Hyvän historia

Mitä pahuutta arkipäivässämme tapahtuu?

Emme voi sanoa, millainen ihminen oli esim. 10 000 vuotta sitten, mutta onhan nykyihminen keskimäärin huomattavan paljon hyväntahtoisempi etenkin vieraille kuin ihminen vielä sanotaan 500 vuotta sitten.

Asuminen ja kanssakäyminen on paljon tiiviimpää nykyään, joten ihmisen on vaan pitänyt sopeutua ja tottua siihen, ettei heti voi olla vähänkään vieraampia kanssaihmisiä sotakirveellä telomassa jos tulee kinastelua ja konfliktia.

Suomi (ja Ruotsi kokonaisuutena) oli 500 vuotta sitten ainakin jälkipolville säilyneiden rikostilastojen perusteella todella turvaton maa, etenkin väkivalta rehotti melkeinpä valtoimenaan. Muistutetaanpa vielä suhteessa, kuinka vähän asukkaita Suomessa oli. Silti joku nirhattiin markkinoilla tai kännitappelussa melkeinpä päivittäin.

Ite tykkäsin tästä kirjasta, ei mikään tieteellinen teos, vähän pamfletin tapainen. Hyviä ihmisiä on niin paljon. Ja kukaan ei ole aina. Mutta tavallaan ihmisillä on tarpeen olla hyviä, kunhan on vain voimavaroja. Hyvistä teoista tulee hyvä mieli itselle. Ja vaikeina aikoina yhteisöllisyys kasvaa. Niinkuin vaikka Lontoon pommituksissa 1940.

Periaatteessa ihminen on sosiaalisena laumaeläimenä melko sopuisa. Ilman toimivaa yhteistyötä eivät muinaiset metsästäjä- keräilijä yhteisöt olisi pärjänneet. Toisaalta ihminen on myös agressiivinen. Olosuhteet varmaan määrittävät melko paljon, kumpi luonteenpiirre pääsee hallitsemaan.

En ole lukenut kirjaa mutta se täytyy sanoa, että kyllä pahan tekemisestä toiselle on tullut noin yleisesti hyväksytympää. On jopa ohjelmia joissa tarkoitus on nimenomaan haukkua, v..lla, kieroilla...

Jos nyt ajattelee vaikkapa Trumppia. Millä Trumppi nousi pressaksi. Haukkumalla ja dissaamalla ihmisiä, asioita, instituutioita jne. julkisesti ja/tai päin naamaa. Kiusaaja keräsi ympärilleen käsittämättömän kannattajajoukon, joka huusi kuorossa noin kuvainnollisesti "Tapa se".

Ei tällainen olisi tullut kysymykseenkään vielä 1990-luvulla, joskin varmaan jo silloin nähtiin esimakua tulevasta, mutta ei nyt sentään superjulkkisten suulla julkisesti.

Aihe herättää erään mielenkiintoisen kysymyksen: nimittäin missä määrin moraalin olemassaolo edes teoreettisesti edellyttää ihmisten olevan tietynlaisia? Mielestäni voidaan sanoa että vain hyvillä olennoilla voi olla oikeuksia. Ja oikeudet ovat moraaliteorioiden perusta. Jos oletetaan että ihminen on luontaisesti paha olento, silloin kaikilta (ihmistä objektina käsitteleviltä) moraaliteorioilta menee pohja. Muita olentoja käsitteleviä moraaliteorioita voi kuitenkin silloinkin olla.

Ei siis voida olettaa että ihmiset olisivat lähtökohtaisesti pahoja. Lienee järkevintä olettaa että ihmisluonto on äärettömän muovautuvainen.

Olen lukenut ja mielestäni oikein hyvä kirja. Eikä siinä mielestäni ihan suoraan noin sanota, että ilman sivistystä kaikki tekisivät pelkästään hyvää. Kattavamman arvion kirjasta ja sen vertailusta muihin kirjoihin löydät täältä blogistani: https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2021/07/kirja-arvostelussa-hyvan-historia.html

Kaikilla ns. primitiivisillä kansoilla väkivaltainen kuolema on melkeinpä yleisin kuolintapa.

Sen verran ihmisen originaalista hyvyydestä.

Oikeasti pahat kostavat muille kokemansa tai kuvittelemansa vääryydet, koska heidän egoaan on vakavasti loukattu. Siksi tehokkaat aseet ovat erittäin vaarallisia ego-ongelmaisten käsissä.