Juttelin eilen parin asiakkaan kanssa jotain talostani, sillä täytimme sisätiloissa papereita. Tulin maininneeksi, että mä olen neljättä sukupolvea suvussani, joka talossa asuu. Äitini isovanhemmat siis ostivat tilan 1930-luvulla.
Tänään jäin miettimään tuota myös siitä näkökulmasta, että miten kasvatusmetodit, vapauden salliminen, oman järjen käyttö yms. ovat ilmenneet suvussamme. Muistan että äitini joskus eläessään harmitteli omaa nimeään, ja olisi kuulemma paljon mieluummin halunnut olla Anne, mitä hänen vanhempansa olivat suunnitelleet. Mutta äitini isän äiti sanoi kuitenkin viimeisen sanan, mikä äitini nimeksi sitten tuli.
Isoisäni oli sotaveteraani, joten varmasti nekin kokemukset ja ajan henki vaikuttivat lastenkasvatukseen, mutta mitä äitini joskus kertoi niin ilmapiiri oli kovin tukahduttava hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Jostain ompeluharrastuksesta hänen lapsuudessaan pappa oli kuulemma todennut että "no, ostetaan kangasta mutta hukkaan se kuitenkin menee" ja muukin kasvatus ja esim. kannustus opiskelujuttuihin oli samansävyistä vähättelyä. Isovanhempani myös päättivät millaiset pari autoa äitini osti 60-70 luvuilla, ja olettivat että hän on aina tarvittaessa valmis kuskiksi vaikka oli silloin työelämässä. En tiedä, mutta luulisin tällaisten kokemusten aiheuttaneen hänelle myöhemmin rahankäytön hallinnan ongelmia, peliriippuvuutta, alkoholismia yms. Äitini oli tosiaan 41 kun synnyin, ja hakeutui synnytyssairaalaan kai jotenkin muutamaa päivää etukäteen kun samoihin aikoihin osui pikkujoulukausi, itsenäisyyspäivä yms. mitkä saattoivat siihen aikaan kuormittaa takseja sun muita. Isoäiti oli kuulemma sitäkin paheksunut, ja muistuttanut että hän oli aikoinaan lypsänyt lehmiä muutamaa tuntia ennen synnytystä.
Ja äitini puolestaan pisti saman kasvatustyylin suvussa eteenpäin, tosin sillä erolla että lapsuudessa ja nuoruudessa sain aika paljon kaikkea mitä pikkupoika nyt voi toivoa kuten syödä karkkia suht vapaasti, sain motocross-pyörän, pelejä jne. Mutta ikinä en mihinkään asiaan saanut kannustusta, ja joskus jos asiaa ihmettelin ääneen, niin puheenaihetta piti heti muuttaa ettei "kaikki mene pieleen". Ei koulussa koepäiviä ennen, ei shakkikilpailuihin, ei autokoulun ajokokeeseen, ei pääsykokeisiin, ei karting-kisoihin, ei yrityksen perustamiseen 🙄 Samoin se oli aika ikävää aikaa joskus sanotaan 6-9 luokkalaisena kun kaverini viettivät aikaa iltaisin milloin missäkin, mutta meillä sai aina olla 2h kerrallaan eikä mulla ollut mitään asiaa lähteä mihinkään urheilukentälle tai kaupan pihalle pyörällä. En muista kinusinko edes lähteä mihinkään, vaan se oli ikäänkuin itsestäänselvyys.
Samaten myöhemmin kun teininä "seurustelin" pariin otteeseen, ja vaikka niistä jutuista vierähtikin vuosikymmen mihinkään sänkyjuttuihin, niin äitini piti aina saada tietää mahdollisimman paljon näistä tytöistä, ja yleensä jos joku kävi meillä /luonani, niin äitini halusi olla etukäteen puhelimitse yhteydessä heidän vanhempiinsa. Ja nyt puhutaan siis omasta silloisesta noin 15-18v, ja tyttöjen noin 14-17v ikäluokasta. Niin voitte varmaan arvata, miten hankalia nuo tyttöjutut olivat tuossa iässä jo ihan käytännön syistä johtuen, sekä ilmapiiristä johtuen. No silloin kun olin 20v ja "tyttöystäväni" 16v niin käskin hänen valehdella ikänsä 18v kun hän kävi kerran meillä, ja samalla tapasi äitini.
