Olen tässä lueskellut viestejänne ja miettinyt että onko olemassakaan "sitä oikeaa rakkautta".
Minun mielikuvissani rakkaus on toisen ihmisen tukemista, hyväksymistä ja luottamusta.
Oikea rakkaus kestää arjenkin, mutta toisaalta juuri eronneena tiedän, että kaikki voi kääntyä päälaelleen, vaikka kuinka koet yrittäneesi ja olet halunnut ihan tavallista arkielämää elää.
Ei elämän pitänytkään olla helppoa, mutta kun on ne läheiset ihmiset elämässä samaa arkea jakamassa niin sitä jaksaa.
Missä vaiheessa se toinen päätti, että ei hän jaksakaan ja että jos elämä voisikin olla helpompaa.
Tässä sitten ihmetellään että miten tässä näin kävi ja toisaalta ymmärränkin..
Elämä ei ole helppoa, mutta ei ne uudet suhteet tuo kuin hetken helpotusta, kyllä aikuisen ihmisen pitäisi se ymmärtää.
Uskon että kestävämpi onni elämään löytyisi kun yhdessä yritettäisiin samaan päämäärään.
Onko olemassa miehiä jotka näin ajattelevat?!
Näin ajattelee nainen 33v. Kahden pienen lapsen äiti.
Minun mielikuvissani rakkaus on toisen ihmisen tukemista, hyväksymistä ja luottamusta.
Oikea rakkaus kestää arjenkin, mutta toisaalta juuri eronneena tiedän, että kaikki voi kääntyä päälaelleen, vaikka kuinka koet yrittäneesi ja olet halunnut ihan tavallista arkielämää elää.
Ei elämän pitänytkään olla helppoa, mutta kun on ne läheiset ihmiset elämässä samaa arkea jakamassa niin sitä jaksaa.
Missä vaiheessa se toinen päätti, että ei hän jaksakaan ja että jos elämä voisikin olla helpompaa.
Tässä sitten ihmetellään että miten tässä näin kävi ja toisaalta ymmärränkin..
Elämä ei ole helppoa, mutta ei ne uudet suhteet tuo kuin hetken helpotusta, kyllä aikuisen ihmisen pitäisi se ymmärtää.
Uskon että kestävämpi onni elämään löytyisi kun yhdessä yritettäisiin samaan päämäärään.
Onko olemassa miehiä jotka näin ajattelevat?!
Näin ajattelee nainen 33v. Kahden pienen lapsen äiti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On todellakin ihmeellistä kuinka jossain vaiheessa oma kumppani on "rkastuin väärään" tai vastaavaa luokitusta.
Uskallan väittää, että jokaisen suhteen alussa on useimmalla vilpitön ajatus siitä, että ihminen on oikea minulle.
Jossain viestissä oli, että ihmisen tuntemaan oppimisessa tarvitaan aikaa, olikohan esimerkissä 3-5 vuotta(?). Samaisessa viestissä oli kyllä hyvä huomautus "jos silloinkaan".
Suhteen alkaessa varman itse kukin "syyllistyy" siihen, että pyritään antamaan itsestään mahdollisiman hyvä kuva. Ihan luonnollista, koska kyseessä on "valloitusprosessi" ja "ihanaan" ihmiseen on helpompi kiintyä ja sitoutua kuin hankalaan persoonaan.
Ajalla on suuri merkitys niin yksilöihin kuin parisuhteisiinkin. On helppoa ymmärtää ihmisen ikään liittyvät kehitysvaiheet ja -kriisit, mutta elämme harhassa olettaen, että parisuhde olisi niistä jotenkin "vapaa". Tosiasia kuitenkin se, että jos parisuhteen elementit muuttuvat (siis siinä elävät ihmiset), aiheuttaa se automaattisesti paineita suhteen muuttumiselle.
Muutos tutusta erilaiseen on kuitenkin aina hyppy tuntemattomaan. Pelottavaakin, uskoisin. On helpompaa yrittää pitää vanhasta ja turvallisesta kiinni, vaikka se olisi kuinka ristiriitaista yksilöiden kehitykseen nähden.
Parisuhteessa on uhamikä, murrosikä ja kymppikriisit siinä missä ihmissäkin, vaikka kronologinen jaksotus ei sama. Joistakin suhteen "solmuista" selviäisi jo sillä, että uskaltaisi todeta tämän kuulunee kehitykseen. Ja jos vielä muistaisi sen, että muutosta on jatkossakin tulossa; staattista olotilaa ei ole.
Siitä, mitä rakkaus pitää sisällään, olen kanssasi samaa mieltä, mutta lisäisin vielä, että rakkaus on myös kahden tasavertaisen aikuisen ystävyyttä syvempää kiintymystä ja kumppanuutta. Ajattelen myös samoin, että mieluummin eläisin turvallisen tasaista arkea kuin etsisin vaihtelua ja uutta. Uskon itse, että koska ihminen muuttuu ensin ja sitten vasta suhde, niin joskus muutoksissa kamppaileva ihminen saattaa erehtyä luulemaan omia ongelmiaan ja muuttumistaan parisuhteen ongelmiksi ja muuttumiseksi.
Ikää meillä sama ja olen myös nainen; lapsia ei ole.
Tiedän myös, että on niitä miehiäkin, jotka ajattelevat samoin kuin sinä; ja naisia, jotka "kyllästyvät" arkeen. Kaikkea löytyy molemmista sukupuolista.
Aurinkoista kevään jatkoa sinulle.
Itsekin neljän lapsen yh-äitinä, mietin miksi joidenkin mielestä elämän pitää olla helppoa.
Ei kestetä arkea, eikä niitä pieniä ilonhetkiä joita se tarjoaa. Pitää saada enemmän ja pääasiassa itselle.
