Lähetetty: 19.4.05 - 19:04 Viestin aihe: "Euroopan vapauttajat Pariisissa" nro: 13481
--------------------------------------------------------------------------------
Grahan Johnsonia siteeratakseni: Schubertilta tunnetaan ainoastaan 2 teosta, jotka on kytketty suoraan maailman polittisiin tapahtumiin ja tämä yllä mainittu pikku mahtaileva laulelma, Euroopan vapauttajat Pariisissa, D 105, on niistä yksi. Toinen on Saksan armeijoitten voitto, D 81, sävelletty syksyllä 1813 lauluäänelle jousitrion säestyksellä.
Johann Cristian Mikan tekstissä ei ole mitään kirjallisesti kiinnostavaa tai arvokasta, mutta runooon sisältyy useimpien eurooppalaiisten aikalaisten helpotus siitä, että napoleooninen painajainen on ohi. Liittoutuneiden armeijat, itävaltalaiset Franz I alaisuudessa, venäläiset yhtä hyvin kuin preussilaiset olivat saapuneet parisin 15. huhtikuuta, ja Napleon, pakotettuna luopumaan vallasta ja kruunusta oli karkotettu maanpakoon Elban saarelle. Kuten kaikissa parhaissa kauhutarinoissa, riivattu tai vihollinen tekee paluun, juuri silloin kun kaikki kuvittelevat että vaara on ohi. Napleon oli pakeneva Ebalta ja uhkaava euroopan turvallisuutta vielä kertaalleen ennen lopullista tappiotaan Waterloossa 1815, ksäkuussa 1815. Ehkäpä Mikan pelasi varman päälle julkaistessaan juhlitun pienen runonsa anonyyminä.
Schubert sävelsi laulunsa populaariin tyyliin baritonille ja pianolle. pompöösit fanfaarit ja piano-osan koristelu ovat sovitettu ylevien ja mahtavien yhteiskunnallispoliittisten kysymysten kanssa yhteen harmonisella tavalla, sotilaallisten pisteellisten rytmien pönkittäessä ja tukiessaliittoutuneiden rykmentien paraatia arkipäiväisellä ja kuluneella tavalla. Sanojen "sie sind in Paris", toistot fortessa saman fraasin hiljaisten kaikujen seuraamana säestyksessä heijastavat kertojan hämmästystä. Hän on ymmällään uutisesta; laulaessaan Pariisin valtauksesta se ylittää samalla kaikki liittoutuneiden unelmat, ja Ranskan pääkaupungin eksoottinen sointi painottaa hänen epäuskoisuuttaan tähän suureen sotilaalliseen saavutukseen.
Minuun tuo laulu kyllä vaikutti koskettavasti; se on sitä uutta estetiikkaa.
Me voisimme pitää tätä laulua korkeintaan tunnin työnä, ellei siitä olisi olemassa kolme versiota samalle käsikirjoituisliuskalle kirjoitettuna. Tämä melko simppeli pieni projekti näyttää antaneen säveltäjälle paljon vaivaa, ja hän näyttää olleen tyytymätön kaikkiin tuloksiin. John Reed väittää, että 8 tahdin mittainen pianopostludi on Schubertin ilontanssi Napoleonin häviön johdosta.
--------------------------------------------------------------------------------
Grahan Johnsonia siteeratakseni: Schubertilta tunnetaan ainoastaan 2 teosta, jotka on kytketty suoraan maailman polittisiin tapahtumiin ja tämä yllä mainittu pikku mahtaileva laulelma, Euroopan vapauttajat Pariisissa, D 105, on niistä yksi. Toinen on Saksan armeijoitten voitto, D 81, sävelletty syksyllä 1813 lauluäänelle jousitrion säestyksellä.
Johann Cristian Mikan tekstissä ei ole mitään kirjallisesti kiinnostavaa tai arvokasta, mutta runooon sisältyy useimpien eurooppalaiisten aikalaisten helpotus siitä, että napoleooninen painajainen on ohi. Liittoutuneiden armeijat, itävaltalaiset Franz I alaisuudessa, venäläiset yhtä hyvin kuin preussilaiset olivat saapuneet parisin 15. huhtikuuta, ja Napleon, pakotettuna luopumaan vallasta ja kruunusta oli karkotettu maanpakoon Elban saarelle. Kuten kaikissa parhaissa kauhutarinoissa, riivattu tai vihollinen tekee paluun, juuri silloin kun kaikki kuvittelevat että vaara on ohi. Napleon oli pakeneva Ebalta ja uhkaava euroopan turvallisuutta vielä kertaalleen ennen lopullista tappiotaan Waterloossa 1815, ksäkuussa 1815. Ehkäpä Mikan pelasi varman päälle julkaistessaan juhlitun pienen runonsa anonyyminä.
Schubert sävelsi laulunsa populaariin tyyliin baritonille ja pianolle. pompöösit fanfaarit ja piano-osan koristelu ovat sovitettu ylevien ja mahtavien yhteiskunnallispoliittisten kysymysten kanssa yhteen harmonisella tavalla, sotilaallisten pisteellisten rytmien pönkittäessä ja tukiessaliittoutuneiden rykmentien paraatia arkipäiväisellä ja kuluneella tavalla. Sanojen "sie sind in Paris", toistot fortessa saman fraasin hiljaisten kaikujen seuraamana säestyksessä heijastavat kertojan hämmästystä. Hän on ymmällään uutisesta; laulaessaan Pariisin valtauksesta se ylittää samalla kaikki liittoutuneiden unelmat, ja Ranskan pääkaupungin eksoottinen sointi painottaa hänen epäuskoisuuttaan tähän suureen sotilaalliseen saavutukseen.
Minuun tuo laulu kyllä vaikutti koskettavasti; se on sitä uutta estetiikkaa.
Me voisimme pitää tätä laulua korkeintaan tunnin työnä, ellei siitä olisi olemassa kolme versiota samalle käsikirjoituisliuskalle kirjoitettuna. Tämä melko simppeli pieni projekti näyttää antaneen säveltäjälle paljon vaivaa, ja hän näyttää olleen tyytymätön kaikkiin tuloksiin. John Reed väittää, että 8 tahdin mittainen pianopostludi on Schubertin ilontanssi Napoleonin häviön johdosta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.