Ihan muutamina viime vuosina, kun hänellä alkoi olla alkavaa muistisairautta, näkökyky pahasti heikentynyt ja epilepsialääkkeet takasivat tyyliin 12h yöunet, niin monesti meni läpi täydestä että lähdin "uimaan" tai "frisbeegolfia pelaamaan" kaverini kanssa, eikä siten tarvinnut etukäteen kaivella faceprofiileja tai pyytää lupaa lähteä treffeille 🙄 Samaten käytännössä kaikki autoni aikuisiällä piti ainakin alitajuisesti hyväksyttää hänen kauttaan, vaikka itse niiden kulut maksoinkin ja autoni ostin. Oikeastaan vain se valkoinen W202-Mersu ja vanha punainen Fiesta olivat sellaisia mitkä kävin ostamassa omin päin, mutta esim. Vitoon ja Jaguaariin äidilläni oli viimeinen sana sillä perusteella, että miten hän pääsi istuutumaan tai nousemaan autoon, siitäkin huolimatta että hänellä oli taksikortti millä pääsi kulkemaan itsenäisesti esim. pienille kauppareissuille.
Ja voisihan tähän luetella vielä paljon enemmänkin asioita, esim. se että lumityöt piti olla aina melko aikaisin aamulla tehtynä ettei naapurit ihmettele, tiettyjä puita en "saanut/kehdannut" kaataa ettei ihmiset luule että on puut loppu, itse hän sytytti toisinaan viikonloppuaamuisin valon tupakeittiöön ja jatkoi uniaan makuuhuoneessaan, ja mä nukuin toisella puolella taloa.
Jatkuu, tulee kohta viestin maksimi merkkimäärä täyteen...
Tänään jäin miettimään tuota myös siitä näkökulmasta, että miten kasvatusmetodit, vapauden salliminen, oman järjen käyttö yms. ovat ilmenneet suvussamme. Muistan että äitini joskus eläessään harmitteli omaa nimeään, ja olisi kuulemma paljon mieluummin halunnut olla Anne, mitä hänen vanhempansa olivat suunnitelleet. Mutta äitini isän äiti sanoi kuitenkin viimeisen sanan, mikä äitini nimeksi sitten tuli.
Isoisäni oli sotaveteraani, joten varmasti nekin kokemukset ja ajan henki vaikuttivat lastenkasvatukseen, mutta mitä äitini joskus kertoi niin ilmapiiri oli kovin tukahduttava hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Jostain ompeluharrastuksesta hänen lapsuudessaan pappa oli kuulemma todennut että "no, ostetaan kangasta mutta hukkaan se kuitenkin menee" ja muukin kasvatus ja esim. kannustus opiskelujuttuihin oli samansävyistä vähättelyä. Isovanhempani myös päättivät millaiset pari autoa äitini osti 60-70 luvuilla, ja olettivat että hän on aina tarvittaessa valmis kuskiksi vaikka oli silloin työelämässä. En tiedä, mutta luulisin tällaisten kokemusten aiheuttaneen hänelle myöhemmin rahankäytön hallinnan ongelmia, peliriippuvuutta, alkoholismia yms. Äitini oli tosiaan 41 kun synnyin, ja hakeutui synnytyssairaalaan kai jotenkin muutamaa päivää etukäteen kun samoihin aikoihin osui pikkujoulukausi, itsenäisyyspäivä yms. mitkä saattoivat siihen aikaan kuormittaa takseja sun muita. Isoäiti oli kuulemma sitäkin paheksunut, ja muistuttanut että hän oli aikoinaan lypsänyt lehmiä muutamaa tuntia ennen synnytystä.
