Spandexi spandexi pitkälle ehti, kun lökäpöksy vielä aloillaan elehti. On se hianoa mahtavaa, siinä maaperäkin vavahtaa kun oikea spandeximies, maailman kovin äijä kukaties, polkupyörän selässä ratsastaa ja maisemia tällee katsastaa.
Tänäänkin 103 kilometriä, ja sentään nousevalla käyrällä. Oikein 27.62 kilometriä tunnissa, keskituntinopeudella. Alusta loppuun, kaikki mukaan laskettuna. Neljän kunnan alyeella, kahdessa maakunnassa. ”Kolme kohdetta kerralla, kaikki ois Saimaan rannalla.” 851 kilometriä kuluvassa kuussa. Sillä kuuhan kuluu. Tavoite on kuun loppuessa koossa tuhat kilometriä kuussa. JHs
Tänäänkin 103 kilometriä, ja sentään nousevalla käyrällä. Oikein 27.62 kilometriä tunnissa, keskituntinopeudella. Alusta loppuun, kaikki mukaan laskettuna. Neljän kunnan alyeella, kahdessa maakunnassa. ”Kolme kohdetta kerralla, kaikki ois Saimaan rannalla.” 851 kilometriä kuluvassa kuussa. Sillä kuuhan kuluu. Tavoite on kuun loppuessa koossa tuhat kilometriä kuussa. JHs
Vastaukset 50
Vanhimmat
Mikä ihmeen Spandex? Euroopassa tuntematon tuotemerkki, meillä vastaava lienee Lycra.
Ahaa, sitä on katseltu velogimiehen aihetta sivuavaa kertomusta. Etkä sitä paitsikaan voi tietää onko tällä spandexmiehellä sittenkin oikein Ameriikan malliin, vai peräti lycraa tai sitä elastista ainetta. Ei ne paloakaan eroa materiaalina toisistaan.
Spaneksi on sukkahousuja käyttävä pyöräilijä
spandeksi siis
Tuosta https://fi.wikipedia.org/wiki/Elastaani voi lukea mitä kukin on
Tuossa pikkukuvassa tosiaan näkyy tällaisen vihaisen sukkahousumiehen kuva, liekkö pallit tiukilla kun niin vihaisia?
Sehän johdattuu yksinomaan eräitten junttiautonkuljettajien ylimielisestä, jopa vihamielisestä, suhtautumisesta tavallisesti niin rauhanomaisia spanexipolkupyöräilijlitä kohtaan. Pistäähän semmoinen rauhanomaisten polkupyöräilijöiden provosointi, jopa hengenpäälle käyvä kiusaaminen, väistämättä vihaksi.
Eikö tuosta jo videoita ole kuinka spandeksit hyökkää uhkailemaan autoilijoita ja jotkut jooa oikein etsii ja aiheuttaa vaaratilanteita että saa alkaa riehumaan.
Myös autotiellä poljetaan vaikka pyörät ei sinne kuulu.
Onhan noita uhkailijoita, ja hunokäytöksisiä puolin ja toisin. Todellisena spandeximiehenä en yleensä provosoidu. Huutelijoita, homottelijoita, en ota kuuleviin korviinkaan eikä ne päivääni pilaa. Yleensä pyrin tulkitsemaan moottoriajoneuvon eduksi. Katselemalla ilmeitä lähemmin huomaa myös onko ajoneuvonkuljettaja epäluulonalainen, vai oliko törttöily tahaton. Kerran vanhempi naisihminen olikin selvästi huomaamattomuttaan jyräämässä minut kolmion takaa kevyenliikenteen väylälle. Vain nopeat reagointini pelasti silloin. Toisella kertaa taas suuriin ikäluokkiin kuuluva halusi jyrätä minut suojatielle, ja kun sain sentään polkupyörän pysäytettyä, vilkaisi mennessään ivallisen näköisesti suuntaani. Ensimmäisessä tapauksessa jatkoin matkaani eleettömästi, ja toisenkaan kohdilla veritöihin ryhtynyt. Lähinnä huvitti äijänkäppänän ilmeinen päivän tähtihetki. Jos ajoneuvonkuljettajiin ei kiinnittäisi varsinkin risteysalueilla erityistä huomiota, olisin minäkin tullut jyrätyksi kymmeniä kertoja. Moottoriajoneuvonkuljettajat tässä maassa paljoakaan polkupyöräilijöiden etuajo-oikeuksista piittaa.
