En ole ollut edellisissä suhteissani lainkaan mustasukkaisuuteen taipuvainen ihminen joten en voi ymmärtää mistä nyt uudessa suhteessani tämä todella voimakas mustasukkaisuus johtuu, varsinkin kun sille ei ole mitään aihetta.
Koen järkyttävän suurta mustasukkaisuutta miehen edellisiin suhteisiin ja treffailuihin. Oikeasti en koe ketään heistä uhkana suhteellemme, tiedän että suhteemme on aivan eri tasolla ja että mies rakastaa minua aidosti ja että suhteessamme on syvyyttä mitä edellisissä suhteissa ei ole ollut.
En tiedä johtuuko tämä nyt vain siitä että tunteeni ovat syventyneet ja olen epävarma ja peloissani. Muutto miehen kanssa yhteen kuukauden päästä kieltämättä hieman ahdistaa vaikka olen asunut käytännössä hänen luonaan jo pari kuukautta.
Ruokin mielessäni pakkomielteisesti kuviteltuja tapahtumia miehestäni exien kanssa, mitkä ei siis perustu edes todellisuuteen. En todellakaan halua ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa koska tiedän itsekin että tämä on aivan älytöntä. En varsinaisesti edes vertaa itseäni exiin vaan jostain syystä ruoskin itseäni kuvittelemalla mieheni hellittelemässä, koskettelemassa ja ym exiensä kanssa. Kuinka he ovat olleet romanttisilla illallisilla ym täysin omassa päässä keksittyjä juttuja.
Miten voi pelätä rakastumista niin paljon että alkaa itse sabotoimaan suhdetta oman päänsä sisällä vaikka kaikki toimii eikä missään ole mitään ongelmia:(
Onko muilla vastaavaa? Miten pääsitte yli tästä vaiheesta?
Koen järkyttävän suurta mustasukkaisuutta miehen edellisiin suhteisiin ja treffailuihin. Oikeasti en koe ketään heistä uhkana suhteellemme, tiedän että suhteemme on aivan eri tasolla ja että mies rakastaa minua aidosti ja että suhteessamme on syvyyttä mitä edellisissä suhteissa ei ole ollut.
En tiedä johtuuko tämä nyt vain siitä että tunteeni ovat syventyneet ja olen epävarma ja peloissani. Muutto miehen kanssa yhteen kuukauden päästä kieltämättä hieman ahdistaa vaikka olen asunut käytännössä hänen luonaan jo pari kuukautta.
Ruokin mielessäni pakkomielteisesti kuviteltuja tapahtumia miehestäni exien kanssa, mitkä ei siis perustu edes todellisuuteen. En todellakaan halua ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa koska tiedän itsekin että tämä on aivan älytöntä. En varsinaisesti edes vertaa itseäni exiin vaan jostain syystä ruoskin itseäni kuvittelemalla mieheni hellittelemässä, koskettelemassa ja ym exiensä kanssa. Kuinka he ovat olleet romanttisilla illallisilla ym täysin omassa päässä keksittyjä juttuja.
Miten voi pelätä rakastumista niin paljon että alkaa itse sabotoimaan suhdetta oman päänsä sisällä vaikka kaikki toimii eikä missään ole mitään ongelmia:(
Onko muilla vastaavaa? Miten pääsitte yli tästä vaiheesta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.