Miksi nalkuttaa puolison alkoholinkäytöstä

Eipä häiritse tippaakaan kun pysyy pois silmistäni ja elämästäni.
Juokoot itsensä vaikka katuojaan, ei liikuta minua.
Eläkööt elämäänsä ja tukehtukoot viinaansa. Minä elän omaani.

Muijaani ei häiritse yhtään vaikka välillä otankin vinkkua ja sehän on oma asiani. En minäkään puutu jos muija ottaa välillä muutaman sidukan tai viinii. Väkeviä emme kumpikaan juo, olutta saatan joskus muutaman ottaa saunan jälkeen ja huppelia kumpikaan ei ole ottanut viimeiseen kymmeneen vuoteen. Kohtuus kaikessa. Välillä otetaan yhdessä joskus erikseen.

Toisen alkoholinkäyttöön puuttuminen on mielestäni pelkkää kontrollinhalua. Sama onko se sitten alkoholi, vaiko jokin muu säännöllinen harrastus. Yleensä naisilla on tarve kontrolloida miestä. Jollain voi olla kaksi kertaa viikossa sulkapalloharrastus kaverien kanssa, ja siitähän nainen tekee tietysti ongelman, ja alkaa nalkuttaa miehen harrastuksesta, ja asettaa ehtoja siihen. Ihan samalla tapaa kuin vaikka alkoholin juomisesta. Kyse on kontrollinhalusta, aina löytyy jokin kontrolloitava asia. Jotkut naiset haluavat muuttaa miehen johonkin tiettyyn muottiin, ja sitten kun ovat saaneet näin tehtyä, he kyllästyvät koko mieheen, jolla ei ole mitään omaa, ja joka on pomppinut juuri niin kuin nainen on aina halunnut.

Se on tietysti oma lukunsa, jos joku juo päivittäin, se on terveysriski. Mutta jos juo niinkuin useimmat tekee, eli viikonloppuisin, itse juon joka viikonloppu, jossain kohtaa, eikä se ole kenellekään ongelma. Perjantaina kasipäkki ja lauantaina sixpäkki, mikä siinä on ongelma? Ei ylitä edes terveysriskejä.

Joten juokaa vaan, se on hyvä indikaattori, ja paljastaa äkkiä kontrollifriikit naiset. Antaa mennä vaan, kyllä ne friikit häipyy juomalla. Kunnon naiset ymmärtää miestä, vaikka se viikonloppuisin vetäisikin aina pienet känät. Huonoitsetuntoiset feikkinaiset sen sijaan keksii aina jotain kontrolloitavaa, jotta saisivat pönkitettyä heikkoa itsetuntoaan, pelaavat ihmissuhdepelejään vain. Semmoiset kannattaa kick out vaan.

Jotenkin sairasta kytätä koko ajan toisen tekemisiä ja naputtaa tai huomautella, vapaa aika vapaana.

Jos nainen välittää tai jopa rakastaa miestä, hän ei halua, että mies tuhoaa terveytensä liiallisella alkoholinkäytöllä.
Elämässä on paljon kivoja muita asioita kuin alkoholin juominen.

En tiedä syytä mutta olen nähnyt ja elänyt ääripäät.
Oma isäni otti häppää muutaman kerran vuodessa. 3 - 4 kertaa.
Jokainen kerta äitini alkoi nalkuttamaan ja jatkoi sitä nalkutusta kunnes tuli turpiin. Jokainen kerta! Muutamilla kerroilla äitini raahasi minut mukaansa vaikka se oli tarpeetonta.
Ennen rähinää isäni ei örveltänyt eikä riehunut. Kun tuli tarpeeksi hiprakkaan niin hörötteli hyväntuulisena mutta yleensä ei ehtinyt siihen vaiheeseen nalkutukselta.

Mennessäni naimisiin 60-luvun lopulla päätin, ettei eukko komentele minua vaan jatkan entisiä tapojani. Lauantaiset kortti-illat. Pienin panoksin sököä vuorollaan kunkin luona kotiviiniä maistellen.
Minulla oli usein urheilujaoston kokouksia joista tulimme aina pois karvahatturavintolan kautta.
Raitis nuorikkoni ei sanonut moitteen sanaa. Muutaman kuukauden kuluttua selvisin kokouksista kotiin selvin päin.
Ennen lapsia sosiaalinen elämämme muuntui seurusteluksi tuttujen pariskuntien kanssa.

Viikonloppujen ryyppäämisestä vaimoni ei sanonut mitään mutta paheksui raakojen valkosipulin kynsien pureskelua samaan aikaan, että jätin kynnet pois.
Jäätyämme kotiin reippaassa etuajassa oli tissutteluni 3 vuotta jokapäiväistä.
1986 hankkimallamme Espanjan asunnolla vietetyt kuukaudet menivät samoissa merkeissä.
Hoidin kaiken ruokahuollon ja siihen vaimoni kommentoi sanoen, että olisi hyvä jos tekisin lounaan selvin päin.
Eihän tuo ole mikään ongelma. Aamuisin 9:n tienoissa nautittu maitokahvi ronskin brandyannoksen kera. Hieman olutta ja viiniä päivän mittaan ja ruokaa laittaessa jotain terävää viinin kanssa niin eihän klo 14 tienoissa ole kännissä.

