Vuosi sitten astuin vaa'alle monen vuoden jälkeen. Ensin epäilin, että vaakani on täysin tohjona. Kunnes tajusin painoin tosiaan 80kiloa, eikä vika ollut vaa'assa...161cm kroppani oli siis aivan karmeassa kunnossa. Sinä iltana itkin itseni uneen.
Seuraavana aamuna katsoin itseäni alasti peilistä ja päätin, että nyt alkaa uusi elämä. Tätä en ole katunut hetkeäkään. Shokkihoito kannatti.
Olin ennen aivan hirveä pullan, pizzan, hampurilaisten, oluen ja muun "pason" ystävä. Siis näiden eväiden nauttimisella ei mitään rajaa. Nykyään ei tulis pieneen mieleenkään ahtaa moista sontaa kituseen. Puhun ehkä hiukan jyrkästi, mutta asenteeni ruokaan ovat huisin erillaiset. Se on nykyään vain ravintoa, ei lohduketta tai ajanvietettä. Askeetikko en kuitenkaan ole, pieniä herkkuja itselleni suon, terveellisiä sellaisia. Eikä pullo olutta ole tappanut, jos sitä on tehnyt mieli. Mielitekoja rasvaisen suuntaan on nykyisin paljon vähemmä, johtunee täysipainoisemmasta ruokavaliosta.
Liikunnasta on tullut entiselle "totaalikieläytyjälle" intohimo. Liikun n 5-7h viikkoon. Kävely, sauvailu, hölkkä, crossailu ja uinti kuuluvat vakiolajeihin.
Olen siis laihtunut vuodessa (joo joo, ei ole kovin lyhkäinen aika) 16kiloa, eli alan olla normaalipainosen rajoissa. Ja jos mitataan muutakin kuin kiloja ja lantiota(-11cm!), niin elämänhaluni on kasvanut, nyt elämässäni on tavoitetta, merkitystä. Ja sen lisäksi näytän aika vetävältä, ihan kivaa plussaa. Vielä pudotan jonkin verran, mutta sillä ei ole kiirettä. Tunnen olevani hengissä taas.
Tsemppiä kaikille projektia aloittaville, aloittanelle ja tavoitettaan jo hipoville. Kaikki te olette onnistujia, jos vain haluatte uskoa niin!!
Seuraavana aamuna katsoin itseäni alasti peilistä ja päätin, että nyt alkaa uusi elämä. Tätä en ole katunut hetkeäkään. Shokkihoito kannatti.
Olin ennen aivan hirveä pullan, pizzan, hampurilaisten, oluen ja muun "pason" ystävä. Siis näiden eväiden nauttimisella ei mitään rajaa. Nykyään ei tulis pieneen mieleenkään ahtaa moista sontaa kituseen. Puhun ehkä hiukan jyrkästi, mutta asenteeni ruokaan ovat huisin erillaiset. Se on nykyään vain ravintoa, ei lohduketta tai ajanvietettä. Askeetikko en kuitenkaan ole, pieniä herkkuja itselleni suon, terveellisiä sellaisia. Eikä pullo olutta ole tappanut, jos sitä on tehnyt mieli. Mielitekoja rasvaisen suuntaan on nykyisin paljon vähemmä, johtunee täysipainoisemmasta ruokavaliosta.
Liikunnasta on tullut entiselle "totaalikieläytyjälle" intohimo. Liikun n 5-7h viikkoon. Kävely, sauvailu, hölkkä, crossailu ja uinti kuuluvat vakiolajeihin.
Olen siis laihtunut vuodessa (joo joo, ei ole kovin lyhkäinen aika) 16kiloa, eli alan olla normaalipainosen rajoissa. Ja jos mitataan muutakin kuin kiloja ja lantiota(-11cm!), niin elämänhaluni on kasvanut, nyt elämässäni on tavoitetta, merkitystä. Ja sen lisäksi näytän aika vetävältä, ihan kivaa plussaa. Vielä pudotan jonkin verran, mutta sillä ei ole kiirettä. Tunnen olevani hengissä taas.
Tsemppiä kaikille projektia aloittaville, aloittanelle ja tavoitettaan jo hipoville. Kaikki te olette onnistujia, jos vain haluatte uskoa niin!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla tilanne oli samanlainen kuin sulla vuoden vaihteessa.Painoa vaan vielä enemmän, yli 90 kiloa.Nyt on 12 kiloa poissa ja tarkoitus on pudottaa loputkin, ja muuttaa elämäntavat lopullisesti.
Se ihan oikeasti onnistuu jos haluaa!!Ja kiirettä ei kannata pitää, koska aikaa on loppuelämä.=)