Olenko ainut, joka kärsii tästä vai onko minunlaisia enemmänkin? Mistä apua? ja todellakin kaipaan apua... en enään jaksa...
Olen huomionkipeä, flirttailen ja haluan olla haluttu (on hölmöä kun tiedostan tämän piirteen itsessäni). Pelkään sitoutua ja liika läheisyys ahdistaa. En tiedä mikä siinä pelottaa? Sekö että lupaudun toiselle ja ajattelen koko ajan että "tämänkö kanssa mä vietän loppuelämäni?" Miksi edes mietin sitä, vaan eläisin päivä kerrallaan... vai sekö että pelkään ettei se suhde toimi ja mua satutetaan...
Noh.. Tapaan ihanan ihmisen. Pikku hiljaa muodostuu suhde. Suhde syvenee ja edellä mainitut pelot nousevat esiin. Pian petän. Yleensä humalatilassa. Eikä tämä pettäminen mene seksiin asti (hyvin, hyvin harvoin). Saatan myös kehitellä sivusuhdetta. Tunnen olevan haluttu. Ehkä myös mukana voi olla ihastumisen huumaa/tunnetta. En tiedä! En osaa edes selittäää.. kaikki tapahtuu vaikka välitän toisesta todella paljon.
Pettämisen jälkeen hakkaan päätäni seinään. Tunnen mieletöntä pahaa oloa. Inhoan itseäni. Jossain vaiheessa inhoan itseäni niin paljon että suhteeni kariutuu. Työnnän toista pois, koska pelkään!
Sit satutan itseni. Hajotan kaiken hyvän mitä oli. Miksi???? ja sama kierre jatkuu, enkä ikinä opi virheistäni! En luota itseeni, enkä sen takia ikinä osaa luottaa toiseen. Masennun.
Nyt olen tavannut niin ihanan ihmisen, enkä halua enään mokata... mut jotenkin asiat vaan taas näyttävät karkaavan käsistäni.
Ja te jotka sanotte että sun pitäisi vaan lopettaa toisten kanssa vahtaaminen tai sä et välitä sun kumppanista tarpeeksi niin kyse ei ole siitä! välitän ja mä haluan lopettaa mun tekemiset, mutta miksi mä vaan toistan itseäni.
Olen huomionkipeä, flirttailen ja haluan olla haluttu (on hölmöä kun tiedostan tämän piirteen itsessäni). Pelkään sitoutua ja liika läheisyys ahdistaa. En tiedä mikä siinä pelottaa? Sekö että lupaudun toiselle ja ajattelen koko ajan että "tämänkö kanssa mä vietän loppuelämäni?" Miksi edes mietin sitä, vaan eläisin päivä kerrallaan... vai sekö että pelkään ettei se suhde toimi ja mua satutetaan...
Noh.. Tapaan ihanan ihmisen. Pikku hiljaa muodostuu suhde. Suhde syvenee ja edellä mainitut pelot nousevat esiin. Pian petän. Yleensä humalatilassa. Eikä tämä pettäminen mene seksiin asti (hyvin, hyvin harvoin). Saatan myös kehitellä sivusuhdetta. Tunnen olevan haluttu. Ehkä myös mukana voi olla ihastumisen huumaa/tunnetta. En tiedä! En osaa edes selittäää.. kaikki tapahtuu vaikka välitän toisesta todella paljon.
Pettämisen jälkeen hakkaan päätäni seinään. Tunnen mieletöntä pahaa oloa. Inhoan itseäni. Jossain vaiheessa inhoan itseäni niin paljon että suhteeni kariutuu. Työnnän toista pois, koska pelkään!
Sit satutan itseni. Hajotan kaiken hyvän mitä oli. Miksi???? ja sama kierre jatkuu, enkä ikinä opi virheistäni! En luota itseeni, enkä sen takia ikinä osaa luottaa toiseen. Masennun.
Nyt olen tavannut niin ihanan ihmisen, enkä halua enään mokata... mut jotenkin asiat vaan taas näyttävät karkaavan käsistäni.
Ja te jotka sanotte että sun pitäisi vaan lopettaa toisten kanssa vahtaaminen tai sä et välitä sun kumppanista tarpeeksi niin kyse ei ole siitä! välitän ja mä haluan lopettaa mun tekemiset, mutta miksi mä vaan toistan itseäni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Okei. Sä tiiät, että teet väärin tyttöystävääs ja niitä muita naisia kohtaan (sivusuhteet). Leikit toisten tunteilla. Sun pitää vaan sisäistää asiat kunnolla ja alkaa muuttaa käyttäytymistäsi. Sun pitää oppia virheistäsi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi.
Käy vaikka psykologin juttusilla tai jotain.
En nyt tarkota, että olisit hullu tai mitään, mutta ehkä se osaisi neuvoa sua paremmin. Kumminkin käyttäytymisesi johtuu itsestäsi, kenties huonosta itsetunnostasi, sitoutumispelosta - vapauden kaipuusta ja ym. sellaista.
Toivotaan, että joku viisaampi antaisi sinulle jotakin neuvoja.
Ja mun naisen-vaistoni kyllä sanoi, et kirjoittaja oli nainen... ;) Johtuukohan siitä, että täällä on yks samanlainen.. - nainen :)
olet oikeassa, olen nainen.
