Ilkeitäkin "ystäviä"

Itse katkaisen välit tuollaisiin.

Tietääkö ystäväsikin, mitä kompromisseja häneltä kaipaat? Jos ei, niin kannattaisiko valistaa ihan enimmäiseksi häntä itseään siitä asiasta...? Vai ajatuksiako hänen pitäisi lukea? Sittenkö olisi kaikki hyvin ystävän kanssa, jos ei tarvitse hänelle mitään sanoa, vaan toinen hoksaisi kaikki tunteesi ja ajatuksesi sanomattakin?

Tuntuu, että nykyään seurataan kaiken maailman saippuasarjoja, joissa on epäluonnolisisia ihmissuhteita ja sitten luullaan, että asiat menee niin oikeassakin elämässä. No ei kyllä mene, vaan suhteet vaatii työtä kehittyäkseen ja muuttuakseen tarpeen mukaan.

Minkä ikäinen olet? Kyllä jo 30 paremmalla puolella täytyy sen verran itseään kunnioittaa että jyvät on eroteltu akanoista. On tuttuja ja joitain kavereita sekä pari luotto ystävää riittää . Itselläni jo kouluajoilta . Eikä jaksa välittää jos joku puhuu pahaa kaikki ylimääräinen draama jäänyt taakse omat elämät joihin keskitytään.

Nosto

Kateus on olemassa naisilla kuin ollaan aikuisia, toista naista kohtaan ikään katsomatta.Toisen onnea vaan ei kyetä jakaa.

Minä olen ainakin pyrkinyt laskemaan sellaiset myrkylliset kauniit ja rohkeat- ilmeitä pitelevät hölmöt heti irti

Jumala ei auta kun on vanhemmat on kuolleet ja vaikeita hetkiä tukee. Jumala ei lohduta, kun itkee yksinäisyyttä yöllä. Jumala ei auta, kun tarvitset kuuntelijaa. Jumala ei ole läsnä.

Ei se riitä, että on Jumala, sillä Jumalan kanssa et voi tehdä mitään todellista ja ei se ole hauskaa olla hyljätty -Jumalan takia.

Luulin, että jos uskon Jumalaan niin edes uskovaiset ottaisivat yhteisöön, mutta eivät he halua, kun minulla ei ole lapsia ja olen köyhä.

Aamen

Aamen

Hyvä kirjoitus

Ketjua ei saa ilmeisesti enää kommentoida 🤣

Totta

Hmmmm