” Myös autotiellä poljetaan vaikka pyörät ei sinne kuulu.”
Kummallista että ”autoteillä” on todistettavasti nähty mopedeja, moottoripyöriä, jopa puolustusvoimain hävittäjälentokoneita. Polkupyörä olisi siten sovelias lentokentän ympäriajoon? Tosin on sitäkin kuulemma harrastettu, itse tykkään maantiepolkupyöräilijänä maanteistä. Siihen minulla on tieliikennelain suoma oikeus.
Juu, mopedit on nykyään pakotettu sinne eikä,saa enää pyöräteillä ajaa mikä on typerää.
Polkupyörä ei silti ole mopedi joten se kuuluu pyörätielle.
Tänäänkin spandeximies polkupyöräili 101 kilometriä. Aikaa kului 3 tuntia 43 minuuttia. Omapainoon lähtenyt huolestuttavasti laskukäyrälle. Nyt enää 95 kiloa ruhoa. Täytynee ryhtyä mässäilemään. Liiteristä sai tänään hyvät korvapuustipullat sopuhintaan. Molemmat ahmin samoin tein.
Olethan muistanut nauttia ulkona liikkumisesta ?
On lopulta ihan sama, kuinka kireisiin vaatteisiin olet itsesi kiertänyt. Jos pystyt havainnoimaan myös ympäristöäsi, olet perillä jo ensipolkaisusta.
Tavallaan. Kuten yleisesti tiedossa on, matka kotisohvalta ulos ja lenkille on raskain osuus. Toinen kohta tulee viidenkymmenenkilometrin kohdilla, jossa ryhtyy miettimään oikaistakko vai jatkaako suunnitelman mukaan. Selvää on, että kun matkaa tehdään lähes jatkuvalla maksiminopeudella lähemmäs sata kilometriä, ja sen yli, mennään mukavuusalueitten tuonne puolen. Jossain kohtaa saavuttaa ns flow-tilan, kunnes persus tahi käet muistuttaa olemassa olostaan. Kun tuuli suhisee korvissa, renkaat laulaa, ja maantie vilistää, siitä on yleensä nautinto kaukana. Luukuun ottamatta vauhdin tuimaa hurmaa. Siinä välissä tuntuu joskys suorastaan juhlalta kun saavuttaa pitemmän ylämäen ja yht’äkkiä kuulee taas luonnon äänet. Linnut laulaa, käet kukkuu, metsä ja yrtit tuoksuu, jopa heinäsirkat laulaa. Ah, se on auvoa silloin se.
Muistakaamme, mikä polkupyöräilyssä on kuitenkin tärkeintä. Se on kilometrien kerääminen. Mitä lähemmäksi kymmentätuhattakilometriä vuositasolla yltää, sen paremmaksi ihmiseksi itsensä tuntee.
No ei se ole sama, palleja puristaa niin menee hermot
Voihan sitä aina ryhtyä hevimusiikkiyhyeen solistiksi ja pyrkiä Euroviisuihin.
Aika moni esim hiihtäjistä on vaihtanut osan pk-lenkki-pyöräilystä ihan tavalliseen polkupyöräilyyn. Eivät aja maksimeita käyräsarvilla, koska sillä on lopulta tuhoava vaikute ja tekevät ns. Jalkalenkin aktivoivia Yläkehoharjoitteita pyöräilyn aikana.
Myös tuo luonnon seuraaminen toimii sallittuna epona.
Iivonkin pitäisi ottaa makkarat mukaan, kun jauhaa tuota Puijon mäkeä. Korista keskikaljaa en tiedä, jos pistää meidät ne juomaan, niin ehkä sitten.
Liikuntaa on monenlaista. Jotkut tykkää suorittaa lukuja, ohitella ja vertailla, vaikka vertailukohteet eivät edes tiedä olevansa mukana. Kai se on joku vietti, joka käskee ja palkitsee. Sellaisilla pitäisi olla vain omat raajat käytössä, koska viettien ajamana voi muuten syntyä kummallisia tilanteita.