Ja äitini puolestaan pisti saman kasvatustyylin suvussa eteenpäin, tosin sillä erolla että lapsuudessa ja nuoruudessa sain aika paljon kaikkea mitä pikkupoika nyt voi toivoa kuten syödä karkkia suht vapaasti, sain motocross-pyörän, pelejä jne. Mutta ikinä en mihinkään asiaan saanut kannustusta, ja joskus jos asiaa ihmettelin ääneen, niin puheenaihetta piti heti muuttaa ettei "kaikki mene pieleen". Ei koulussa koepäiviä ennen, ei shakkikilpailuihin, ei autokoulun ajokokeeseen, ei pääsykokeisiin, ei karting-kisoihin, ei yrityksen perustamiseen 🙄 Samoin se oli aika ikävää aikaa joskus sanotaan 6-9 luokkalaisena kun kaverini viettivät aikaa iltaisin milloin missäkin, mutta meillä sai aina olla 2h kerrallaan eikä mulla ollut mitään asiaa lähteä mihinkään urheilukentälle tai kaupan pihalle pyörällä. En muista kinusinko edes lähteä mihinkään, vaan se oli ikäänkuin itsestäänselvyys.
Samaten myöhemmin kun teininä "seurustelin" pariin otteeseen, ja vaikka niistä jutuista vierähtikin vuosikymmen mihinkään sänkyjuttuihin, niin äitini piti aina saada tietää mahdollisimman paljon näistä tytöistä, ja yleensä jos joku kävi meillä /luonani, niin äitini halusi olla etukäteen puhelimitse yhteydessä heidän vanhempiinsa. Ja nyt puhutaan siis omasta silloisesta noin 15-18v, ja tyttöjen noin 14-17v ikäluokasta. Niin voitte varmaan arvata, miten hankalia nuo tyttöjutut olivat tuossa iässä jo ihan käytännön syistä johtuen, sekä ilmapiiristä johtuen. No silloin kun olin 20v ja "tyttöystäväni" 16v niin käskin hänen valehdella ikänsä 18v kun hän kävi kerran meillä, ja samalla tapasi äitini.
Ihan muutamina viime vuosina, kun hänellä alkoi olla alkavaa muistisairautta, näkökyky pahasti heikentynyt ja epilepsialääkkeet takasivat tyyliin 12h yöunet, niin monesti meni läpi täydestä että lähdin "uimaan" tai "frisbeegolfia pelaamaan" kaverini kanssa, eikä siten tarvinnut etukäteen kaivella faceprofiileja tai pyytää lupaa lähteä treffeille 🙄 Samaten käytännössä kaikki autoni aikuisiällä piti ainakin alitajuisesti hyväksyttää hänen kauttaan, vaikka itse niiden kulut maksoinkin ja autoni ostin. Oikeastaan vain se valkoinen W202-Mersu ja vanha punainen Fiesta olivat sellaisia mitkä kävin ostamassa omin päin, mutta esim. Vitoon ja Jaguaariin äidilläni oli viimeinen sana sillä perusteella, että miten hän pääsi istuutumaan tai nousemaan autoon, siitäkin huolimatta että hänellä oli taksikortti millä pääsi kulkemaan itsenäisesti esim. pienille kauppareissuille.
Ja voisihan tähän luetella vielä paljon enemmänkin asioita, esim. se että lumityöt piti olla aina melko aikaisin aamulla tehtynä ettei naapurit ihmettele, tiettyjä puita en "saanut/kehdannut" kaataa ettei ihmiset luule että on puut loppu, itse hän sytytti toisinaan viikonloppuaamuisin valon tupakeittiöön ja jatkoi uniaan makuuhuoneessaan, ja mä nukuin toisella puolella taloa.
