Että naiset rakastuvat renttuihin. Tämmöinen nuori
yrittäjä mies on naistenkarkotin. Aika kun ei riitä olla joka viikonloppu baarissa. Aina naiset
hakee sporttista seuraa ilmoituksissa, mutta käytännössä ei näytä olevan näin, valitettavasti.
Itse ihastun sporttiseen poninhäntä tyttöön suurella lumouksella. Kaikille hyviä lenkkeily kelejä ja pilkettä silmäkulmaan !
yrittäjä mies on naistenkarkotin. Aika kun ei riitä olla joka viikonloppu baarissa. Aina naiset
hakee sporttista seuraa ilmoituksissa, mutta käytännössä ei näytä olevan näin, valitettavasti.
Itse ihastun sporttiseen poninhäntä tyttöön suurella lumouksella. Kaikille hyviä lenkkeily kelejä ja pilkettä silmäkulmaan !
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse olen juuri "sporttinen" harrastan salibandyy, futsalia, pesistä, kuntosalii.... Enkä kelpaa naisille...pitää kai alkaa käyttämään viinaa ja huumeita niin saa naisen elämäänsä
...mitä löytyykään sporttimiesten korvien välistä?
On varmasti tyhjiä korvien välejä, mutta uskon kuitenkin kuntourheilijoiden olevan fiksuja. Ei ainakaan aivosoluja kuole niin paljoa, kuin joka viikonloppuisessa baari käymisellä.
...määrä ja laatu...hmmm...vaihtelee.
Onneksi meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa päittemme kuntoon ja tulevaisuuteen.
Teoria ja käytäntö ovatkin sitten jo eri asia...kuinka paljon välitämme itsestämme ja toisistamme.
Miten näemme ja koemme elämämme omissa "päissämme"ja tällä planeetalla.
Aivosoluja pystyy myös tuhoamaan erittäin hyvin ilman raflailtojakin.
Rajoittunut ja negatiivinen elämänasenne tuhoavat varmasti...ja mitä sitten tapahtuu...?
"Sokeat ja kuurot" valittavat,kun ei ole ystäviä...kukaan ei ole minusta kiinnostunut...ei jaksa..ei huvita...takamus levenee...paino nousee...
kukaan ei rakasta minua jne.
Rakastammeko ja välitämmekö me itse itseämme?
Valitusta riittää...mutta miksi ei tehdä mitään.
Henkinen/fyysinen kunto ja hyvä olo vaativat työtä, välittämistä ja rakkautta.
Itsestään huolehtiva ja rakastava ihminen ei ole itserakas,vaikka meille on näin jo pienestä pitäen aivopesty...varsinkin täällä "pohjolan" perukoilla.
Kuinka voisi välittää ja rakastaa sellaista ihmistä joka ei pidä ja välitä itsestään.
on seksikäs...
ovat seksikkäitä.
Minä naisena en ainakaan katsele renttumiehiä.
Alkoton pitää olla ja urheilua harr. vähintään
3 kertaa viikossa.
Elikä eivät kaikki naiset pidä ryyppäävistä miehistä.
...vai että naiset rakastuvat renttuihin? Entä te miehet sitten...?
Yksi elämä...hmmm.
Itse en välitä tuhota mieltäni ja kehoani negatiivisilla ajatuksilla ja kaikenlaisilla myrkyillä.
Elämä on liian lyhyt murehtimiseen,kyynisyyteen, nalkuttamiseen,valittamiseen jne.
Valitettavasti me "tyhmät"ihmiset huomaamme terveyden merkityksen ja kaiken muun kauniin vasta, kun olemme menettäneet jotain...
Itse en oikein viihdy rafloissa...hiukset ponihännälle ja sitten vaan menoksi kuntosalille tai lenkkipoluille...luontoon.
Toiset naiset pitävät raflamiehistä ja toiset taas eivät.
Olla rehellinen ja uskollinen itselleen...ehkäpä sitten joskus...kun aika on oikea...lenkkipolulleni tupsahtaa juuri SE oikea sporttimies.
Aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä!
Ponihäntäinen sporttityttö
Kyllä se on tärkee juttu että osaa nauttia luonnosta ja raittiista ilmasta ja kropasta joka toimii ja on nautinto liikunnan jälkeen tuntea väsymys ja rentoutumistunne.
Miksi ihmisen aina pitäis olla vitsikäs ja vääntää keskustelua joka jutusta, hiljaisuus voi olla kaunista.
