Mitä pitäisi tehdä kun avovaimoni huutaa ja haukkuu lapsiaan. Öisin kun vauva herää tissille, saa hän kuulla olevansa mitä rasittavin paskiainen. Joskus olen kuullut pienen läpsäyksen 5kk vauvan iholla. Lisäksi ainakin pari kertaa olen joutunut puuttumaan kun on työntänyt peiton vauvan naaman päälle.
Tämän lisäksi minun suhteeni omaan perheeseeni ovat kiellettyjä. Jos hän puhelintani selaillessaan on nähnyt minun soittaneen jollekin perheestäni, alkaa mieletön sukulaisteni haukkuminen. Minä en saa mennä tapaamaan heitä lasteni kanssa, eivätkä he saa tulla missään nimessä meille. Jopa vauvan ristiäiset vietettiin ilman sukuani.
Tämän lisäksi minun suhteeni omaan perheeseeni ovat kiellettyjä. Jos hän puhelintani selaillessaan on nähnyt minun soittaneen jollekin perheestäni, alkaa mieletön sukulaisteni haukkuminen. Minä en saa mennä tapaamaan heitä lasteni kanssa, eivätkä he saa tulla missään nimessä meille. Jopa vauvan ristiäiset vietettiin ilman sukuani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun täytyy puuttua asiaan heti, sillä seurauksena voi olla vakava lasten pahoinpitely. Kerroit, että ole kuullut hänen jo läpsäisseen vauvaa ja yrittäneen ehkä tukahduttaa. Sinun täytyy puhua avovaimosi kanssa vakavasti ja hommata hänelle keskusteluapua esim. mielenterveystoimistosta, lastenneuvolasta. Sillä avovaimollasi on ongelmia, väsymystä, masennusta....??? Myös lapsille huutaminen ja haukkuminen ei ole oikein. Samoin kuin ei hänellä ole oikeutta rajoittaa sinun ja lasten yheydenpitoa sukuusi. Mielestäni nyt on tartuttava asioihin, ettei tapahdu jotain vakavampa. Avovaimosi on todellisen avun tarpeessa, joten älä jää enää seuraamaan tilannetta.
tee jotain ennenkö on liian myöhäistä.. =(
aamulla neuvolaan ja pyydä apua. Kuulostaa siltä, että avokkisi kärsii vakavasta väsymyksestä, ehkä jopa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hae apua, käy keskustelemassa, soita vaikka neuvolan psykologille (useimmilla kunnilla weppisivuilla yhteystiedot!) jos et halua terveydenhoitajalle vielä kertoa tilannetta.
Mutta toimi nyt! Sillä lapset, pienin vauva, sinä ja myös avokkisi ansaitsette parempaa!!!
Avosi oireilee selvästi. Mikä se on, on syytä selvittää.
MUTTA, lapset ovat viattomia eivätkä ole pyytäneet itse päästä lapsiksenne. Heistä EI MAKSAJIA ja SIJAISKÄRSIJÖITÄ saa tehdä. Ei millään syyllä!!!!
Vanhemman velvollisuus on puolustaa ja pitää huolta noista pienistä ihmisistä, jotka ovat täysin aikuisen armoilla VIELÄ.
Tee avollesi selväksi, että välität ja rakastat häntä ja yhteisiä lapsianne. Kysy, mitä hän tahtoisi tehtäväksi, että olo helpottuu.
Mutta tee päättäväisesti selväksi sekin, että lapset ovat teidän suojeluksessanne, hänen kuin sinunkin. Lapsia ei pahoinpidellä, eikä tapeta. Lapset ovat pysyvä osa elämäänne nyt, ja se on syytä hyväksyä. Niitä ei takaisin enää voi tukkia. Asennemuutos on avollesi ainoa ja järkevä teko nyt. Miksei vihan sijaan rakastaisi lapsia.
Koita kannustaa ja kehua sitä, mitä hän äitinä tekee hyvin. Kun toisessa näkee jotain hyvää ja sen tuo julki, hän kohta yrittää olla sellainen :)
Avosi voi kokea ahdistusta, että on jäänyt kiinni lasten kanssa, ei saa enää laatuaikaa kanssasi...
Äidin rakkaus lapsiaan kohtaan on geeneissä ja luontaista. Jos äiti toimii toisin, hän varmasti tarvitsee apua, tai hän on tosi väsynyt.
Sinä et pysty imettämään, mutta voihan äiti joku yö laittaa vauvalle pullon, jonka sinä tai joku muu aikuinen voi yöllä syöttää tai muutoin järjestää lapsen hoito yöksi, että äiti saa nukkua muutaman yön hyvin.
Älä henkisesti kovin lyö vaimoasi tällä, ajattele, että hän on varmasti vasynyt, mutta pakota hänet kuuntelemaan ja näkemään, että sinä tarkoitat, mitä sanot.
Mitä sukulaisiisi tulee, se on sinun ja läheistesi välinen asia, johon avollasi ei ole sanavaltaa, mikäli suhde sukuusi on normaali.
Tee tämä selväksi!!!!! Ja pidä yhteyttä silläkin uhalla, että hän vikuroi.
Kaikkea ei suvulle tarvitse kertoa, mutta toimi kuin täysivaltainen aikuinen ja isä. Ota lapset mukaan ja vie kylään. Kutsu sukuasi kylään. Jos avosi ei vähitellen anna periksi, silloin kyllä tarvitaan isompaa mielenterveyshoitoa. Ja silloin marssi sosiaalitoimistoon ja psykiatrille. Äläkä häpeä sitä, älä edes epäröi.
Ole päättäväinen nyt, sillä muutoin kohta sinulla ei olekaan sanavaltaa, olet tossun alla ja onneton ja lapset kieroutuneita ja särkyneitä, mikäli elävät niin kauan...
Toivon rauhaa ja rakkautta perheellesi ja voimia sinulle toimia niin kuin omatuntosi sanoo.
Voi voi...
Muistinpa kirjoitustasi lukiessani oman vastaavan ajan.
Lapseni oli ns. koliikkivauva, huusi ja kitisi aina eikä koskaan nukkunut.
Minä väsyin, väsyin niin, että ajattelin väliin jopa........vaikka mitä...
Muistan, kun kerran sanoin ahdistuneena vauvaa käsittellessäni, että heitän hänet kohta seinään.
Mieheni tuli, otti vauvan ja hoiti loppuun sen, mitä olin tekemässä.
Otti sitten vauvan syliinsä, minua kädestä ja talutti sohvalle, otti kummankin syliinsä, kainaloonsa ja sanoi: "Kulta kyllä me selvitään tästä, kyllä me jotenkin pärjätään"
Pärjäsimme, selvisimme :)
ja nyt rakastan yli maailman miestäni ja lastani, josta on kasvanut jo iso poika, maailman paras :)