Jatkuu, tulee kohta viestin maksimi merkkimäärä täyteen...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikä tässä siis tarkoitus ole moittia ketään, jotka ovat omalla panoksellaan, osa onnistuneemmin ja osa vähemmän onnistuneemmin, tehneet asioita mitkä mahdollistavat esim. mun nykyisen asumismuotoni ja työni. Mutta jännästi nuo samat kasvatusmetodit ovat suvussa kulkeneet, ja jokaisen kohdalla ilmentyneet myös jonkinlaisen riippuvuussairauden muodossa. Äitini isoäiti oli kuulemma joskus vanhana mummelina 50-60 luvulla riippuvainen jostain yskänlääkkeestä (veikkaan sisältäneen kodeiinia), äitini isoisä oli sanalla sanoen alkoholisti, äitini isä eli isoisäni ei juonut mutta poltti noin 3-4 askia päivässä, äidillä tosiaan se peliriippuvuus pahimpana ja myös alkoholismia, ja sittemmin mulla itsellä alkoholismia ja jonkinasteista lääkeriippuvuutta 🙄
Sä olet aika pitkällä kun pystyt analysoimaan noita kuvioita.
Mun näkemys on, että lapsia huijataan lähes aina. Lapset pannaan luulemaan, että niiden vanhemmat muka on aikuisia, vaikka ne oikeasti onkin vaan yli-ikäisiä lapsia, jotka esittää aikuisia.
Joo, ja metkaa oli äidin poismenon aikoihin se, että jotkut tutut voivottelivat sitä miten pärjään yksin ja kyselivät aivan päivänselvistä arkisista asioista 🙄 Jouduin monelle kuvailemaan kauniisti että kuka tässä viimeiset yli 10 vuotta tän huushollin raha-asioista, ruuanlaitosta, yms on ottanut vastuun.
Höm
Minä en mitään huijaa näytin tänäänkin sormilla kuinka paljon tiedän maailmasta ja näytin kuinka paljon en tiedä. Varmasti vain kuin sanoin käytöksestä ja näen mitä käytöksen muutoksia tarvitsee mutta en pysty äidinkieltä opettamaan kun en opiskellut niin hyvin.
Tämän tiedon valoissa pyysin hänen lukemaan kirjoja ja paljon ettei ole vain minun tietojen varassa sekä paremmin ja nopeammin pääsee kotoa pois kunhan vaan opettelee asiat.
Hei tämä on niin 🏆kommentti!
Tosi hyvä historiastoori!
Kyllä sosiaalinen perintö kulkee suvussa paljon vahvemmin kuin geeniperimä. Itse otin jo lapsena asiakseni vähän oikaista vanhempien, erityisesti äitini ikiaikaisia käsityksiä monesta asiasta.Äitini kertoi hyvinkin yksityiskohtaisia asioita lapsuudestaan. Hänet oli mm pakotettu mm. syömään oksennustaan koulussa. Alkaa edelleen oksettaa moinen! Puhuin tästä esimiehelleni ja hän sanoi, että moinen oksennuksen syöminen koulussa oli vielä tyylinä hänenkin luokallaan 70-luvulla (Pohjois-Karjalassa). Olin ihan mitä hel***iä. Ei ole todellista. Äitini sentään kävi koulunsa joskus 30-40-luvulla.
Eksyin aiheesta, siis opin erittäin nuorena ymmärtämään miten erilainen lapsuus/nuoruus oli äidilläni verrattuna omaani. Vastuu oli paha, kun piti huolehtia jo 10-vuotiaana nuoremmista sisaruksista - etteivät he huku lähellä olevaan jokeen. Jepjep. Tätä taustaa vasten en yhtään ihmetellyt miksi äitini oli ylihuolehtiva. On varmaan muuten sukupuuttoon kuoleva ominaisuus.
" Mutta äitini isän äiti sanoi kuitenkin viimeisen sanan, mikä äitini nimeksi sitten tuli."
Sukulaisiani asuu vielä liuta maaseudulla. Siellä on kyllä yhä juuri tuollainen meininki. Ei niinkään suku päätä lapsen nimeä, vaan koko kylä.. eli lapsen nimeksi on annettava jokin suvussa ollut tavallinen suomalainen nimi. Kun kerroin serkulleni esikoiseni venäläisperäisen nimen, hän oli saada slaagin. Sanoi, ettei tuommoista nimeä voi maaseudulla antaa! Se ei vaan sovi! Pyh 😂.