Minun mieheni valitsi sitten sen kapakka-elämän, vaikka olisikin kai halunnut myös perheen.
Joskus ei sitäkään ymmärretä, että se pikkulapsiaika perheessä on kuitenkin aika lyhyt jakso ihmiselämässä ja muutoksia tulee.
No, näin on kuitenkin parempi ainakin minulle.
Hyvää Kevättä Sinulle!
Ps. Uskon sellaisiakin miehiä olevan, jotka ajattelevat samalla tavalla.
Rakkaus on sitä, että mies ja nainen kohtaa, ja rakastuu,menee naimisiin saa lapsia! Rakkaus kestää niin kauan kunnes mies löytää uuden naisen ja tarina jatkuu samnalaisena... Eli koko rakkausrtarina on aina uuden etsimistä, ja toisen jättämistä!
Rakkaus ei löydy koskaan, koska kohde vaihtuu. Se on ikuista etsimistä.
Oikea rakkaus on sitä, kun katsot lapsiasi. Siinä se rakkaus on. Oikeaa rakkautta ei koskaan jätä, sitä ei pysty. Jos paljon rakastaa, ei sitä voi unohtaa ja jättää.
Mutta miehen ja naisen välistä rakkautta tuskin on olemassa. Se rakkus on vain hetkellistä, kuin nuotio, joka sammuu.
Mitäkö rakkaus on? Se on itsensä hyväksymistä ja terveesti rakastamista, vasta sitten voi antaa rakkautta myös toiselle. Ellei ensin hyväksy itseään yksilönä, ei näe myöskään puolison hyviä ominaisuuksia, halu arvostukseen ja vuorovaikutukseen puuttuu. Kaikilla itsekkäillä toimilla pyritään vain tukemaan omaa heikkoa itsetuntoa, mutta ei omaa henkistä kasvamista, siinähän pitäisi tutustua omiin heikkouksiin.
Nykyiset suorituspaineet ja pinnallinen elämä vain sokaisee liian monen, kuvitellaan rahalla voitavan ostaa kaiken, myös rakkauden. Rahalla ja rakkaudella ei ole muuta yhteistä kuin alkukirjain. Millainen on ihmisen arvomaailma jossa kaikki mitataan rahalla? Siinä ei taida olla ihmisyydestä mitään jäljellä. Mitä oikeasti maksaa pysähtyä puolison kanssa kuuntelemaan luonnonääniä, olemaan hiljaa sylikkäin tai keskustella siitä mitä "meille" nykyään kuuluu ja minne ollaan menossa. Ellei tääläisiä hetkiä ole, eipä taida olla kyllä yhteistä tulevaisuuttakaan.
Miksi arki on aina niin negatiivinen asia? Miksi kaiken kivan pitää siirtää viikonloppuun, lomaan tai muuten vain tuonnemmaksi? Elämää on joka päivä, myös siinä arjessa. Vaatii paljon uskallusta ja halua muuttaa luutuneita tapoja parisuhteessaan, yleensä niin tehdään vasta seuraavassa suhteessa jossa kaikki onkin ylösalaisin.
Ja minä olen mies, hieman yli 40 vuotta. Silti olen ollut avioliitossa yksin, vaimolle on aina ollut tärkeämpää raha ja sukunsa turvallisuudentuojana. Itse olen 15 vuodessa oppinut paljon, enkä halua enää elää sellaisessa ahtaassa kopissa jonne minut on alttarilla sullottu. Jokainen tavallaan, mutta aika on kuitenkin jokaisella rajallinen. Elämässä pääsee eteenpäin kun oppii hyväksymään omat tarpeet ja itsensä monien vuosien vedätyksen jälkeenkin.
Hyvää kevättä jokaiselle, tehkää elämässänne päätöksiä joista olette itse varma, vihan vimmalla tehdyt päätökset luovat vain katkeruuttaa, se on kamala kaveri elämässä.
Kiitoksia vastauksistanne.
Jokaiselta teiltä sain ajatuksen siemeniä pureskeltavaksi.
Ihana huomata, että asioita syvemmin ajattelevia ihmisiä löytyy enemmänkin, ja jopa miehiäkin;)
On rohkeutta kohdata toinen ihminen, on rohkeutta rakastaa ja joskus rohkeampaa ottaa rakkautta vastaan.
Voi kun teidänlaisianne ihmisiä tapaisi oikeassakin elämässä.
Hyvää elämää teille kaikille=)
ei mitään lisättävää.
Niin ero tulla pätkähti kun ei ollut tarjota aineellista hyvää, oli vain uskollisuus ja parisuhteen arvostusTA 19 vuotta.(hyväuskoinen hölmö)
Jatkossa katson hyvin tarkkaan millaisen naisen kanssa alan EDES suunnnittelemaan mitään. Jotkut naiset jäävät tytöiksi ja sitoutuminen jää puuttumaan, joka on kuitenkin yksi aikuisuuden merkki.
Tuo yhteinen päämäärä on mielestäni avainsana koko parisuhteessa; ilman sitä ei ole mitään rakkautta. Joillekin (naisille)on vaikeaa rakentaa sitä suhdetta, joka kuitenkin olisi varmasti sen arvoista. Jos exä luet tätä niin KASVA JA ITSENÄISTY NIIN VI..STI NYT SINULLA ON SIIHEN MAHDOLLISUUS.
Tiedoksi hyviä ja uskollisia miehiä on olemassa ja vapaanakin.
Minun mielestäni rakkaus on tekoja toista ihmistä kohtaan. Mitä merkitystä on rakkaudella, joka ei välity toiselle saakka? Rakkauden teot näkyvät esimerkiksi välittämisenä, auttamisena, tukemisena, arvostamisena, toisen parhaan kunnioittamisena.