Eilen olin hiihtolenkillä rantoja pitkin, meri on osaksi avoin ja voi ihailla uivia joutsenia ja muita vesilintuja, kuunnella lokin kirkunaa ja laineen liplatusta, rantapusikossa pikkulinnut laulaa kevätlauluaan, aurinko lämmittää siniseltä taivaalta ja suksi luistaa kuin itsekseen kovalla rantahangella.Auringon laskiessa tulen kotiin, tunnustelen lämmintä kaakeliuunia ja suljen pellin, istun hikisenä kylmän lasillisen ääreen ja katselen ikkunasta merinäköalaa.Saa olla onnellinen että arvostaa yksinkertaisia asioita, ei ole ongelmia eikä vaikeuksia kun ei niitä tee itselleen.Miksi jotkut niin älykkäät ihmiset löytävät kaikessa valittamista ja ongelmia?
Ja vaikkei se oikea poninhäntätyttö koskaan kohdalle tulisikaan niin voihan siitä elätellä pientä haavetta kuitenkin, ja jos haluaa syyn saada nainen pideltäväksi käsivarsille niin lähtee lavatansseihin valoisana kesäyönä .
On helppoa kuvitella tekevänsä suuria tekoja,
on helppoa haaveilla sankaruudesta ja rohkeudesta,
tärkeydestä ja mahdista,
joka vaikuttaa koko maailmaan.
Paljon enemmän vaatii kyky nähdä pieniä asioita
ja kertoa niistä, paljon enemmän rohkeutta vaatii
arkipäivän sankaruus:nähdä ojentuvan käden pyyntö,
vastata sanoiksi pukeutumattomaan kaipuuseen,
ottaa askel sinne minne ei ennen ole uskaltanut
ja huomannut mennä.
Avata uusia ovia itsessään, ottaa elämä vastaan,
kuulla ja nähdä sitä mitä ennen ei ole kuullut,
ei nähnyt.Elää pienten alkujen päivää ja oivaltaa,
että juuri siinä on jotain suurta.
Mitä ylellisyyttä... todellista maailman valloittamista
maata päivä parisängyssä poikittain.
Kaksikymmentä askelta kuselle...kymmenen keittiöön.
Ja tähän muuhun tärkeään kosketuksen verran.
Kirjoitat kauniisti, uskon että sinulla on silmät joilla nähdä asioita joita moni muu ei huomaa...ne voivat olla onnen avaimet...
Mutta että maata sängyssä kokonainen päivä?
Mahdoton tehtävä, kun on aina jotain nähtävää ja katseltavaa...kuitenkin.
Sänky ja rakkaus voi tyydyttää, se ei ole kuitenkaan elämää, kokemista, parisuhdetta!
...ei nyt ihan koko päivää...ihanaa kuitenkin...ylellisyyttä.
Hyvää lukemista...musiikkia...juomaa...ruokaa...herkkuja
leffoja ja...
päiväunet...ja...ehkä joskus ihana mies vierellä...mutta
siihen asti...
poikittain ja vaikka koko päivä!
Viikko täynnä elämän ääniä...tapahtumia...yksi päivä...
vain minun ...minulle!
Hiljaisuudessa kuulee paljon,
pimeässä oppii näkemään.
Tämä rauha minussa
ja minä lähellä itseäni niin liki,
ettei väliin mahdu ainoata ajatustakaan...
kutsuisinko sitä onnellisuudeksi?
Opin kuuntelemaan hiljaisuutta...
Paljon on niitä, jotka puhuvat.
Vähän on niitä, jotka kuulevat.
Ja vain aniharvat ymmärtävät.
Valkeita öitä sinulle, Caaleppi
...tuntea sielun ja ruumiin tasapaino, se on koettava joka ilta ,töiden jälkeen ja lomat jotka tuovat elämään tarkoituksen.
Ihmisen on tunnettava itsensä, kuunneltava sisintään ja noudatettava tarpeitaan, saatava tyydytys elämään, tarkoitus tähän maalliseen vaellukseen.
Ihmiset puhuvat, tietävät , määräävät , asettavat vaatimuksia tietämättä kuitenkaan totuutta, koska eivät sitä enää huomaa eivätkä haluakaan huomata, koska se on liian karu, liian selvä ja liian yksinkertainen.
Nautinnollisia hetkiä minuutesi parissa, nauti kun voit, sinä poninhäntäinen tyttö !
Todella hienoa tekstiä poninhäntäinen tyttö!
Tosi hienoa huomata että kaltaisiasi ihmisiä
löytyy vielä tästä elämästä. Mies joka saa viereesi käydä on saanut kokea ainutlaatuisen tilaisuuden. Ruusuja satoja ojennan sulle...
täytyy hieman myöntää,että en uskonut sinun, Caalepin vastailevan ajatuksiini.
Tosin en tunne sinua lainkaan...ja tähän asti olenkin vain pysytellyt lukijan roolissa.
Ehkäpä joskus törmäämme uudestaan...
Pidä kiinni sanoistasi, niitä ei ole tuhlattavaksi.
Tekoja anna runsain mitoin, ne eivät lopu koskaan.
Älä suhtaudu ylimielisesti kehenkään.
Kuka tahansa voi olla enkeli.
Ponihäntäinen nainen
Kiitos,Samzung!