Olen tehnyt sukututkimusta ja siellä on havaittavissa etenkin tuosta nimiasiasta vääntöä, mutta tällä kertaa kylän papin kanssa. Venäläistaustaiselle isoisälleni oli annettu länsimainen nimi. Sitä ei pappi suostunut ortodoksiseen kirkonkirjoihin laittamaan. Isoisä jääköön ilman etunimeä mieluummin 🤔. Pelkällä patronyymillä ja sukunimellä löytyy. Tämä siis 1800-luvun lopulla.
" Isoäiti oli kuulemma sitäkin paheksunut, ja muistuttanut että hän oli aikoinaan lypsänyt lehmiä muutamaa tuntia ennen synnytystä."
Minun tätini ei hakeutunut lääkärin kehotuksesta Helsinkiin synnyttämään ja valitettavasti kuoli synnytykseen. Se on tuo synnyttäminen aika yksilöllinen asia.
- Sheena
Mun äidillä ei ollut käsittääkseni lapsena/nuorena mitään älytöntä vastuuta asioista, mutta oli aika lailla kiinni tilan töissä, kun ei ollut sisaruksia hänelläkään. Ja sama jatkui hänellä ilmeisesti aikuisempana, kun isovanhempani alkoivat ikääntymään ja tarvitsivat erilaista apua. Pappa oli niin ikään 41 kun äitini syntyi, ja mamma 32, eli mitään varsinaisia teinivanhempia tässä sukuhaarassa ei juurikaan ole ollut 😅
Mutta toi ylihuolehtivaisuus ilmeni äidiltä mulle kyllä vähintäänkin oudoilla tavoilla. Kuten olen kertonutkin, niin teininä kaikista menoista oli ihan itsestäänselvää raportoida tai jopa jättää väliin, ja varsinkin netin kautta tulleisiin tuttuihin äitini suhtautui tosi nihkeästi. Hänhän oppi käyttämään konetta ja nettiä vasta joskus 2010-luvun taitteessa eikä silloinkaan kunnolla, joten ei varmasti ymmärtänyt kaikkea netin ja somen dynamiikkaa, mutta sitä suuremmalla syyllä olisi luullut luottavan omaan lapseensa ja tämän arviointikykyyn etten nyt mihinkään "enonluolaan" ollut menossa 🙄 Ja paljon oli sellaisia juttuja, että aikansa äiti käski mun tehdä jotain, ja sitten kun löysin sopivan ajankohdan tai jaksoin tehdä, niin alkoi se "älä palele, tuu kahville, mä tein voileipiä, siellä tulee, kohta tulee kuitenkin pimeä" jne. litania. Tietty myöhemmin kun hän oli vakavasti sairas ja kärsi muistiongelmista jonkin verran, niin ymmärsin toki että hänellä oli joskus vaikea hahmottaa muiden, lähinnä nuorempien ja terveempien ihmisten voimavaroja. Samaten kun jouduin tekemään jotain remontteja omiin käyttöautoihini, äitini ensireaktio oli aina lähes poikkeuksetta "vie Jerelle (nimi muutettu) ettei hajoa pahemmin" 🙄 Sittemmin tosta lauseesta tuli mun korvissa varsinainen voimalause ja lähinnä vain buustasi omaa halua tehdä asioita 😅 Toki olen mä sen verran ammattimies, että myönnän milloin oma osaaminen ja työkalut tulee vastaan, jolloin autoja oli ihan perusteltua korjauttaa kaverilla tai korjaamossa.