Halusin ilmaista asian aika sukupuolettomasti, koska se ei ollut niin oleellista vaan lähinnä ongelmani.
sanotaan, että vain sellaiseen häiritsevään käytökseen tai riippuvuuteen voi puuttua, jonka ihminen tunnistaa itse. Sinähän sen teit!
Ja huomasitko itse, että osasit myös mainita niitä syitä, jotka mielestäsi ajavat sinua tuollaiseen käytökseen?!
Mietippä, millä muulla keinoin voisit saada esim. huomiota. Ja sitoutumiskammo.. Aika monen vaiva varmaan, kun niin harvoin saa lukea onnillisista suhteista..
Minun mielestä sinulla on kaikki tarvittavat palikat siihen, että voisit alkaa oman elämäsi herraksi, tai naiseksi. Luulen, että hieman varmuutta oman itsen suhteen; josko sinä vaikka alkaisit enemmän pitää itsestäsi huolta.. Flirttaile vaikka peilikuvallesi ;) ja kerro, kuinka hyvä tyyppi olet, ja hyvännäköinenkin!
Satutetuksi tulemisen pelko on varmaan jokaisella jonkin verran mielessä. kun parisuhdetta aloitellaan. Olisiko mahdollista, että kääntäisit ajatukset ylösalaisin: toive tulla rakastetukis? Ikävillä ajatuksilla kun on se taipumus, että ne toteutuvat. Jospa positiiviset ajatukset konkretisoituisivat myös.
Luulen, että sinä kyllä selvität "ongelmasi". Olet sen jo puoliksi tehnyt! Kaikkea hyvää jatkoon.
Miksi haluat lopettaa tekemisen,joka näyttää olevan sinulle tarpeellista ja luontaista? Mistä kumpuaa se ajatus, että se on jotenkin väärää?
Vääräähän siinä on se jos yrität VÄKISIN olla aina näissä vakisuhteissa, vaikka jo tiedät ja tiedostat, että kohta kuitenkin kaipaat sitä vaihtelua ja huumaa ja tunnetta. Oletko itse vaiko joku toinen määritellyt että sitä EI SAA haluta?
Ehkä nyt kannattaa heivata vakisuhteet hetkeksi ja keskittyä vapaasti toteuttamaan itseään ilman syyllistymisen paineita. Vai olisiko se sitten enää jännittävää, kiinnostavaa ja kiihottavaa jos se olisi sallittua? Kaikille meistä pysyvä symbioottinen parisuhde ei voi olla luonteva elämisentapa ollenkaan eikä sitä siksi voi miksikään normiksi korotella.
Itsekin olen huomionkipeä, sitoutumiskammoinen ja vapautta rakastava persoona. Miten siis pakottautuisin elämään yhden ja saman ihmisen kanssa kaivaten kaiken aikaa jotakin muutakin? Ei se olisi mahdollista eikä ainakaan tyydyttävää elämää kummallekaan. Nyt elelen paljolti yksin, mutta nauttien upeista ystävyyksistä ja määrittelemättömistä, silti syvällisistä suhteista, joissa ei ole kahlitsemisen tai pakottamisen piirteitä.
Meitähän on varmasti enemmänkin, mutta koska normaaliusnormina on tavoitella vakituista, tavallista, turvallista parisuhdetta ainoana autuaaksitekevänä, monikaan ei ääneen kertoile oikeita ajatuksiaan.
Kumppanien vaihtamisen ohella siis suosittaisin itsetutkiskelua sen osalta mitä todella haet ja haluat. Muuten toistoa tulee takuuvarmasti, koska ihminen ei voi väkisin poistaa persoonastaan tai ydinolemuksestaan tiettyjä ominaisuuksia.
Kun tuntee itsensä, ei tarvitse takertua omistelemiseen eikä enää miettiä perinteisiä uskollisuuden ja pettämisen ahtaita ja ahdistavia käsitteitä. Tärkeimmäksi nousee aito tunne, aito välittäminen, rehellinen kohtaaminen - jotka voi toteuttaa niin ettei oman vapauden menetyksen uhka pakota kapinoimaan heittäytymällä hätäisiin pettämiskuvioihin, joista joutuu syyllistämään itseään.
Minä pettäisin pahemman kerran itseäni, jos uskottelisin kykeneväni olemaan vain yhden ja saman ihmisen kanssa tiiviisti yhdessä toivomatta koskaan mitään muuta. En vain ole ihminen, joka kykenee sellaiseen, eikä sitä tosiasiaa ole muuttanut ikävuosien tai elämänkokemuksen kertyminen.
Ihan hyviä kommentteja heitit ilmaan, jotka saivat minut pohtimaan. Ja monia asioita olen jo aikaisemmin pohtinutkin. Ihana tajuta etten ole ainut, joka ei täytä yhteiskunnan asettamia normeja.
Olet oikeassa, minun pitäisi mennä enemmän itseeni ja tehdä itsetutkiskelua. Etenkin oppia ymmärtämään sen mitä todella haluan ja mitä en. Ehkä se ei ole minulle vielä aivan selvää.
Kiitos rohkaisevasta ja kantaanottavasta näkemyksestäsi
Huora on aina huora.Se on sinun kohtalosi. Ei sääli sinua, vaan kumppaniasi
joo. olet oikea horoperse. Mene hoitoon tai ammu ittes. tollasia naisia on suomessa ihan liikaa