Viime vuosina vaimoni on vaieten suosinut lomatissutteluani. Vanhan ukon terä pehmenee vähäisenkin alkoholimäärän johdosta eikä ikäluokkani nainen ole pitänyt sitä pelkästään pahana asiana.
Kotioloissa kuntoilen 6krt/viikko raittiina. Korona on estänyt rentoutumiset.
Kaapissa on tällä hetkellä konjakkia ja amarettoa. Puolet ja puolet on hyvä yhdistelmä mutta ei maistu.
Ostin vapuksi kuohkaripullon mutta en ole saanut kipinää senkään avaamiseksi.

Siis, äitini oli itsetuhoinen perkele. Vaimoni luottaa minuun rajattomasti eikä ole, tuota lounaan laittamista lukuun ottamatta, koskaan sanonut poikkipuolista sanaa.

Ei mitenkään. Antakaa ihmisten olla onnellisia ja rentoutua.onko keneltä pois.

Eihän itse tissuttelu häiritsekään, vaan se muu mitä siihen jokapäiväiseen ottamiseen liittyy. Ex joi päivittäin muutaman, ei ollut koskaan umpitunnelissa.

Mies kävi töissä arkipäivisin ja töistä kotiin tullessaan haki kaupasta muutaman lonkeron joka päivä. Ei kuitenkaan tuonut samalla kaupasta ruokaa vaikka pyysin tai käskin. Asiasta riideltiin kymmeniä kertoja, sitten luovutin ja kuskasin ruuat fillarin tarakalla. Ei ollut kiva juttu, mutta kun en voi ajokorttia saada perussairauteni takia koskaan, niin eipä siinä ollut vaihtoehtoa jos meinasi syödä ruokaa tai pyyhkiä persustaan vessassa käynnin jälkeen.

Minnekkään ei ikinä menty, ei arki-iltana eikä viikonloppuisin koska mies oli aina ehtinyt jo ottaa " pari lonkeroa" eikä sen vuoksi voinut ajaa.
Ei käyty kavereilla yhdessä, ei kummankaan sukulaisissa, ei syömässä ulkona, ei elokuvissa puolen tunnin automatkan päässä, lomat vietettiin kotona.

Niinpä minä poljin fillarilla muiden ihmisten luokse, tai he hakivat, mies jäi kotiin.
Mies ei tehnyt vapaa-ajallaan, eikä kotona, mitään, katteli telkkaria, joi ne muutamat lonkerot päivän tai illan mittaan ja meni nukkumaan. Viikonloppuisinkin sama juttu, poikkeuksena vain se ettei hän mennyt töihin.
Minä tein kaikki kotityöt. Jos en tehnyt ruokaa tai siivonnut, ei se häntä haitannut, eikä hän ikinä niissä auttanut eikä suostunut mitään tekemään. Ainoa työ kotona mitä mies teki, oli itsejuomiensa tyhjien tölkkien laittaminen muovikassiin ja kauppaan vienti samalla reissulla kun toi sieltä uutta. Ei auttanut mitkään puheet.

3 vuotta yhdessä ja olin aivan kurkkua myöden täynnä kaksin kotona olemista.
Tuollaista elämää seuraavat 40-50 vuotta?
Ei ikinä, pakkasin tavarani, pyysin isääni hakemaan ne heille, sanoin irti vuokra-asuntomme se oli minun nimissä, jätin miehelle lapun pöydälle, että asunto on irtisanottu kuun loppuun, jos haluaa jatkaa vuokrasopimusta ottakoon yhteyttä kuntaan.,ja lähdin ovesta ulos .

Mies ihmetteli mikä minulle tuli, meillähän oli kaikki hyvin, oli oikein mukava ja kiva yhteiselämä. Ihmettelee varmaan vieläkin miksi ihmeessä kukaan lähtee noin hyvästä suhteesta.

Niin, että ketä se häiritsee. Mieheni ottaa kaljan tai lonkeron saunan ja treenien jälkeen, viikonloppuisin istutaan iltaa ja naukkaillaan molemmat - ei haittaa ketään!

On eri asia, jos on koko ajan pienessä sievässä ja sellaisessa lässytysmoodissa, sitä ei kestä kukaan!

Eipä siitä nalkuttaa kannatakaan. Kannattaa yksinkertasesti vaan nostaa kytkintä, jos toisen alkoholinkäyttö alkaa nyppiä. No kerran voi asiasta huomauttaa, ilmottaa lähtöaikeista ja antaa mahdollisuuden ottaa ilmotuksesta onkeensa. Jos ei ota onkeensa niin hyvästi jää ja ryypätköön keskenään.