Mutta toisaalta taas sain (tai jouduin) teini-ikäisenä tekemään esim. jotain pieniä korjauksia katolla ilman että olisi ollut puhettakaan mistään turvavaljaista tai kypärästä. Mopolla oli ihan fine ajella pikkuteillä 12-vuotiaana, äitini ei suoranaisesti paheksunutkaan sitä että join toisinaan kotona alaikäisenä, ja aikuisiällä tietty useammin / suoremmin jne. 🙄
Luulen että perimmäisenä tarkoituksena hänellä oli suojella mua kaikenlaisilta pettymyksiltä elämässä, ja siihen yhdistyi tosiaan kummallisia taikauskomaisia juttujakin eli tietyistä asioita ei nyt vaan puhuttu 😅 Eli varmaankin siksi en pahemmin saanut kannustusta mihinkään, etten pety jos en pärjääkään, mutta opin kyllä jo varhain tunnistamaan äitini tyylin ja luottamaan itseeni sen perusteella miten olin jostain asiasta aiemmin suoriutunut tai millaiset tän vuosituhannen pohjatiedot mulla itsellä oli jostain. Ei esim. joku matikankoe tai autokoulun inssi ole mitään tuurinkauppaa, vaan niissä pärjää täsmälleen omien kykyjensä mukaisesti. Ajattelin silloin noin, vaikka se välillä närää aiheuttikin kotona, ja pysyn edelleen kannassani.
Eli siinä mielessä mun perusluonne on jotenkin erilainen kuin äidilläni oli nuorena, tai ajan henki on vain ollut sellainen että vanhempia voi välillä vähän konfrontoida enemmän kuin joskus 50-luvulla. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, niin olihan äitini palkkatöissä ollessaan monessa työpaikassa sellainen kenen niskaan kaadettiin hommia, eli jonkinlaista ylitunnollisuutta hänellä, mitä hän itsekin joskus eläkeiässä harmitteli takautuvasti. Mä taas olen melkeinpä päinvastainen, eli mietin monesti miten jonkun asian saa hoidettua mahdollisimman äkkiä, helpolla ja halvalla, työnlaadun tai asiakaspalvelun liikaa kärsimättä, ja esim. kartingissa mulla oli vähintäänkin joustava moraalintaju mitä olenkin monesti muistellut palstalla naureskellen 😂
Niin joo, toimi äitini yrittäjänäkin kymmenkunta vuotta joskus 70-80 luvulla, mutta siihenkin isoäitini veljellä, kansakoulun käyneellä maajussilla oli viimeinen sana sanottavanaan kun oli kuulemma todella hyvä matematiikassa. Ja vihreää valoahan tämä eno (heh) sitten näytti. 😅
Tosin omaan yrittäjyyteeni äitini ei tainnut suhtautua erityisen nihkeästi, vaikka ei erityisemmin kannustanutkaan. Antoi kuitenkin luvan hävittää tilan ulkorakennuksista kaiken maailman ikivanhoja maatalouskoneita, ja muuta kertynyttä romua jotta sain käyttää niitä varastotilana. Ja jonkin verran äitini myös auttoi mua omien voimiensa puitteissa, eli halusi joskus ihan ajankulukseen irroitella esim. pyyhkijänvarsia, takavaloja yms. kevyitä ja helppoja kohteita autoista, ja alkuaikoina kun hänellä oli vielä ajokortti niin hän saattoi joskus ajaa mun silloisella käyttöautolla kotiin jos lähdettiin yhdessä ostamaan jotain romuja, joita mä ajoin kotinurkille. 😃
Kommentoin piakkoin.
Isä Navalnyi
Venäjän federaation johtaja
Laittomat äär1o1keistolaiset äär1joukot eivät ole tervetulleita ketjuihin, eivätkä käsittääkseni ole suosittuja Venäjän kansan keskuudessakaan. Vai liittyikö toi nimi jotenkin Venäjän oppositiopuuhasteluihin, en nyt muista satavarmaksi olenko kuullut sen sellaisessa yhteydessä enkä nyt jaksa googlettaakaan 🤔
Putin edustaa laittomuutta Venäjällä. Varastanut omalta kansaltaan 200 mrd€. Navalnyi on Venäjän kansan suosikki ja toivo.