä vaimoani kohtaan. sittemmin lopetin suhteeni tämän uuden kanssa ja palasin häntä koipien välissä vaimoni ja lasteni luokse ja myöntää täytyy,että se "hairahdus" jonka olin tehnyt,onkin ollut elämäni suurimpia virheitä ja tämä päätelmä on ainoastaan ihanan vaimoni aikaan saamaa,sillä hän on pystynyt antamaan minulle anteeksi,itse en olisi tällaiseen tilanteeseen joutuessani varmaankaan pystynyt sitä tekemään. nykyisin on elämämme erittäin hyvää,niin seksin kuin muidenkin suhteen. todella toivon,että pystyisit miehellesi tämän anteeksi antamaan ja voisitte jatkaa elämäänne yhtenäisenä perheenä,mutta jos epävarmuus,syyttely ja riitely olisivat asioita, jotka olisivat todennäköisiä aloittaessanne jälleen uuden yhteiselämänne,niin kehottaisin harkitsemaan vielä. sitten tuli vielä sellainen juttu mieleeni,jos kerran miehesi niin kovasti luoksesi takaisin haikailee,niin kumpihan se sitten on vahvoilla siinä kavereille näyttämisessä
toisaaltaan vaatii myöskin mieheltäsi melkoisesti palata ikäänkuin se häntä siellä koipien välissä takaisin "lähtöruutuun",mutta jos näin kävisi,ei sekään miehellesi mikään häpeä olisi,päinvastoin se lähteminenhän sitä oli.
hyvää kevättä ja onnellista tulevaisuutta sinulle toivottaen nimim. elämä opettaa
Olisi kannattanut lukea aikaisemmat, kirrjoituksesi oli tavallaan turhaa.
Seksitä ei ollut koskaan puutetta, ei siitä kuinka se tehdään ja kuinka paljon, teimme vaikka minkälaisia temppuja kahdestaan.
hyvää kevättä vaan sinnekin!
Olen mielenkiinolla lukenut näitä tekstejä ja jotkut saa nauramaan ja jotkut sitten hiukset pystyyn ja vihaiseksi.
Selvästi saa sen vaikutelman että miehet ovat valmiita hyväksymään petturuuden ja haluavat että petturi otetaan avosylin takaisin ja ovat vielä ymmärtämystä vailla ja syyttävät minua että tuli ero, tyypillisiä miehiä!
Joku jopa syytti että haukun lapsille miestäni jota en missään nimessä alistuis tekemään niinkuin eräät miehet tekisivät varmasti jos nainen tekis niille tollai. Lapset ovat jopa sanoneet että no miksi sinä et ota takaisin jos isä on kerta noin mukava. Ja he kyllä tietävät todellisen syyn, mutta eivät puutu siihen mitenkään, onneksi.
Naiset sitten järkevämpinä ovat sitä mieltä että ei missään nimessä takaisin, että se voi tulla sitten uudelleen eteen sama juttu ja niinhän siinä varmaan kävisikin, miksipä se siitä muuttuisi.
Ja nyt kyllä olen tehnyt päätöksen että en ota takaisin ja enään emme keskustele muusta asiasta kuin jos ne liittyvät lapsiin, toivottavasti hän ei tee tätä kenellekään toiselle.
Katkeraksi en ala sillä se pilaa elämän ja olenhan tälläkin hetkellä onnellinen monellakin tapaa ja se onnellisuus loistaa myös ulospäin, elämäähän se tämäkin vain on ja siihen on sopeuduttava, ehkäpä joskus sitten voin kasvotustenkin olla exsäni kanssa mutta ei vielä. Ja jotenkin tämä tälläinen päätöskin on hyvä tehdä kun itsellä on puhdas ja hyvä mieli, ei ole omallatunnolla mitään hämärää.
Hyvää kesän odotusta kakille eronneille ja karanneille ja tietysti niille jotka vielä uskovat parisuhteeseen
Nauti vapaudestasi! Mies ei saisi laittaa lapsia välikäteen, se on raukkamaista.
Jos kuitenkin epäröit...kokeile seurustelua miehesi kanssa...Aloittakaa alusta: käykää treffeillä, elokuvissa, tanssimassa, mutta EI sexiä, esitä vaikeasti tavoiteltavaa äläkä anna lupauksia...vaan kerro miehellekin mikä juttu on meneillään...Kokeile syttyykö tunteesi uudestaan vai onko se rakkaus vain vanhaa tottumista.
Ymmärrän ettet luota häneen..koska onhan se loukkaava temppu lähteä nuoren matkaan (tai ylipäätänsä lähteä jonkun muun vuoksi) Niimpä, etene varovaisesti, ettei viha saa sinua valtaansa jos haavat aukenee, tapailkaa, mutta eri osoitteissa TAI kuten jo sanoin, nauti vapaudestasi=) Onnea matkaan
on ne miehet kyllä outoa sakkia..
sun tapauksessa kannattaa miettiä todella tarkkaan;mitä sitten jos se tekee sen uudestaan
( koska on tehnyt jo kerran )..
toisaalta voiko ihminen loppujen lopuksi muuttua?
tietenkin tässä vaikuttavaa myös sun omat tunteet..
maailma on täynnä miehiä, ja tuskin ne kesken loppuu sun kohdalla :)
voimia ja jaksamista, toivottavasti teet itesellesi parhaan ratkaisun!
Olet ainakin kirjoituksesi perusteella vahva ja itsenainen nainen, miksi siis ottaa takaisin selkarangaton lurjus joka todellakin mahdollisesti uuden tilaisuuden tullen tekisi samat temput. Itse ole karkeasti kokenut myos milta tuntui kun toinen petti, ja melkein olin jo ottamassa takaisin kun petti uudelleen! Siihen loppu suhde kuin seinaan ja hetkeakaan en ole katunut!! Niin se vaan on etta jos kerran pystyy pettamaan niin pystyy uudelleenkin, ja se kynnys itseasiassa vaan siita madaltuu jos kerta kerran jalkeen saa anteeksi. Olet ihailtavan vahva ja itseaan kunnioittava nainen, monella olisi paljon sinulta opittavaa. Toivonkin sinulle jatkossa oikein ihanaa elamaa seka mukavaa kesaa!!
Kenen takia pitäisi pysyä vahvana ja tarkoittaako vahvana pysyminen aina kieltäytymistä ?. Mies teki kyllä aika tempauksen ja sai opetuksen joka ei unohdu jos on fiksu ihminen. Ota selville oikea syy miksi mies ekan kerran lähti ja mieti onko sama tilanne vielä voimassa. Tee päätös sitten sen pohjalta.
Siinäpä sitä joo miettimistä. Mutta ei kannata. Olen itse seurannut läheltä vanhempieni elämää jossa pettämistä on ollut molemmin puolin enimmäkseen isäni osalta. Se ei koskaan muutu miksikään ja jos muuttuisikin niin se seuraa kyllä koko elämän mukana ja niitä kaivellaan kyllä esiin joka ikisen riidan mukana. Jokainen ihminen ansaitsee parempaa kohtelua, niin myös sinä. Älä alennu siihen vaan etsi parempaa. Sitäkin on. Tiedän sen kokemuksesta!!