Lämpimiä ja kauniita...tulevia sellaisia...kesäpäiviä myös sinulle!
Sanoja ihmiset tuhlaavat, jakavat niitä ympärilleen, mutta onko tunne sama sanojan sielussa kuin mitä sanat kertovat?
Tyhjiä sanoja, täyttämättömiä lupauksia on ihmisten elämä täynnä.Niin vähän tekoja, aitoa välittämistä.
Enkeliä ei tunnista kauniista sanoista, ei elämän kirkkaina päivinä eikä helppoina hetkinä vieressä viihtyvänä olentona.
Enkelin tunnistaa vaikeina hetkinä, kun ihmiselle tulee jostain syystä ongelma, vaikea asia kohdalle, vasta silloin näkee miten ihminen reagoi, nouseeko hän murheen harjalle vai sukeltaako syvyyteen vieden muut mukanaan?
Vaikea tehtävä, kokeilla ihmistä varovasti, päästä kurkistamaan hänen sieluunsa nähdäkseen onko sielä pieni enkeli joka tarpeen tullen kerää voimansa ja näyttää hahmonsa.
Ylimielisyys on kovuutta ,tapa suojata sisintään heiltä, joilla ei enkeliä löydy sielusta.
Kirjoituksesta et tunnista ihmistä koskaan, vain hänen sielunsa jos luet tarkasti.
Miksi ei meille sielun hyvyys aina riitä vaan meille on luotu niin monenlaiset kemiat?
En ole mitä kirjoitan, se on kait haave sisimmässä millainen haluaisi olla ja minkä tuntee oikeaksi, se mitä tuntee sisimmässään on monesti sellaista mitä ei voi elämässä toteuttaa.
oletko kenties miettinyt..."liikenisikö" sinulta lainkaan "aikaa" sille ponihäntäiselle sporttitytölle?
Yrittäjämiehet kun ovat aina "naimisissa" firmansa kanssa...eikö olisi vaan parempi pysyä sinkkuna?!
Kuinka moni nainen jaksaa elää kiireisen, kiukkuisen ja stressaantuneen miehen kanssa...raha vaiko rakkaus?
Ei ainakaan tämä ponihäntäinen tyttö...vaikka lumous, olisi kuinka ihmeellistä tahansa.
Toivottavasti sinä, nuori yrittäjämies olet alkanut oivaltamaan elämän ihanuuden ja myös sen rajallisuuden.
Mitä tapahtuisikaan,jos ponihäntäinen tyttö lumoaisi sinut...?
Ehtisitkö töiltäsi lainkaan rakastumaan...?
Toivottavasti löydät sen ihanan sporttitytön...kaikella on oma aikansa ja paikkansa!
Ei minulla silti omasta mielestäni ole liikaa työtä. Olen seurustellutkin yrittäjyyden aikana ja ei ne ole koskaan kaatuneet liialliseen työhön, taikka kiukkuiluun, koska yritän jokaisesta asiasta löytää vähintään yhden positiivisen ajatuksen.
Olen seurustellut myös sporttisen poninhäntäisen tytön kanssa ja ne muistot lämmittävät vieläkin mieltäni, joskaan en enää muuten sitä suhdetta kaipaakkaan. Tiedän ettei teitä baareista löydä ja olenkin kyllästynyt pintaliitoiseen elämään.
Nautin tämän hetken elämästäni, vaikka myönnän että liikunnallinen tyttö ois ihana löytää.
Ei silti kuka tahansa, vaan se jota rakastaa ja jolle sydämmensä antaa. Elämä on ihanaa, mutta rakkaus ihmeellistä...
...käteni eivät ole enää kahlitut, jalkani eivät muiden omat.
Minä jo kannan, kannatan oman varjoni itse.
Tunnustan sen omakseni.
Minä olen jo jotakin, jotakin enemmän...
Kahlaan syvien vetten ääreen.
Aurinko on minulle naurava, tähdet tekevät tietään.
Enkelten siivet tulevat niin lähelle, että poskipäitä
kutittaa.
Tämä on juhlaa.
Tämän on oltava sen suurten lupauksien eteinen,
jossa vieraat odottavat sisäänpääsyä,
minä kutsuttujen joukossa.
Löytää vihdoin armahtavan katseen, kohtaa lempeän hymyn,
näkee kasvoissa jäljet, joita rampanakin voisi kivutta seurata.
Ei välitä vaikka kaatuu...tuhansia kertoja.
Vaikka tuulee vastaan ja syysmyrsky kastelee ihon jokaisen lämpimän.
Vain lyhyt kohtaaminen...eriävien mielipiteiden vaihto ruokatauolla.
ette löydä meitä baareista...lehtien sivuilta...laivoilta...
Te voitte ehkä löytää meidät...ihan läheltänne...arkipäivän
ohikiitävistä hetkistä..jos vain oikein osaatte katsoa.