erityispiirteisen ei ole helppo löytää sellaista joka todella herättäisi suuria tunteita. Ehkä siksi olisi helppo olla vain ystävä jollekin kuin jäädä siihen tilanteeseen, että ehkä sitten kymmenen vuoden päästä löytyy sellainen ihminen joka todella kiinnostaa. Saattaa se olla niinkin että pelkkä ihastuminen riittää aina, koska on tavallaan helppoa ihastua aina silloin tällöin kuin ruveta olemaan läheisissä väleissä kenenkään kanssa. Kun miettii sitäkin että on viihtynyt kauan yksin eron jälkeen, vaikka tavallaan ei olekaan ollut yksin kun on lapsia.
Mietintää tänään
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ehkä,
No mä oon kyllä huomannu, että jos toinen ajattelee samalla tavalla tunnejutuista niin homma vaan onnistuu paremmin, ei tuu kammottavia väärinkäsityksiä. Se oma luonnollinen tyyli ilmaista tunteitaan pitäisi kaikille hyväksyä, muuten joutuu esittämään jotain. Mihin mallia jotku kattoo pornosta ja saippua oopperoista. Parempi ennemmin vaikka olla se tynnyrissä kasvanu tallukka. Jos ei oo kovin paljo intuitiota suotu, tietenki vaikeuttaa tilanteisiin soveliaan käytöksen valintaa. Ystävällisyyden, myötätunnon ja syvemmän kiinnostuksen erottaminen hankalaa.
Erityspiirteinen? Kun sen laittaa googleen saa vastauksia, jotka liittyy assiuteen ja autismin kirjoon?
Sitten mitä olen tutkiskellut noiden ihmisten piirteistä, on sellainen empatiakyvyn puute yksi olennainen osa-alue, minkä näen ongelmana kumppanin saamiseen. Empatia ja sympatia taas on eri asia. Assi voisi siis olla sympaattinen ihminen, mutta empatia puuttuu. Mitä se tarkoittaa? Hän voi asettua toisen tunteeseen sympaattisena, vaikka jos toinen itkee, muttei ymmärrä miksi tämä itkee. Osaa taputtaa olalle ja antaa nessun, mutta ei osaa yhdistää itkua juuri äsken sanomaansa loukkaavaan sanaan tms.
Kyse siis ei ole tunteettomasta ihmisestä, vaan ihmisestä, joka ei osaa yhdistää/ymmärtää toisen tunteita ja niistä johtuvia reaktiota johonkin juuri tapahtuneeseen.
Kyse on kuin värisokeudesta. Jos värisokealle näytetään liikennevaloja, ei hän erota vihreää punaisesta, mutta voi oppia, että valot on sijoitettu päällekkäin. Kaikki näyttää saman väriseltä valoilta, mutta päällimmäisenä on valo, joka neuvoo pysähtymään, alempi taas kulkemaan. Värisokeutta ei siis huomaa käytännössä, mutta vaikeuttaa värisokean elämää.
Ehkä värisokean ja empatiakyvyttömän olisi tärkeää itse tiedostaa piirre itsessään, se voisi helpottaa elämää muiden kanssa? 🤔