Nimenomaan ja omaannimeen kilpailutoimintaa ja itsensä haastamista olisikin tehtävä. Eniten vaaraa ja tuhoakin saa todellakin aikaiseksi nuo ylimääräisten raajoilla riskiä ottavat. Kaiken maailman mesebemuaudistiautistit tahkoavat kyrvänjatkoillaan ympäri kyliä ja maanteitä jyräten heidän mielenvikaisuuteensa täysin syttömiä mennessään.
Autoilijoilla on kovin vaikeaa näin nykyaikana ja oirehtivat monintavoin kuten tässäkin ketjussa saamme huomata. Rattiraivo ottaa autoilijan valtaansa ja oirehtivat sen seurauksena monin eri tavoin.
Mitäpä sitä pyöräilemään autotiellä autojen seassa kun on pyörätie vieressä jonne kuuluu nimenmukaisesti polkupyörät.
Vaikka se pyörä kulkee vispaamalla laitonta yli 25km/h nopeutta niin ei se ole silti mopo tai moottoripyörä jolla ajetaan autojen seassa.
Ne on useinmiten kevyenliikenteenväyliä nykyään. Tieliikennelaki sanoo polkupyöräilystä jotenkin näin: Polkupyöräilijän on käytettävä polkupyöräilyyn tarkoitettua kevyenliikenteenväylää jos sellainen on, ja se kulkee samansuuntaisesti (samalla puolella) polkupyöräilijän menosuuntaan nähden. Polkupyöräilijä voi polkea maantiellä myös jos kevyenliikenteenväylä on huonokuntoisuutensa vuoksi soveltumaton polkupyöräilyyn.
Itse lisäisin vielä syyksi välttää kevyenliikenteenväylää koirankusettajat ja kävelevät ihmislaumat.
Autotielle kuuluu autot ja pyörätielle pyörät, usen näkee pyöriä siellä minne autot kuuluu.
Ja autoja siellä minne polkupyörät kuuluu. Eräät kuvittelevat että kevarit on jotain autojen parkkipaikkoja ja lastausalueita.
Jaa missä pyörätiellä sinä autoja näet?
Kyllä se on niin että kaikki sukkahousumiehet vittuun autojen edestä sinne minne ne kuukuu eli pyörätielle
Kyllä se niin on että kaikki autonkuljettajat sinne minne kuuluukin. Ei minnekään. Autoja ei Tampereelle, autoja ei minnekään. Siinä iskulauseemme.
Monellakin. Eräänkin kerran oli oikein roroalus perslauta alhaalla purkamassa kuormaansa. Siinä vaan pyörätiellä muina miehinä. Vielä talvella ja lumivallit kummallakin puolella. Siinä sitten kannoin polkupyörän lumessa kahlaten, jota olkkin lähes polviin saakka.
Täälläpäin ajetaan ainakin yleisesti autolla pyörätiellä. Möhömaha-autoilijat kantavat kauppaostoksensa niin pitää päästä oven eteen ja siihen pääsee pyörätietä ajamalla.
Aitotie on nimenmukaisesti autoille ja siellä saa kulkea autolla, miksi sukkahousumiehet ei kykene tätä tajuamaan?
Puhut paskaa, kukaan ei aja pyörätiellä, hetkellinen pysäköinti ei sitä tarkoita.
Soita poliisit jos näet auton ajavan pyöräilijöiden keskellä.
Autiotiet kuuluu sukkiksille, niin myös autoilla täytetyt tiet. Miksei autolijat nöyrry tosiasioiden edessä? Jos ei tätäkään yksinkertaista asiaa oivalla, on parempi jättää auto talliin ja liikkua aivan omin voimin.
Laiskiaiset löytävät sina oikean hetken mennä tukkimaan polkupyöräilijän väylät. Pyörätiet ei ole laiskiaisten pysäköintilaitoksia. Edes hetekelliseen sellaiseen tarkoitettuja.
Pyörätiellä ei kukaan pysäköi, juurihan sanoin että jos jossakin niin typerän näet niin soita ne poliisit mutta pysy sinäkin poissa tieltä jossa kulkee autoja
Poliisi voi sitten varmaan alkaa sakottamaan sukkiksia
Pysy pois tieltä jossa kulkee autoja.
No en varmana pysy. Kyllä jämpti on näin
Monikin ajaa. Sellaiset 100 metriä kerrallaan köröttelevät pyörien tukkona. Ei siinä ohikaan pääse.
Olen ottanut tavaksi ajaa autotiellä tuossa kohtaa. Ajakoot autoilijat pyörätiellä minun puolesta.
