enää en tiedä? Olen vain niin lopen kyllästynyt. Vanhimman lapsen kanssa on koko ajan napit vastakkain, mieheltä ei saa mitään apua, kaikki muut ovat tärkeimpiä. Nuorimmainen sieppaa tavaroita ja juoksee sitten ympäri taloa. Lapset sotkevat, ottvat uusia laseja ym. Koko talo on sokerissa, jouvat kaiken maidon. Miehelle ei kelpaa mikään, kiitosta ei saa, valitusta vaan, ruoka on paskaa, hänen mielestään ei ole mikään ihme jos nuorimmainen heittää lautasen. (taas sekin alkoi.) (Molemmat lapset ovat lievästi kehistysvammaisia.)
En jaksa enää perhettäni
Rakastanko heitä?
72377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hanki lapset jonnekin hoitoon joksikin aikaa ja yritä koota itsesi. Olet melkoisessa hullunmyllyssä kahden kehitysvammaisen lapsen kanssa ja jos mieskään ei auta vaan hankaloittaa tilannetta omalla passiivisuudellaan.
Pyydä vaikka seurakunnan diakoniatyöntekijää kotikäynnille tai hanki jostain muualta apua. Laita lapset isovanhemmille tai jonnekin päivähoitoon ja yritä levätä itsekin jossakin välissä.
Sinä ja mies perheasiainneuvottelukeskukseen puhumaan parisuhteenne tilanteesta.
Voimia sinulle.
ovat Pieksänmaalla muutaman kerran vuodessa. Ja isovanhemmille ei heitä voi enää jättää. Kokoa ja voimaa liiaksi vanhoille ihmisille ja matkaa 500km. Omilla vanhemmillani he voivat olla vain 1 kerrallaan ja silloinkin vain vanhin. (he ovat siis molemmat kehitysvammaisia.)
Hei!
Näin se menee pullamössö -sukupolvi.bToivon jaksamista.
PULLAMÖSSÖ SUKUPOLVI?!
En huomioinut kehitysvammaisuutta. Unohda edellinen viestini. En tarkoittanut sillä muuta, kuin tiedän, miten fittiä on elää murrosikäisien kanssa.
Vaikka tuon edellisen viestisi unohtaisi, annat itsestäsi todella ääliömäisen kuvan. Tulla nyt haukkumaan ihmistä pullamössöksi, kun jaksaminen on lopussa eikä mieheltä saa tukea! Olet sinäkin varsinainen, tsiisus sentään!
Vaikka lapset eivät olisi olleet kehitysvammaisia, voi elämä perheessä olla raskasta. Siihen ei edes pullamössöä tarvita. Sitä et sinä ole mikään arvostelemaan, etkä toisen tilannetta voi aliarvioida.
laita ukko kiertoon ja etsi itsellesi tukiperhe jonne voit lapset viedä (aina kun olet väsynyt tai) sopimuksen mukaan.Katso peilistä itseäsi sano että "rakastan sinua", luota itseesi,älä huuda lapsille vaan kerro säännöt mitkä sinä aikuisena määräät.Minulla oli tyranni mies ja lapset olivat siksi yliaktiivisia kun aina mykkäkoulua ja lasten kautta puhumista ja henkistä väkivaltaa hän käytti. Lapset rauhoittuivat kun oli yksi laki talossa.Nyt 9 vuoden yh-äitinä olon jälkeen olen kasvattanut rakkaudella lapset(3kpl) jo isoiksi ja hyviksi kansalaisiksi.He käyvät säännöllisesti isänsä luona.Kun olen lasten kanssa puhunut asiasta he ovat sanoneet että olen tehnyt oikein 9v sitten:).En ole kertaakaan itkenyt eroani,olen tosi onnellinen lasten kanssa ja on minulla miesystävä joka asuu yhteisestä pääsöksestämme omassa kodissaan. Puhuminen auttaa,älä pidä sisälläsi yksin pahaa oloa.