Rikot siis lakia tietoisesti
Tänäänkin ”rikoin lakia” yli neljä tuntia ja 115 kilometriä, polkemalla polkupyörää maantiellä eli ”autotiellä”. Mitäs siihen sanot?
Kymppikerhon jälkeen voi aloittaa hieman harvinaisemman tavoitteen, KaksKymppikerhon tavoittelun. Se vaatii jo suunnitelmallisuutta mm. talvipyöräilyssä.
Juu, Suomessa lienee muutamia tuohonkin ”kerhoon” kuuluvia polkupyöräilijöitä. Kunnioitusta heille jotka ovat sen määrän vuositasolla saavuttaneet suomalaisessa luonnossa polkien. Talvi on etityisen raskasta aikaa polkupyöräilyyn Suomenniemellä. Joskin myös antoisaa, hänelle joka sen salat löytää. Usein vain keliolosuhteet suorastaan estää polkupyörän selkään heittäytymisen, semminkin kun teiden ja varsinkin polkupyöräilyväylien talvikunnossapito on luokatonta. Monin paikoin. Siispä kesä luo sillai paineita, jos niitä haluaa itselleen ottaa, että kesällä pitäisi, asioitten näit ollen, polkuoyöräillä useampi satojen kilometrien yhtenäinen reissu. Ehkäpä oikein yöpyäkin maastossa, tai jos rahhaa löytyy, majataloissa.
Tänään spandeximies saavutti koko toukokuunmittaisen tavoitteensa. Tuhatkilometriä kuukauden aikana. Nyt etuajassa. Tarkalleen 1058 kilometriä. Tämmöistä ei juuri löydy Suomen toukokuulta. Kenties joku tamperelainen on joskus kuullut jonkun yltäneen samaan. Kenties
Muistelen, että Pentti Linkola ajeli lintuhavainto- ja rengastusmatkoillaan toukokuussakin liki 4000 km. Vanhalla vaihteettomalla pyörällä, ohjaustangossa kolme reikäleipää matkaeväiksi.
He he, muistanet wallan väärin
Kyllä Linkola ajeli useana keväänä Vironlahdelle, Porkkalaan ja Liminkaan. Sen lisäksi hän kiipeili korkeisiin puihin, josta rengasti pesissä olleet pöllönpoikaset.
Sellainen huomio vielä, että hänellä ei ollut pullonpidikkeitä pyörässä, vaan joi lähteistä ja lätäköistä.
Tuossa olisikin hyvää lisähaastetta Randonneur-tapahtumiin. Korttiin haetaan leima lääninhallitukselta, jossa tehdään myös alueellinen rauhoituspäätös suojeltavalle eläimelle.
Vaan mitäpä tekikään tänäänkin Parkalan Aimo, tuo spandexmies? Polkupyöräili 115 kilometriä keskituntinopeudella 25,73. Tämmöiseen ei yllä Santtukaan ja hänen sähköpolkupyöräilevät (lautailevat) pyöräilevät (lautailevat) pyöräilevät (lautailevat) ystävänsäkään. Sillä kankeaksi lyö hänet jo kuudenkymmenenkilonetrin sähköavuisteisen polkupyöräilyretken päätteeksi.
Nostetaan
Uuh! Hallelujjaa hallelujjaa hallelujjaa! Tänään spandeximies pisteli/paineli/polkaisi menemään 92 kilometriä. Suoraan sanottuna, sanon suoraan nuin ikkään, ei huvittanut vähääkään lähteä polkupyöräilemään. Kun nyt kuitenkin rasvasin peräpukamat sekä persposket, päätin lähteä kumminkin. Onneksi läksinkin. Alyn otin hitaammin, mutta piankos vauhti jälleen kiihtyi. Tässä kuussa pannaan ennätyksiä uusiksi. 1265 kilometriä ja satulassa ainakin 46 tuntia. Tähän tullessa. Mitäs siihen sanomme? No, eihän siihen voi oikein mitään sanoa. Ihmeellistämeidän silmissämme tämätämmöinen. Etten vallan liikaa sanoisi.
Rikoo on riskillä ruma laulettiin ennen vanhaa. Mahtaako tämä pitää nykypäivänä paikkansa?
Kyllä vain, ja siinä syy ja oikeutus